Mikä meikäläisessä on vikana? (päänsisäinen vamma kyseessä)

["Minnie"]

Mun muisti pätkii kans pahan kerran. Muistan lapsuudesta ihan ihme juttuja, ei mitään kokonaisuuksia. Muistissa on välähdys kun isä lykkää mua rattaissa ja mulla on vihreä Smurffilimsa kädessä =) Ja muistan että äiti letittää mun hiuksia, mä istun jakkaralla. Ja yhdessä välähdyksessä katotaan äitin kans ikkunasta ja odotetaan isää töistä kotiin... Mut mitään jouluja, synttäreitä ym en muista minkä nyt aattelis jäävän mieleen.

 

["vieras"]

Siksikö sä kuvaat kaikki kirppisostoksesi nettiin? Muistaaksesi ne?

 

[Foortti harmaana]

Mä muistan jonkinverran suurpiirteisesti. Muistan olleeni kesäsiirtolassa ja partioleirillä, mutten muista kuin yhden välähdyksen kummaltakin leiriltä.

Mutta mitään synttäreitä tms. en muista. Ei mitään tietoa mitä tein synttäreillä lapsena, tai edes viime vuonna.

Siis mä oon SUHT samanlainen, mutta muistan luokkakaverit ala-asteelta noin 70%, koska oon ollu luokkakokoukissa.
Mutta mitään kummempaa en muista ala-asteelta, en yläasteelta, en aikuisiän koulustakaan.
Miehen kanssa oltiin kauppiksessa samalla luokalla ja sieltä muistan AINOASTAAN 2 luokkakaveria nimeltä, koska niitä olen nähnyt sen jälkeenkin.
Pitäiskö sitte muistaa enemmän?
Mä oon luullu, että se on ihan normaalia.
Opettajia en muista kun 3 ala-asteelta ja 1 yläasteelta ja muualta ne, joita olen nähnyt koulun jälkeen.
Lapsuus koulun ulkopuolellakin on aika sumua.
Enkä mä muista esim milloin oon aloittanut tuolla työt.
Tai kauan olen harrastanut jotain.
Ja yks päivä en muistan, onko esikoinen jo 10 vai vasta 9...
Ja mä täytinkin JO 38v enkä 37v keväällä.

Loistavaa.
Ja töissä pitää muistaa HELVETILLINEN määrä asioita, kaikki mikä mitenkään liittyy kliinisen laboratorin yleispuoleen!!!
(saati sivuduunit)

Mulla ei vaan riitä muistikapasiteetti menneisyyteen?
Johtuisko siitä

 

[chef]

[QUOTE="vieras";24049262]Siksikö sä kuvaat kaikki kirppisostoksesi nettiin? Muistaaksesi ne?[/QUOTE]

 

[Hiivatin kenkkua]

Mulla on myös tosi huono muisti ja just etenkin nimet unohtuu. En todellakaan muista vanhojen koulu-/työkavereiden nimiä. Lapsuuden ja nuoruuden tapahtumat mitä muistan on semmoisia väläyksiä jostain tilanteista, mutta aika vähän selkeitä muistoja mulla on. Mä kyllä oletan, että tää muistamattomuus johtuu mun elintavoista. Oon varmaan juomalla tuhonnut osan aivokapasiteetistani. Aika monia vuosia näet on mennyt melko huurussa, ei se voi olla jättämättä jotain jälkiä muistiin. Mutta mennyt on mennyttä, eikä sille nyt enää mitään voi, täytyy vain toivoa, että muisti joskus vielä palautuis pätkittäin.

 

[chef]

Mun pitää kyllä nyt olla sitä mieltä, että tää taitaa kuitenkin sitten olla melko yleistä. Ja siten siis ihan normaalia

 

[Ultramariini]

Minä muistan kyllä hajanaisia asioita lapsuudesta. Ihmiset muistan aika hyvin, tunnistin tässä yhden ihmisen juuri vähän aikaa sitten, jonka olen olettevasti nähnyt viimeksi vuonna 1974.
Etunimen muistin. Hän ei tunnistanut minua.
Tunnistin myös kävelytyylistä takaapäin tässä hetki sitten ihmisen, jonka olen viimeksi nähnyt vuonna 1984. Nimensäkin muistin.
Muistan lähes kaikkien luokkalaisteni nimet ala-aste ajoilta. Yläaste ajoilta on aukkoja.

