Meillä yksi isovanhemmista naputtaa ihan jatkuvasi jotain, kun ollaan yhdessä. Suu käy ihan jatkuvasti, eikä sieltä tule kuin moitetta, teki niin tai näin. Noinko sä sitä pidät, tuollasellako lusikalla annat, älä nyt noin tee, ettekö te ollenkaan tarkasta onko vaipassa pissaa, mitä te nyt koko ajan sinne vaippaan kurkitte, tollasenko bodyn/haalarit/sukat oot mennyt sille laittamaan. Jos tarjoaa vauvalle/isommalle jotain lelua, se on ihan huono ja pitää antaa jotain muuta. Jos on hiljaa, tulee kamala valitus, että vaivoille/lapsille pitää jutella, jos avaa suunsa niin kaikki mitä äiti sanoo on ihan tyhmää, mitä se nyt tuollaisia juttelee. Kun lapsi on isovanhemman sylissä, selostetaan, että hän pitää paljon paremmin ja hänen sylissään on paljon parempi olla, tai vaihtoehtoisesti lässytetään, että isovanhempi nyt pitää, kun äiti/isä ei sua ollenkaan halua pitää (luonnollisesti lapsi on ensin suunnilleen väkisin revitty vanhemman sylistä). Kerran tämä isovanhempi ihminen tuli kiskomaan vauvaa sylistäni, kun imetin, koska äitin sylissä on niin paha olla. Tekisi mieli työntää sukka suuhun, että hiljenisi joskus edes hetkeksi.