Mikä hitto meidät on ajanu tähän tilanteeseen??? *parisuhdekoukeroita*

[lopen uupunut]

Me ollaan miehen kaa vähän ku kämppikset. Sanotaan toisillemme terve, kun tavataan, ja heippa kun lähdetään. Aina ei edes tietoa, minne toinen menee. Yleensä kyllä huikataan, että "mä lähen salille" tms. Mutta silti. Seksiä ei juurikaan enää ole. Ja sekin tapahtuu olkkarissa kaposalla sohvalla, sillon harvoin kun edes tapahtuu, pikasesti. Makkarissa nukkuu meijän 1 vuotias tyttö, ja sänky narisee siihen malliin, valitettavasti, että sinne ei oo asiaa mennä muutaku nukkumaan. Mä en vaan enää jaksa!!!!!!!!!!!!! Tää on niin samperin uuvuttavaa. Koskaan me ei missään käydä yhdessä, ei siis missään! Illat mies istuu tv:n ääressä. Ja joskus yritin saada innostumaan kortin peluusta ja monista muista asioista, niin ei. Nyt en enää edes jaksa kysyä, koska tiedän jo vastauksen. Tahtoisin niin kovasti joskus, että mut yllätettäis, mutta ei, koskaan ei mitään uutta. No, itse viimeksi yllättänyt mieheni hyvällä ruoalla, kynttilän valossa, mutta sekin oli miehelle vain arkea, ei siis mitään kiitosta mistään. Mä olen aivan totaalisen kyllästynyt tähän. Mutta silti täytyy pysyä sovussa tytön takia. Ja kyllä mä miestäni rakastan, mutta sekin hiipuu kohta, jos mitään ei ala tapahtua :/ Mitä tässä pitää tehdä. Puhua olen yrittäny, miehen mielestä kaikki ok. Vaikka tietää itsekin, että kaikki on päin helvettiä, paitsi toi tyttönen, jota molemmat rakastetaan koko sydämestä! <3

 

[ieras]

Ensinnäkin, laittakaa lapsi omaan huoneeseen nukkumaan jos mahdollista.

Sitten, puhu miehellesi vielä kerran.

Ja oletko sinä järjestänyt esimerkiksi kylpyläyötä tms. erikoisempaa?

 

[ap.]

Ensinnäkin, laittakaa lapsi omaan huoneeseen nukkumaan jos mahdollista.

Sitten, puhu miehellesi vielä kerran.

Ja oletko sinä järjestänyt esimerkiksi kylpyläyötä tms. erikoisempaa?

Nokun meillä on kaksio, joten huoneita ei ole, muuten laitettaskin. Ja aina, kun haluan puhua, mies "karkaa" tilanteesta, lähtee siis ajelulle, tai kaverille tms.

Kerran olin järkännyt hoitajan lapselle, muutama viikko sitten, että oltais käyty ravintolassa syömässä kaksin, mutta ei kelvannut miehelle. Piti päästä aikasin nukkumaan, kun oli aamulla joku sähly turnaus tai vastaava. Eipä tuo paljon omista jutuistaan puhu. Kylpylöitä ei meidän seudulla ole, lähin on 200 km päässä, joten sellainen on melko mahdoton järkätä niinku yksin. Ilman tyttöäkään en suostuis viikonlopuksi lähtemään. Mutta 1 ilta olis niin ihana viettää vain kaksin.

 

[erilliset]

Meille on käynyt samoin . Perhepedissä köllii 3-vuotias lapsi.

 

[hm]

Taidatte olla laiskan luonteisia, tai olette jo vanhoja vanhempia. Kyllä yhdeltä lapseltaa jää vielä voimia parisuhteelle.

Kun meillä oli van yksi lapsi, mies hieroi joka ilta jalkojani. Nyt ei ole tapahtunut sen jälkeen kun on ollut 2 lasta.

 

[ap.]

Taidatte olla laiskan luonteisia, tai olette jo vanhoja vanhempia. Kyllä yhdeltä lapseltaa jää vielä voimia parisuhteelle.

Kun meillä oli van yksi lapsi, mies hieroi joka ilta jalkojani. Nyt ei ole tapahtunut sen jälkeen kun on ollut 2 lasta.

