Mikä ammatti on miehelläsi joka ei mitenkään voi jäädä kotiin lasta hoitamaan?

[Ken guru]

En tiedä, olen valmistautunut jopa yksinhuoltajuuteen. Suunnitelma beet on valmiina mutta minkäs teet jos ei vaan voi joustaa tietyistä asioista. Mies hoitaa työnsä mutta minä lapset.

Ihan pakko tähän nyt sanoa, että älä nyt kuitenkaan vannomaan ala ennen kuin sinulla niitä lapsia on. On meinaan aika kullan arvoista kun mies ottaa vastuuta kodin- ja lasten hodosta tasavertaisesti. Yh:n elämästä ei nyt ainakaan ensimmäisenä kannata alkaa "haaveilemaan". Rankkaa se on pienen/pienten lasten kanssa.

 

["Niia"]

Mies on yksityisyrittäjä, ei alaisia. Jos mies olisi aikoinaan jäänyt kotiin lasten kanssa, olisi se ollut firman loppu.

 

[vier]

En tiedä, olen valmistautunut jopa yksinhuoltajuuteen. Suunnitelma beet on valmiina mutta minkäs teet jos ei vaan voi joustaa tietyistä asioista. Mies hoitaa työnsä mutta minä lapset.

Mitäs sitten tapahtuu jos mies pian lapsen synnyttyään ilmoittaakin että haluaisi myöskin jäädä lapsen kanssa kotiin?

Mitä sun pohdintaskenaariossa sitten tehdään?

Jos omaa parisuhdettani mietin, niin olisihan se tosi väärin toista kohtaan sitten sanoa ehdoton ei jos toinen haluaa olla enemmän lapsensa kanssa tai pahimmillaan kieltäytyä ja vedota siihen että "sä joskus sanoit ettet halua jäädä, ei nyt voi muuttaa mieltä..."

 

[Happygirl-91]

Ihan pakko tähän nyt sanoa, että älä nyt kuitenkaan vannomaan ala ennen kuin sinulla niitä lapsia on. On meinaan aika kullan arvoista kun mies ottaa vastuuta kodin- ja lasten hodosta tasavertaisesti. Yh:n elämästä ei nyt ainakaan ensimmäisenä kannata alkaa "haaveilemaan". Rankkaa se on pienen/pienten lasten kanssa.

en tietysti tavoittele sitä mutta välillä kun on riitoja ja alamäkiä niin kyllä tiedostan, että se on mahdollista myös. Ydinperheen ehdottomasti haluan ja sen eteen kovasti töitä tekisin sitten jos lapsia meille suodaan. En vaan aina jaksaisi olla parisuhdetyyppiä ja monilla kavereilla on iskenyt ihan sama fiilis silloin kun vauva on saatu! :O Että haluaisivat lähteä ihan yksin pois vaan..

 

["Sirkkeli"]

Mun mielestä useinkaan miehet/isät eivät ole yhtä pitkäjänteisiä ja kiinostuneita lapsistaan kuin äidit. Niin luulen, että lapset tulee kärsimään tästä asiasta joka tavalla. Henkisesti, sekä varmasti fyysisesti, kun iskällä menee vähän hermot.

 

["vvieras"]

Vaikka miten yritettäisiin tasaarvoa joka asiassa ja yritetään unohtaa koko sukupuoli, nainen ja mies ovat biologisesti pääosin erilaisia. Joillain miehillä on toki enemmän viettiä vauvaaikaan ja joltain naisilta se jää keskimääräisen miehen tasolle, mutta pääosin nainelta äitiys tulee luonnostaan.

Vai kuinka monen miehen voisi edes kuvitella tuijottavan lastaan vaikka monta tuntia putkeen ja pakahtuvan onnesta niin helposti. Olen kahden lapsen äiti ja vasta toisesta tuon sain kokea, joten älkää vaipuko masennukseen , itselläkin oli ensimmäisestä synnytyksen jälkeinen masennus, enkä olut valnis edes äitiyteen henkisesti.

