Mikä ihmisiä vaivaa!?!?!?

[Syysrinsessa]

Tää on kertakaikkiaan ihana ketju..

Helpottavaa huomata että näitä onnellisiakin "perhehelvetissä" eläviä on olemassa. Taitaa vaan olla niin että ne joilla ei mene niin hyvin, pitävät niin paljon isompaa ääntä että helposti syntyy vaikutelma että kaikilla menee päin persettä. Sitten syntyy nämä yleistykset kuinka lasten myötä elämästä häviää kaikki mukavat asiat ja kaikki on yhtä kärsimystä ja hampaiden kiristelyä.

Ja kai se on niinkin, että jos äiti ja isä kokevat kaiken olevan perseellään ja vaikeaa, lapsetkin reagoivat siihen sen mukaan.. Ja oravanpyörä on valmis.

 

[hammassärky]

Vähän aihetta sivuten...Olen itse kokenut millaista utelua tiettyyn ikään tullessaan saa kokea, KUN LASTA EI ALAKAAN KUULUA. Kärsimme lapsettomuudesta, emmekä halunneet tästä äärimmäisen kipeästä aiheesta kenellekään ulkopuoliselle avautua.
Työkaveri pamautti suoraan "vitsillisesti" että " Alan olla susta kyllä huolissani, sun biologinen kello tikittää" Ikinä en osaa vastata hyvin tuollaisiin, mutisin vain "Älä suotta ole mun puolesta huolissasi.."ja olisi tehnyt mieli jatkaa "kyllä mä itte jo olen ihan helvetin huolissani"
Miehen sisko taas on vuosien varrella udellut useasti vauvahaaveista, aina olen valehdellut suoraan, ettei yritystä vielä ole. Itse sitten onnellisesti odottaessaan hän taas kysyi eikö mulla ole vauvakuumetta?? (Inhoan koko kevytmielistä sanaa "vauvakuume") Vastasin "Eeei, ei varsinaisesti..." ja olisi tehnyt mieli jatkaa "Haluamme kyllä enemmän kuin mitään muuta tässä elämässä, että tulisin raskaaksi ja saisimme lapsen"
Välttelevä vastaukseni sai mieheni siskon ihmeissään räpyttelemään silmiään, "Ai..."
Että kyllä ajattelemattomuutta on puolin ja toisin...eikö lapsen "teko"aikeet ole myös oma asia? Olen huomannut, että toiset ihmiset ei vahingossakaan kysy niistä (ehkä tiedostavat tämän nykyisin melko yleisen lapsettomuusongelman), mutta aina löytyy niitä paukoja, jotka kyselee, utelee, pamauttaa kommenttejaan lastentekoiästä yms.
Nyt onnellisesti raskaana ollessani minut saa synkäksi ainoastaan utelut "miten kauan meni yrittäessä" kun ei millään haluaisi jakaa tietoa vuosien piinasta kelle vaan. Kaikki muut raskauteen liittyvät utelut otan kevyesti, mauttomuudet jätän omaan arvoonsa, ja viattomiin uteliaisuuksiin vastaan kärsivällisesti ja huumorilla.

 

[Sepä se!]

Samoissa tunnelmissa olimme mekin vuosia, kuten hammassärkykin. Oli todella tuskallista kestää heittoja biologisesta kellosta ja muusta sellaisesta. Ja kuten jo tuolla aikaisemmin mainitsinkin, samat "paukapäät" laukovat kommentteja nyt helvetillisestä perhe-elämästä ja siitä että "kyllä sitä nyt ollaan onnessaan, mutta odotahan kun lapsi syntyy hehheh".... AAAAAARGH, että menee hermot! Onneksi oli myös niitä ihmisiä, jotka hienotunteisesti asian jättivät ihan meidän itsemme kerrottavaksi, esim. appivanhemmat eivät kertaakaan moisesta meille sanoneet. Jälkeenpäin kyllä kertoivat aavistelleen kipeän totuuden, mutta eivät halunneet asiaan sekaantua!