Thäh? Miten se laiskuus nyt liittyy tähän?? Me ollaan nuoria, mä olen vähän reilu parikymppinen, mies kohta 30. Eihän kyse olekaan nyt siitä, ettei olis voimia. Vaan siitä, että mikä tässä mättää? Ymmärsit vähän väärin.

 

[ap.]

Meille on käynyt samoin . Perhepedissä köllii 3-vuotias lapsi.

Oletteko vieläkin samassa tilanteessa?

 

[milla]

meillä on suurinpiirtein samanlaista. Suhde on ikäänkuin ajautunut umpikujaan. Sisällä myllää varmasti kummallakin. Rakastan miestäni. Toisinaan olemme kuin ei mitään olisi tapahtumassakaan, naureskellaan ja iloitaan aidosti toisen läsnäolosta. Sitten päiviä jolloin muuri on välillämmä ja näitä päiviä on useita. Tiedän että olemme väsyneitä vähäisen yöunen takia mutta siltikin emme osaa ratkaista ongelmaa miten saisi HEKUMAn tähän suhteeseen uudelleen? Kiitos ap avauksesta

 

[erilliset]

Meille on käynyt samoin . Perhepedissä köllii 3-vuotias lapsi.

Oletteko vieläkin samassa tilanteessa?

Ollaan.....

 

[gh]

hankkikaa nyt vaikka sänky joka ei narise.. tai sitten leveämpi sohva.

 

[coatrack]

Vie miehesi huomenna ensin ravintolaan syömään (lapsen päiväuniaikaan että nukkuu rattaissa niin saatte syödä rauhassa) ja menkää sitten sänkyostoksille ja lahjoittakaa nariseva sänky pois! Jos teillä ei ole tuplapeittoa niin osta sellainen kahden erillisen sijaan Kun mies kattoo telkkaria niin kaivaudu sen kainaloon ja katso itse myös, jos molemmat on väsyneitä niin voihan sekin olla yhteinen juttu.

 

[kukkaiskeiju]

Voi kurja. Hankala tilanne. Mies pitäisi saada ymmärtämään/myöntämään itselleenkin ettei kaikki ole kunnossa. Tai olisko ketään ystävää, sukulaista, joka voisi yhden illan katsoa tyttöä, että pääsisitte vaikka ravintolaan tai vaikka viettää kotona "laatuillan"? Meillä tällä hetkellä myös neiti meidän huoneessa, kesällä onneksi muutetaan ja katsotaan sitten siirtyykö omaan huoneeseen vai jääkö vielä meidän kanssa, mutta entä teillä? onko mahdollista vaikka sivusilmällä katsella hitusen isompaa kämppää?

 

[ap.]

meillä on suurinpiirtein samanlaista. Suhde on ikäänkuin ajautunut umpikujaan. Sisällä myllää varmasti kummallakin. Rakastan miestäni. Toisinaan olemme kuin ei mitään olisi tapahtumassakaan, naureskellaan ja iloitaan aidosti toisen läsnäolosta. Sitten päiviä jolloin muuri on välillämmä ja näitä päiviä on useita. Tiedän että olemme väsyneitä vähäisen yöunen takia mutta siltikin emme osaa ratkaista ongelmaa miten saisi HEKUMAn tähän suhteeseen uudelleen? Kiitos ap avauksesta

Voi ei. Meilläkin on päiviä, jolloin nauramme. Ja ihan tytön takia toisiamme arvostamme jne. Mutta sanotaanko, että 75 % päivistä on niitä, jolloin tunnen olevani enemmän kämppis mieheni kanssa, kuin vaimo.

Ja meilläkin tyttö valvottaa öisin, joten sekin väsyttää. Tosin minä sen aina hoidan. Hampaat raukalla just puhkeamassa, onneksi sitten helpottaa, toivottavasti. Miehen kuorsaus toinen, mikä saa mut uupumaan.

 

[ap.]

hankkikaa nyt vaikka sänky joka ei narise.. tai sitten leveämpi sohva.

Voi kun oliskin rahaa, mutta kun ei. Olen hoitovapaalla, eikä ole rahaa sänkyyn tai sohvaan, maksaa monta sataa, pahimmillaan yli tonnin.