Moni mies...tai voisiko sanoa suurinosa, tarvitsee sen oman ajan päivästä eikä haluaisi edes jättäää sitä henkireikää eli töitä pois. Toki sekin voi olla sellainen iskostunut käsite että mies ei ole tullut edes ajatelleeksi ja pelästyy koko ajatusta koska ei ole valmistautunut ja nainen ylisuorittaa ja haluaa olla superäiti vaikkakin voisi paremmin, jos kävisi myös töissä eikä olisi 24/7 kiinni lapsessa. Olen kokenut molemmat. Ensimmäisen jälkeen halusin vaan pois, ulos, yksin. En mennyt, koska koin sen vääränä ja itseni huonoba äitinä. Toisesta en haluaisi olla erossa hetkeäkään. Ottaisin mukaan lähikauppaankin jos se olisi järkevää ja vauva kainalossa ei painaisi niin paljon.

Mutta muistakaa, että nainen on nainen. Nainen on kantanut lasta 9 kk ja omaa tietynlaisen hoivavietin. Miehellä taas on yleensä voima ja ylipäätään kaiki fyysisesti raskas omaa alaa. Näkeehän sen jo ulkokuoresta. Mies on luonnolisesti pidempi ja lihaksikkaampi kuin nainen. Eikä nämä piirteet ole eees evoluution myötä kadonneet.

 

[Ken guru]

Mun mielestä lapset on yhtä paljon miehen, mikä tarkoittaa sitä, että miehellä on yhtälainen oikeus jäädä hoitamaan lasta jos haluaa.

Mutta en kyllä kannata pakotettua mallia, jotain kannustinta ennemminkin. Mikä sitten olisi hyvä sellainen? En tiedä, miehille ylimääräinen kuukausi tms? Onhan tuo kotihoidon jakaminen kuitenkin miehen ja naisen työelämässä tasa-arvoa parantavaa, lasten ja isien suhteesta puhumattakaan. Vaikka joku muuta väittääkin, niin minä uskallan kuitenkin väittää, että jos mies on kotona laseten kanssa yksin n.9h puolikin vuotta putkeen, niin kyllä siinä väkisinkin välit lähenee pieniin lapsiin enemmän kuin vain viikonloppuna ja iltaisin yhdessä ollessa.

 

[Happygirl-91]

Mitäs sitten tapahtuu jos mies pian lapsen synnyttyään ilmoittaakin että haluaisi myöskin jäädä lapsen kanssa kotiin?

Mitä sun pohdintaskenaariossa sitten tehdään?

Jos omaa parisuhdettani mietin, niin olisihan se tosi väärin toista kohtaan sitten sanoa ehdoton ei jos toinen haluaa olla enemmän lapsensa kanssa tai pahimmillaan kieltäytyä ja vedota siihen että "sä joskus sanoit ettet halua jäädä, ei nyt voi muuttaa mieltä..."

Sitten mentäs vaikka ammattiauttajalle mut en suostuis kompromissiin. Tältä ainakin nyt näyttää ja tuntuu... Kai kaikilla on omat vahvat periaatteensa joissain asioissa?

 

[Happygirl-91]

[QUOTE="vvieras";29281872]Vaikka miten yritettäisiin tasaarvoa joka asiassa ja yritetään unohtaa koko sukupuoli, nainen ja mies ovat biologisesti pääosin erilaisia. Joillain miehillä on toki enemmän viettiä vauvaaikaan ja joltain naisilta se jää keskimääräisen miehen tasolle, mutta pääosin nainelta äitiys tulee luonnostaan.

Vai kuinka monen miehen voisi edes kuvitella tuijottavan lastaan vaikka monta tuntia putkeen ja pakahtuvan onnesta niin helposti. Olen kahden lapsen äiti ja vasta toisesta tuon sain kokea, joten älkää vaipuko masennukseen , itselläkin oli ensimmäisestä synnytyksen jälkeinen masennus, enkä olut valnis edes äitiyteen henkisesti.

