Mä en muista mitään. Olen kärsinyt tästä ongelmasta koko ikäni välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joskus mulle sanottiin, että "sun kovalevy on täynnä", mutta miten se tyhjätään?
En muista ala-asteesta, kuin välähdyksen enismmäisestä koulupäivästä ja mulla on pieni muistikuva eräästä näytelmästä. Muistan kyllä 2 opettajaani ulkonäöltä, mutta en muita.
En muista luokkakavereitani. Ei niin mitään hajua minkänimisiä ihmisiä oli kanssani samalla luokalla 1 tai 2. luokalla. Sitä anhemmista muistan osan, koska olin samalla luokalla heidän kanssaan 8-luokalle saakka. Sen jälkeen vaihdoin koulua, enkä muista niistäkään luokkalaisista kuin 3 nimeltä...tai edes ulkonäöltä.
En muista amiksesta mitään enkä ketään. En osaa nimetä etunimeltä kuin vain 3 luokkakaveria. Jos nyt saisin eteeni minkä tahansa muun, kuin matematiikan tentin noilta ajoilta, en osaisi kirjoittaa paperiin kuin vain nimeni, vaikka tuolloin revin tenteistä lähes aina vitosen, joskus harvoin nelosen.
En muista entisiä työpaikkojani. Muistan kyllä, että olin päiväkodissa joka sijaitsi tietyllä alueella, mutten muista päiväkodin nimeä, enkä muista yhdenkään työkaverin nimeä, saati yhtäkään lasta. Muistan kyllä yhden vähältäpiti-tilanteen, kun lapsi meinasi loukkaantua vakavasti ja minä olin se, joka lapsen tilanteesta "pelasti"...mutten muista edes sitä, oliko lapsi tyttö vai poika.
En muista mitä tein viime viikolla. Jos oikein kunnolla keskityn ja pinnistän, saatan saada jonkinnäköisiä muistikuvia siitä, mitä olen tehnyt. Mutta ennemmin turvaudun kalenteriin ja katson sieltä, mitä on tullut touhuttua. Kun näen merkinnäin vaikka lääkärikäynnistä, muistan siellä käyneeni...mutta ilman sitä merkinnän näkemistä, en asiaa muista. Ilman kalenteria olisin totaali lirissä noin niinkuin muutoinkin.
Voin katsoa saman leffan uudestaan ja uudestaan, sillä en muista nähneeni leffaa koskaan aiemmin. Juuri katsoin vuonna 2007 ilmestyneen Harry potterin, jossa oli pieni häivähdys jotain tuttua, mutta en muista leffaa kuitenkaan nähneeni. Mies sanoo, että olemme katsoneet leffan yhdessä. Ja varmasti siis olemmekin. En vaan muista sitä.
Menin naimisiin 3 vuotta sitten. Muistan hääpäivästä vain pari pilkahdusta. Kihlajaispäivästäni muistan vielä vähemmän. Kaikkien lasten syntymät on kyllä muistissa, mikä sinänsä on jännää. Mutta esikoisen lapsuudesta en osaa hänelle kertoa mitään arkista, koska en muista. Onneksi on valokuvat, ne saa muistia palautumaan.
Sinänsä tämä ei arkea haittaa, mutta kyllä se vähän harmittaa, kun en koskaan muista mitään. Olen monasti väittänyt jonkun kertoneen minulle jotakin, mutta onkin käynyt selväksi, että muistan kertojan väärin. Lisäksi minulle saa kertoa samoja asioita useampaan otteeseen, koska en muista niitä. Kaverin veli meni helmikuussa naimisiin ja kuulin siitä mielestäni ekaa kertaa vasta eilen. Mutta siitä kuulemma on kerrottu mulle ennenkin. En vaan muista.
Jotta oisko jollain jotain ideaa, miten saada muistia kehitettyä tjtn?
En muista ala-asteesta, kuin välähdyksen enismmäisestä koulupäivästä ja mulla on pieni muistikuva eräästä näytelmästä. Muistan kyllä 2 opettajaani ulkonäöltä, mutta en muita.
