U
unhappy
Vieras
Varoitan tästä saattaa tulla pitkä romaani, mutta haluan saada kaiken kirjoitettua mikä tällä hetkellä painaa mieltäni.. Toivottavasti joku jaksaa lukea ja ehkä jopa kommentoida.
Jo pitemmän aikaa on tuntunut siltä että parisuhteeni on kuivumassa kasaan. Miehen kanssa olemme olleet yhdessä nelisen vuotta ja saaneet yhden lapsenkin. Naimisiin emme ole menneet. Minä olen työtön ja kotiäitinä, eikä suoraan sanottuna ole suurimpia haluja edes hakea töitä, olen käynyt parissa työhaastattelussa, mutta eipä minulle paikkaa suotu.
Tulemme aika hyvin rahallisesti minun mielestäni toimeen, asumme omistusasunnossa ja yhteinen autokin on. Miehen palkalla lähinnä elämme ja koskaan ei ole tarvinnut nälkää nähdä. Minua on vain niin kovasti alkanut ahdistamaan se miten mies vauhkoaa rahasta, tai sen vähyydestä. Hän asui 10 vuotta omillaan ennenkuin tapasimme, pystyi säästämään rahaa ja matkusteli paljon. Kuten sanoin rahaa on riittävästi perus-elämiseen, mutta reissata emme paljon pysty. Mies minulle kiukuttelee aina raha-asioista ja saa kuulostamaan kaiken siltä että minun vikani on ettei rahaa ole ja koittaa painostaa menemään töihin..lapsemme täytti juuri vuoden ja mieluusti häntä vielä hoitaisin kotona..kuitenkin aina välillä vilkaisen työvoimatoimiston antia, mutta paikkakunnallamme on tällä hetkellä todella vähän töitä tarjolla.
Minusta tuntuu siltä että mies ei arvosta minua ollenkaan, aina vähättelee tekemisiäni..läheisyys ja hellyys puuttuvat suhteestamme täysin..seksistä puhumattakaan. Aivan kuin olisimme vain kämppiksiä.. Mies istuu kyllä päivät tietokoneella ja pelailee pelejä, ei kuitenkaan suo aikaansa minulle ollenkaan. Jos yritän lähestyä hän vain murahtaa jotain ja saa tuntemaan itseni ihan typeräksi kun edes yritin jotain aloitetta tehdä. Olen niin kyllästynyt tähän...
Sairastuin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja kesti kauan ennenkuin sain oman pääni ns. kuntoon.. Kävimme yhdessä juttelemassa alan ammattilaisen kanssa ja jonkin aikaa kaikki oli hyvin. Nyt on kuitenkin koko suhde lopahtanut.. Olen monta kertaa miettinyt lähteväni ja pari kertaa olen riidan päätteeksi uhannutkin erolla (tiedän että se ei ole hyväksyttävää mutta olin niin ahdistunut sillä hetkellä). Haluaisin saada suhteen takaisin raiteilleen, mutta kun ei mies vaikuta yhteistyöhaluiselta. Auttaako enää muu kuin lähteä? Toisaalta minua pelottaa se miten tulisin pärjäämään, koska omaisuutta minulle ei pahemmin ole. Kun muutimme yhteen myin lähes tulkoon kaiken astioista lähtien..jälkeenpäin ajatellen tosi typerää, mutta silloin se ratkaisu tuntui hyvältä.
Mikä avuksi?
Jo pitemmän aikaa on tuntunut siltä että parisuhteeni on kuivumassa kasaan. Miehen kanssa olemme olleet yhdessä nelisen vuotta ja saaneet yhden lapsenkin. Naimisiin emme ole menneet. Minä olen työtön ja kotiäitinä, eikä suoraan sanottuna ole suurimpia haluja edes hakea töitä, olen käynyt parissa työhaastattelussa, mutta eipä minulle paikkaa suotu.
Tulemme aika hyvin rahallisesti minun mielestäni toimeen, asumme omistusasunnossa ja yhteinen autokin on. Miehen palkalla lähinnä elämme ja koskaan ei ole tarvinnut nälkää nähdä. Minua on vain niin kovasti alkanut ahdistamaan se miten mies vauhkoaa rahasta, tai sen vähyydestä. Hän asui 10 vuotta omillaan ennenkuin tapasimme, pystyi säästämään rahaa ja matkusteli paljon. Kuten sanoin rahaa on riittävästi perus-elämiseen, mutta reissata emme paljon pysty. Mies minulle kiukuttelee aina raha-asioista ja saa kuulostamaan kaiken siltä että minun vikani on ettei rahaa ole ja koittaa painostaa menemään töihin..lapsemme täytti juuri vuoden ja mieluusti häntä vielä hoitaisin kotona..kuitenkin aina välillä vilkaisen työvoimatoimiston antia, mutta paikkakunnallamme on tällä hetkellä todella vähän töitä tarjolla.
Minusta tuntuu siltä että mies ei arvosta minua ollenkaan, aina vähättelee tekemisiäni..läheisyys ja hellyys puuttuvat suhteestamme täysin..seksistä puhumattakaan. Aivan kuin olisimme vain kämppiksiä.. Mies istuu kyllä päivät tietokoneella ja pelailee pelejä, ei kuitenkaan suo aikaansa minulle ollenkaan. Jos yritän lähestyä hän vain murahtaa jotain ja saa tuntemaan itseni ihan typeräksi kun edes yritin jotain aloitetta tehdä. Olen niin kyllästynyt tähän...
Sairastuin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja kesti kauan ennenkuin sain oman pääni ns. kuntoon.. Kävimme yhdessä juttelemassa alan ammattilaisen kanssa ja jonkin aikaa kaikki oli hyvin. Nyt on kuitenkin koko suhde lopahtanut.. Olen monta kertaa miettinyt lähteväni ja pari kertaa olen riidan päätteeksi uhannutkin erolla (tiedän että se ei ole hyväksyttävää mutta olin niin ahdistunut sillä hetkellä). Haluaisin saada suhteen takaisin raiteilleen, mutta kun ei mies vaikuta yhteistyöhaluiselta. Auttaako enää muu kuin lähteä? Toisaalta minua pelottaa se miten tulisin pärjäämään, koska omaisuutta minulle ei pahemmin ole. Kun muutimme yhteen myin lähes tulkoon kaiken astioista lähtien..jälkeenpäin ajatellen tosi typerää, mutta silloin se ratkaisu tuntui hyvältä.
Mikä avuksi?