Moni mies...tai voisiko sanoa suurinosa, tarvitsee sen oman ajan päivästä eikä haluaisi edes jättäää sitä henkireikää eli töitä pois. Toki sekin voi olla sellainen iskostunut käsite että mies ei ole tullut edes ajatelleeksi ja pelästyy koko ajatusta koska ei ole valmistautunut ja nainen ylisuorittaa ja haluaa olla superäiti vaikkakin voisi paremmin, jos kävisi myös töissä eikä olisi 24/7 kiinni lapsessa. Olen kokenut molemmat. Ensimmäisen jälkeen halusin vaan pois, ulos, yksin. En mennyt, koska koin sen vääränä ja itseni huonoba äitinä. Toisesta en haluaisi olla erossa hetkeäkään. Ottaisin mukaan lähikauppaankin jos se olisi järkevää ja vauva kainalossa ei painaisi niin paljon.

Mutta muistakaa, että nainen on nainen. Nainen on kantanut lasta 9 kk ja omaa tietynlaisen hoivavietin. Miehellä taas on yleensä voima ja ylipäätään kaiki fyysisesti raskas omaa alaa. Näkeehän sen jo ulkokuoresta. Mies on luonnolisesti pidempi ja lihaksikkaampi kuin nainen. Eikä nämä piirteet ole eees evoluution myötä kadonneet.[/QUOTE]

En vois enempää olla samaa mieltä. Vaikka hieman vanhoilliselta saattaa kuulostaa, niin silti. Kyllä mies ja nainen on kuin mars ja venus, ja molemmilla omat vahvuutensa.. Ei näissä asioissa pidä mennä "tasa-arvo" edellä vaan lapsen etu edellä. Ja lapsen etu on hyvinvoiva, innostuva ja huolehtiva hoitaja kuka hoitelee kodin hommia mielellään ja puuhailee lapsen kanssa aidosta kiinnostuksesta.

 

[toisaalla]

Mun mies on ammattiurheilija. Tienaa hyvin, ehka noin kymmenkertaisesti sen, mita mina voisin odottaa nyt, jos toihin meninsin (ja itsella on korkeakoulututkinto). Ei todella voisi jaada kotiin lapsia hoitamaan, jos meinaa uraa jatkaa.

Tosin me ei asuta Suomessa, etta tama kodinhoidontuki ei tietty kosketa millaan lailla. Kunhan tulin kommentoimaan, etta on todella sellaisiakin toita, mista ei pois olla.

 

[Ken guru]

Kylläpäs täällä on monilla huonoja kokemuksia miehistä. Itse en allekirjoita ollenkaan niitä. Meillä mies jaksaa ja jaksaa ja jaksaa tuon 1v:n kin kanssa. Jaksaa opettaa, leikkiä, halata, olla kiinnostunut jokaisesta pienestä kehityskäänteestä jne.

 

[vier]

Ja lapsen etu on hyvinvoiva, innostuva ja huolehtiva hoitaja kuka hoitelee kodin hommia mielellään ja puuhailee lapsen kanssa aidosta kiinnostuksesta.

Täysin samaa mieltä, onneksi tämä onnistuu myös miehiltä ihan yhtä hyvin kuin naisiltakin.

Mä en usko mihinkään "maagiseen" äidin ja lapsen yhteyteen, lapsi voi luoda aivan yhtä syvän ja rakkaudentäyteisen kiintymyssuhteen isään kuin äitiinkin.
Joissain piirteissä erilaisen, mutta aivan yhtä tärkeän.

 

["uusavuton"]

joka hallitsee kyllä ammattinsa, mutta ruokaa ei osaa tehdä, ei osaa siivota, eikä osaa pyykätä. Elikkäs, jos mies jäisi kotiin a) olisimme käyhempiä ja b) kotimme ei olisi huoliteltu vaan täysi kaaos vallitsisi kaikkialla. Siksi minä kotona ja mies töissä.