En muista luokkakavereitani. Ei niin mitään hajua minkänimisiä ihmisiä oli kanssani samalla luokalla 1 tai 2. luokalla. Sitä anhemmista muistan osan, koska olin samalla luokalla heidän kanssaan 8-luokalle saakka. Sen jälkeen vaihdoin koulua, enkä muista niistäkään luokkalaisista kuin 3 nimeltä...tai edes ulkonäöltä.
En muista amiksesta mitään enkä ketään. En osaa nimetä etunimeltä kuin vain 3 luokkakaveria. Jos nyt saisin eteeni minkä tahansa muun, kuin matematiikan tentin noilta ajoilta, en osaisi kirjoittaa paperiin kuin vain nimeni, vaikka tuolloin revin tenteistä lähes aina vitosen, joskus harvoin nelosen.
En muista entisiä työpaikkojani. Muistan kyllä, että olin päiväkodissa joka sijaitsi tietyllä alueella, mutten muista päiväkodin nimeä, enkä muista yhdenkään työkaverin nimeä, saati yhtäkään lasta. Muistan kyllä yhden vähältäpiti-tilanteen, kun lapsi meinasi loukkaantua vakavasti ja minä olin se, joka lapsen tilanteesta "pelasti"...mutten muista edes sitä, oliko lapsi tyttö vai poika.
En muista mitä tein viime viikolla. Jos oikein kunnolla keskityn ja pinnistän, saatan saada jonkinnäköisiä muistikuvia siitä, mitä olen tehnyt. Mutta ennemmin turvaudun kalenteriin ja katson sieltä, mitä on tullut touhuttua. Kun näen merkinnäin vaikka lääkärikäynnistä, muistan siellä käyneeni...mutta ilman sitä merkinnän näkemistä, en asiaa muista. Ilman kalenteria olisin totaali lirissä noin niinkuin muutoinkin.
Voin katsoa saman leffan uudestaan ja uudestaan, sillä en muista nähneeni leffaa koskaan aiemmin. Juuri katsoin vuonna 2007 ilmestyneen Harry potterin, jossa oli pieni häivähdys jotain tuttua, mutta en muista leffaa kuitenkaan nähneeni. Mies sanoo, että olemme katsoneet leffan yhdessä. Ja varmasti siis olemmekin. En vaan muista sitä.
Menin naimisiin 3 vuotta sitten. Muistan hääpäivästä vain pari pilkahdusta. Kihlajaispäivästäni muistan vielä vähemmän. Kaikkien lasten syntymät on kyllä muistissa, mikä sinänsä on jännää. Mutta esikoisen lapsuudesta en osaa hänelle kertoa mitään arkista, koska en muista. Onneksi on valokuvat, ne saa muistia palautumaan.
Sinänsä tämä ei arkea haittaa, mutta kyllä se vähän harmittaa, kun en koskaan muista mitään. Olen monasti väittänyt jonkun kertoneen minulle jotakin, mutta onkin käynyt selväksi, että muistan kertojan väärin. Lisäksi minulle saa kertoa samoja asioita useampaan otteeseen, koska en muista niitä. Kaverin veli meni helmikuussa naimisiin ja kuulin siitä mielestäni ekaa kertaa vasta eilen. Mutta siitä kuulemma on kerrottu mulle ennenkin. En vaan muista.
Jotta oisko jollain jotain ideaa, miten saada muistia kehitettyä tjtn?
Mulla on siis todella, todella huono muisti :O Mä en muista mitään, en varsinkaan nimiä.
Oikeesti fb on aika kätevä väline, ihmiset on vähän niin kuin pakko muistaa kun siellä seisoo niiden nimi. 
Mut siis mä en käsitä, miten toisilla on niin selviä muistikuvia esim. lapsuudesta, koska ei mulla ole. :O Mä en muista oikeastaan mitään ennen koulun alkua, en yhtään ainoaa arkista asiaa. Kouluajoiltakaan oikeastaan tosi vähän.
