S
"saga"
Vieras
Mies on ihan mahdoton! Tilanne on tämä
Tutustuin mieheen hieman yli vuosi sitten, ja hän oli elämänhaluinen, positiivinen, suloinen ja ahkera, nyt hän on ihan kaikkea muuta. Mies irtisanottiin työstään kolmisen kuukautta sitten jolloin alamäki alkoi.
Riitelemme miltein joka päivä, olen hänelle kuin aave jota hän ei huomaa paitsi jos hän haluaa seksiä jota jaksaa vonkua vaikka koko illan vaikka olen suoraan sanonut etten halua/jaksa. Kun yritän jutella asiasta, tai auttaa häntä etsimään uutta työpaikkaa saan kiitokseksi joko riidan aikaiseksi tai ihan täysin apaattisen ihmisen jota ei mikään kiinnosta.
Marttyyri asenne on myös hyvin tuttua, mies voivottelee kuinka on liian vanha(olemme alle 30 molemmat) tai kuinka surkea on kaikessa. Hän jaksaa aina myös muistuttaa kuinka haukuin häntä kerran riidellessä laiskaksi luuseriksi ja kuinka "totta se oikeastaan olikin" vaikka en tarkoittanut todellakaan, ja olen monet kerrat sitä pahoitellut. Itse hän haukkuu niin huoraksi, rumaksi, huono ihoiseksi, laiskaksi ja läskiksi, eikä koskaan pyydä anteeksi. Jatkaa vain kuten mitään ei olisi tapahtunut. Jokaisessa riidassa hän myös uhkailee erolla ja sillä kuinka ei jaksa/halua/huvita olla kanssani, sitten menee muutama tunti jolloin hän tulee katumapäälle. Tämä toistuu aina!
Suunnittelimme yhteen muuttoa, mutta häntä ei yhtään kiinnosta yhteisen asunnon sisustus, remontointi tai mikään muukaan, vaikka normaalisti tälläiset asiat kiinnostavat häntä. Jos yritän jutella saan yhden sanan vastauksia tai pelkkää murjotusta tai mutinaa. Mutta odotas vaan kun kyseessä on hänen äitinsä! Hänelle juttelee iloisesti, hymyilee ja auttaa joka asiassa. Äidillänsä on juuri keittiöremontti suunnitteilla, ja tähän mies on käyttänyt viikkokaupalla aikaa suunnitellen kaapistoja, hanoja ym. Mies on mukana jokaisen asiantuntijan arvioinneissa ja on innolla menossa mukaan rautakaupoille. Sillä aikaa kun minä istun yksin itkemässä koneella. Jos hän ohimennen sattuu huomaamaan pahan oloni, hän v*ttumaisesti tokaisee "onks joku nyt hätänä?" Ihan muutenkin elämässä hänen äitinsä tuntuu olevan joku seuraava jumalasta, auttaa joka pikku asiassa ja ovat muutenkin olevinaan niin hyvä kaksikko. Tietenkin, hänen äitinsä myös vihaa minua. Olen liian läski hänen kultamussulleen, liian laiska, liian ruma ym. vaikka ei suoraan näitä ole sanonutkaan, vihjaa mukavasti ohimennen. Itse hän ei viitsi kotonansa tehdä mitään kotitöitä, vaan jättää kaiken miehelleni. Sitten hän kauhistelee kuinka poikansa joutuu mukamas kaikki minun tiskini ja pyykkini hoitamaan. Kyseessä on valehtelematta tekopyhin ihminen mitä tiedän!
Kuinka kauan tätä pitää jaksaa?
Pahoittelu romaanista, mutta mistään ei tunnu saavan mitään apua
Tutustuin mieheen hieman yli vuosi sitten, ja hän oli elämänhaluinen, positiivinen, suloinen ja ahkera, nyt hän on ihan kaikkea muuta. Mies irtisanottiin työstään kolmisen kuukautta sitten jolloin alamäki alkoi.
Riitelemme miltein joka päivä, olen hänelle kuin aave jota hän ei huomaa paitsi jos hän haluaa seksiä jota jaksaa vonkua vaikka koko illan vaikka olen suoraan sanonut etten halua/jaksa. Kun yritän jutella asiasta, tai auttaa häntä etsimään uutta työpaikkaa saan kiitokseksi joko riidan aikaiseksi tai ihan täysin apaattisen ihmisen jota ei mikään kiinnosta.
Marttyyri asenne on myös hyvin tuttua, mies voivottelee kuinka on liian vanha(olemme alle 30 molemmat) tai kuinka surkea on kaikessa. Hän jaksaa aina myös muistuttaa kuinka haukuin häntä kerran riidellessä laiskaksi luuseriksi ja kuinka "totta se oikeastaan olikin" vaikka en tarkoittanut todellakaan, ja olen monet kerrat sitä pahoitellut. Itse hän haukkuu niin huoraksi, rumaksi, huono ihoiseksi, laiskaksi ja läskiksi, eikä koskaan pyydä anteeksi. Jatkaa vain kuten mitään ei olisi tapahtunut. Jokaisessa riidassa hän myös uhkailee erolla ja sillä kuinka ei jaksa/halua/huvita olla kanssani, sitten menee muutama tunti jolloin hän tulee katumapäälle. Tämä toistuu aina!
Suunnittelimme yhteen muuttoa, mutta häntä ei yhtään kiinnosta yhteisen asunnon sisustus, remontointi tai mikään muukaan, vaikka normaalisti tälläiset asiat kiinnostavat häntä. Jos yritän jutella saan yhden sanan vastauksia tai pelkkää murjotusta tai mutinaa. Mutta odotas vaan kun kyseessä on hänen äitinsä! Hänelle juttelee iloisesti, hymyilee ja auttaa joka asiassa. Äidillänsä on juuri keittiöremontti suunnitteilla, ja tähän mies on käyttänyt viikkokaupalla aikaa suunnitellen kaapistoja, hanoja ym. Mies on mukana jokaisen asiantuntijan arvioinneissa ja on innolla menossa mukaan rautakaupoille. Sillä aikaa kun minä istun yksin itkemässä koneella. Jos hän ohimennen sattuu huomaamaan pahan oloni, hän v*ttumaisesti tokaisee "onks joku nyt hätänä?" Ihan muutenkin elämässä hänen äitinsä tuntuu olevan joku seuraava jumalasta, auttaa joka pikku asiassa ja ovat muutenkin olevinaan niin hyvä kaksikko. Tietenkin, hänen äitinsä myös vihaa minua. Olen liian läski hänen kultamussulleen, liian laiska, liian ruma ym. vaikka ei suoraan näitä ole sanonutkaan, vihjaa mukavasti ohimennen. Itse hän ei viitsi kotonansa tehdä mitään kotitöitä, vaan jättää kaiken miehelleni. Sitten hän kauhistelee kuinka poikansa joutuu mukamas kaikki minun tiskini ja pyykkini hoitamaan. Kyseessä on valehtelematta tekopyhin ihminen mitä tiedän!
Kuinka kauan tätä pitää jaksaa?