Noh, täytynee alkaa tylyksi ja heitellä vastaukseksi näille kommentaattoreille mitä sylki tuo suuhun!

 

[4n mama]

Mua ärsyttää monen kommentit, että ensimmäinen lapsi on se harjoituskappale. Ihan kuin vieläkään en olisi oikeasti ÄITI, kun minulla on vain yksi lapsi. Montako niitä pitää olla, että voin sanoa itseäni äidiksi? Ja meille ei enempää lapsia taida tullakaan.

Mut ku se on harjoituskappale monessakin mielessä-ihan ystävyydellä=)

Se on niinku lääkäreilläkin, ihmisellä on harjoiteltava käytäntöä kun ei voi vauvanhoitoakaan harjoitella esim.elottomalla nukella.

Mutta joillain ihmisillä se jää siihen harjoituskappaleeseen eikä siinä mitään.

Mitä tulee muiden neuvoihin, niin hyvää suurin osa tarkoittaaa-ei pitäis olla niin yliherkkä. Raskus on nasiten kollektiivinen asia kaikkialla.

Eriskummallisiin neuvoihin yks NEUVO: toiseta sisään ja toisesta ulos=)

 

[Juu ei]

Mitä tulee muiden neuvoihin, niin hyvää suurin osa tarkoittaaa-ei pitäis olla niin yliherkkä. Raskus on nasiten kollektiivinen asia kaikkialla.

Zorry, mitä kohteliaimmin olen eri mieltä - mun mielestä mun mikään asia (raskaus mukaanlukien) ei ole mikään "kollektiivinen kaikkien asia" jota jokainen puolituntematon olisi vapaa repostelemaan isoon ääneen missä vain milloin vain. Ja jos raskaaksitullessa semmoisen sopimuksen allekirjoitin, niin pakko myöntää että pirun pienellä tuo siihen präntätty oli! Kyllä odottavalla äidilläkin on oikeus yksityisalueeseen siinä kuin muillakin kanssasisarillaan - vai toivotteletko tervetulleiksi esim. äänekkäät analyysit ulkonäöstäsi tai intiimit utelut ruumiintoiminnoistasi raskauden ulkopuolella?!? Toki moni hyvää tarkoittaa joo, mutta osa kommenteista kyllä kuulostaa siltä että tuuli huulia heiluttaa ja ulos tulee ihan mitä vaan...ja madonnamainen odottaja sitten siinä hymyilee lempeää äidinhymyä ja Ymmärtää. Loputtomiin. Tietysti...*huoh*.

 

[kukkis07]

Joopa-joo. Samaan on törmätty täälläkin. Lähes kaikki ystäväpiiristäni ovat heti kärkeen uutisen kuultuaan halunneet tietää, menikö kauan yrittäessä tai tuliko helposti. Tähän kun vastaa, että helposti tuli, niin melkein tuntuu siltä kun vastaukseksi olisikin toivottu "monta vuotta yritettiin, mutta nyt vihdoin tärppäs".

Ja juuri ruokatunnilla työkaverit sitten totesivat, että eka vuos menee sitten ihan sumussa ja eipä enää millään jaksais niitä yöheräämisiä kun ne on niin raskaita. Ja miten nyt on sitten voitu, kun kaikkea voi kuitenkin vielä sattua ja raskaus mennä pieleen.

Niin ja yks kaveri halus tietää, kuinka paljon tulen saamaan äitiyspäivärahaa. Halus siis ilmeisesti tietää mun liksan...

 

[muute vaa]

Olen myös törmännyt näihin edelllä mainittuihin asioihin. ja mua ärsyttää se ihan suunnattomasti. lauseet tyyliin "ootappa kuule vaa" ja "mitä mä sanoin". ja se on kumma kun ihmiset alkaa kertoilemaan synnytyksistään ja voivottelemaan että se kipu oli niin kamalaa ja meinasin kuolla..mikä siinäkin on asian pointti. itse odotan ensimmäistä ja olen miettinyt että siitäkö he saavat sen "tyydytyksen" kun alkavat "pelottelemaan".