 

[veira]

En vois enempää olla samaa mieltä. Vaikka hieman vanhoilliselta saattaa kuulostaa, niin silti. Kyllä mies ja nainen on kuin mars ja venus, ja molemmilla omat vahvuutensa.. Ei näissä asioissa pidä mennä "tasa-arvo" edellä vaan lapsen etu edellä. Ja lapsen etu on hyvinvoiva, innostuva ja huolehtiva hoitaja kuka hoitelee kodin hommia mielellään ja puuhailee lapsen kanssa aidosta kiinnostuksesta.

Kuinka paljon sä oot oikeasti nähnyt isiä lapsien kanssa? Mä seuraan koko ajan vierestä kotona, kuinka rakastava isä mieheni on lapsellemme. On aidosti kiinnostunut, leikkii, hassuttelee, tekee kotityöt, pitää kuria, kasvattaa ja huolehtii lapsesta ja kodista. Näitä samanlaisia isiä tiedän useamman lähipiiristämme. Lapsen etu on, että äidit eivät omi lapsiaan itselleen ja että lapsella on kaksi rakastavaa vanhempaa. Mun mielestä on huolestuttavaa, jos ei usko miehen olevan kiinnostunut aidosti lapsen kanssa olemisesta ja kodin töistä. Sellaisen miehen kanssa ei kannata lapsia tehdä.

 

[Happygirl-91]

Kylläpäs täällä on monilla huonoja kokemuksia miehistä. Itse en allekirjoita ollenkaan niitä. Meillä mies jaksaa ja jaksaa ja jaksaa tuon 1v:n kin kanssa. Jaksaa opettaa, leikkiä, halata, olla kiinnostunut jokaisesta pienestä kehityskäänteestä jne.

Eihän se tarkoita että on huonoja kokemuksia tai epäilee, ettei hoito olisi hyvää vaan lähinnä sitä mikä on parasta mahdollista hoitoa ja kasvatusta. Minusta omille lapsille vain paras on riittävän hyvää. Se ei riitä että perushoito ja leikittäminen onnistuu, vaan haluaisin aktiviteetteja jne päivittäin. Se kumpi todella tykkää ja jaksaa enemmän antaa parastaan lapsille on mielestäni se oikea ratkaisu. VAIKKA molemmat pystyisivät pitämään lapset tyytyväisinä ja hoidettuina.

 

[Ken guru]

[QUOTE="uusavuton";29281890]joka hallitsee kyllä ammattinsa, mutta ruokaa ei osaa tehdä, ei osaa siivota, eikä osaa pyykätä. Elikkäs, jos mies jäisi kotiin a) olisimme käyhempiä ja b) kotimme ei olisi huoliteltu vaan täysi kaaos vallitsisi kaikkialla. Siksi minä kotona ja mies töissä.[/QUOTE]

Älä nyt tosissasi väitä ettei miehesi oppisi esim. pesemään pyykkiä koska sitä en usko! Jopa 6v oppii sen taidon kun vaan opettaa.

 

[Ken guru]

Kuinka paljon sä oot oikeasti nähnyt isiä lapsien kanssa? Mä seuraan koko ajan vierestä kotona, kuinka rakastava isä mieheni on lapsellemme. On aidosti kiinnostunut, leikkii, hassuttelee, tekee kotityöt, pitää kuria, kasvattaa ja huolehtii lapsesta ja kodista. Näitä samanlaisia isiä tiedän useamman lähipiiristämme. Lapsen etu on, että äidit eivät omi lapsiaan itselleen ja että lapsella on kaksi rakastavaa vanhempaa. Mun mielestä on huolestuttavaa, jos ei usko miehen olevan kiinnostunut aidosti lapsen kanssa olemisesta ja kodin töistä. Sellaisen miehen kanssa ei kannata lapsia tehdä.

Tätä ei paremmin voisi sanoa!

 

[vier]

[QUOTE="uusavuton";29281890]joka hallitsee kyllä ammattinsa, mutta ruokaa ei osaa tehdä, ei osaa siivota, eikä osaa pyykätä. Elikkäs, jos mies jäisi kotiin a) olisimme käyhempiä ja b) kotimme ei olisi huoliteltu vaan täysi kaaos vallitsisi kaikkialla. Siksi minä kotona ja mies töissä.[/QUOTE]

No sä vaan annat sen olla noin saamaton, kyllä se oppisi jos ei mamma sitä niin pilalle paapoisi.

 

[Ken guru]

Eihän se tarkoita että on huonoja kokemuksia tai epäilee, ettei hoito olisi hyvää vaan lähinnä sitä mikä on parasta mahdollista hoitoa ja kasvatusta. Minusta omille lapsille vain paras on riittävän hyvää. Se ei riitä että perushoito ja leikittäminen onnistuu, vaan haluaisin aktiviteetteja jne päivittäin. Se kumpi todella tykkää ja jaksaa enemmän antaa parastaan lapsille on mielestäni se oikea ratkaisu. VAIKKA molemmat pystyisivät pitämään lapset tyytyväisinä ja hoidettuina.

Osaa ne miehetkin viedä lapsia puistoon keinumaan ja pihalle hiekkalaatikolle. Usko pois vaan. Kasvatuskin onnistuu varmasti useimmilta ihan loistavasti kunhan vain saavat tilaisuuden.

Kuulostaa muuten kauhealta kun kirjoitat ettei mies mielestäsi pysty pitämään lapsesta riittävän hyvää huolta. Jos teillä tosiaan näin on, niin miettisin useamman kerran että kannattaako sellaisen miehen kanssa lapsia tehdäkään. Kyllä normaalilla järjellä varustettu isä on yleensä lapselle erittäin hyvä huoltaja, siinä missä äitikin.

 

["uusavuton"]

Älä nyt tosissasi väitä ettei miehesi oppisi esim. pesemään pyykkiä koska sitä en usko! Jopa 6v oppii sen taidon kun vaan opettaa.

mutta luovutin, koska sain olla koko ajan neuvomassa ja kertomassa mitä tehdä, kun toisella meni sormi suuhun. Mulla meni hermot, miehellä meni hermot ja sitten päätettiin, että helpommalla päästään kaikki kun lukitaan tietyt tehtävät kokonaan minun vastuulleni.

 

[Happygirl-91]

Kuinka paljon sä oot oikeasti nähnyt isiä lapsien kanssa? Mä seuraan koko ajan vierestä kotona, kuinka rakastava isä mieheni on lapsellemme. On aidosti kiinnostunut, leikkii, hassuttelee, tekee kotityöt, pitää kuria, kasvattaa ja huolehtii lapsesta ja kodista. Näitä samanlaisia isiä tiedän useamman lähipiiristämme. Lapsen etu on, että äidit eivät omi lapsiaan itselleen ja että lapsella on kaksi rakastavaa vanhempaa. Mun mielestä on huolestuttavaa, jos ei usko miehen olevan kiinnostunut aidosti lapsen kanssa olemisesta ja kodin töistä. Sellaisen miehen kanssa ei kannata lapsia tehdä.

Kyllä mun avomies tykkää touhuta lasten ja keksiä kaikenlaista niille, huomaa että todella on lapsirakas. Kummilapsiakin on ja mulla ei ole vielä yhtäkään! Mutta lapsien hoitaminen on rankkaa, pitkäjänteistä työtä ja minusta naisilla on usein luontaisesti hoivausvietti jonka takia hoitoalallakin on suurinosa naisia. Aivan varmasti miehet ovat huippuja kasvattajia siinä missä äiditkin, mutta kokopäiväiseksi kotivanhempaksi äiti sopii paremmin (poikkeuksiakin on!)

 

[vier]

Eihän se tarkoita että on huonoja kokemuksia tai epäilee, ettei hoito olisi hyvää vaan lähinnä sitä mikä on parasta mahdollista hoitoa ja kasvatusta. Minusta omille lapsille vain paras on riittävän hyvää. Se ei riitä että perushoito ja leikittäminen onnistuu, vaan haluaisin aktiviteetteja jne päivittäin. Se kumpi todella tykkää ja jaksaa enemmän antaa parastaan lapsille on mielestäni se oikea ratkaisu. VAIKKA molemmat pystyisivät pitämään lapset tyytyväisinä ja hoidettuina.

Mutta voihan se olla että lapsen maailmaan saavuttua se mies tosiaan tykkäisi olla kotona lapsen kanssa, jopa enemmän kuin sinä?

Eihän sitä ennen esikoista voi tietää minkälaista se lapsen saaminen on ja minkälainen suhde vauvaan muodostuu.

Mun mielestä sun kannattaisi pohtia tuota äiteyttä vielä enemmän, tekisi hyvää jos kuuntelisit useamman hieman "vanhemman" (30-40v.. ja joo avasin sateenvarjon ) useamman lapsen äidin näkemyksiä ja kokemuksia.
Kuulisit sitä oikeaa elämää, eikä oppikirjaäiteyttä tai palstaäiteyttä.

 

["uusavuton"]

ei ole minun tehtäväni opettaa mitään aikuiselle ihmiselle. Nuo asiat olisi pitänyt oppia jo lapsuudenkodissa. En sitoutunut parisuhteessa kuitenkaan kenenkään opettajaksi

 

[Ken guru]

[QUOTE="uusavuton";29281912]ei ole minun tehtäväni opettaa mitään aikuiselle ihmiselle. Nuo asiat olisi pitänyt oppia jo lapsuudenkodissa. En sitoutunut parisuhteessa kuitenkaan kenenkään opettajaksi [/QUOTE]

No teillä toimitaan niin kuin parhaaksi näette. Mutta silti väitän, että jos sinä siitä johonkin häviäisit ja miehesi jäisi yksin tai lasten kanssa, saisi hän pyykit pestyä vallan mainiosti. Koska tuskin kuitenkaan on oikeasti vajaaälyinen kun saa työsäkin hoidettua. Ja vain rehellisesti vajaaälyinen ei osaa pyykkejä pestä. Jopa siinä erilaiset frendit ohjelmassa osasivat pestä pyykkiä.

 

[Happygirl-91]

Osaa ne miehetkin viedä lapsia puistoon keinumaan ja pihalle hiekkalaatikolle. Usko pois vaan. Kasvatuskin onnistuu varmasti useimmilta ihan loistavasti kunhan vain saavat tilaisuuden.

Kuulostaa muuten kauhealta kun kirjoitat ettei mies mielestäsi pysty pitämään lapsesta riittävän hyvää huolta. Jos teillä tosiaan näin on, niin miettisin useamman kerran että kannattaako sellaisen miehen kanssa lapsia tehdäkään. Kyllä normaalilla järjellä varustettu isä on yleensä lapselle erittäin hyvä huoltaja, siinä missä äitikin.

Joo, edelleen varmasti pystyy ja haluaa hoitaa lapsia tosi hyvin enkä malta odottaa että nään mieheni leikkivän ja luovan isäsuhdetta lapsiin. Minusta vaan kotiäitiys tai koti isyys vaatii tietynlaista hoivaviettiä ja en kyllä puolison urahaaveita veisi pois tai saisin kuulla siitä lopun elämääni :/ Kamalaa jos täytyy omat unelmat tukahduttaa. Mun unelma on kotiäitiys kunnes lapsi on 3v, hänen lääkärin ammatti jossa haluaa menestyä.