 

[Turkilmas]

Ihan kuulostaa tutulta . Paitsi että mun muistiongelmien syyksi epäillään lapsuudessa sairastettua aivoveren- ja nesteenvuotoa. Mies on oikeestaan aika huolissaan musta, epäilee että mä olen jossain hoitokodissa 40-vuotiaana. Mä kun en tahdo muistaa sammuttaa hellan levyjä jne.jne.

Kasvomuisti mulla taasen on vähän turhankin hyvä. Olen ollut pienen ikäni myyntityössä ja siellä tunnistan lähes poikkeuksetta asiakkaita vuosien takaa. Siis vaikka ovat käyneet jossain ihan toisessa liikkeessä jossa olen ollut myyjänä. Samoin vanhat ovikoodit, puhelinnumerot jne. muistan kyllä hyvin. Niin ja laulujen sanat. Lasten synttärit muistan, miehen synttärit yleensä. Nimppareista ei taasen ole hajuakaan, eikä liioin meidän kihlajaispäivämäärästä. Hääpäiväkin pitää luntata sormuksesta.

Mulla ystävät ja läheiset tietää miten toivoton mä olen. Just viimeks eilen mun yks ystävä kuuli jo mun äänestä että olin unohtanut meidän sopineen kyläilystä. Yksi monivuotinen ystäväni on ollut suorastaan järkyttynyt kun olen muistanut hänen synttärinsä peräti kahtena vuotena peräkkäin (viis siitä että 15 edellistä unohdin) .

Mä en koskaan tiedä mitä milloinkin on tapahtunut ja vielä vähemmän mitä milloinkin on tapahtumassa. Siksi mulla kännykkä aina piippailee ja kertoo päivän menoista. Ja jos ei ole kännyyn merkattu, niin 110 prosentin varmuudella unohtuu.

Unohtelen myös jatkuvasti mitä olinkaan tekemässä, minne menemässä. Toistaiseksi olen muistanut nimeni, mutta esim. osoitteeni unohdan usein.

Joo, ei tää kivaa ole vaikka joskus ei voi kuin nauraa omaa lahopäisyyttään. Enimmäkseen siitä on kuitenkin haittaa. Sääliksi käy esikoistakin, joka jo ihan pienestä asti joutui itse huolehtimaan päiväkodin lelupäivät, retket jne. Mä kun en vaan kertakaikkiaan muista.

 

["uuniomena"]

Mä muistan jonkinverran suurpiirteisesti. Muistan olleeni kesäsiirtolassa ja partioleirillä, mutten muista kuin yhden välähdyksen kummaltakin leiriltä.

Mutta mitään synttäreitä tms. en muista. Ei mitään tietoa mitä tein synttäreillä lapsena, tai edes viime vuonna.

Siis just näin. Ihan kun mun suusta. Kyllä mä lähivuosista muistan juttuja, mutta en ollenkaan tarkasti. Oikeesti rasittavaa. Tulee niin tyhmä olo välillä ku aina joutuu sanomaan etten muista

 

[pohjantähdenalla]

Itsellä myöskin kilpirauhasen vajaatoiminta vie muistia, Vaikka normaalistikaan ei muisti kovin hyvä ole. Kalenteri ja kännykkä täälläkin käytössä,etten vahingossakaan unohda mitään.

 

[oikeastaan hyvämuistinen]

Tota, jos et kelaa niitä juttuja kenenkään kanssa, niin ne unohtuu. Eli jos sulla ei ole siskoa tai veljeä kenen kanssa jutella aiemmista asioista niin ei sitä muista.

ja jos eii ole koulukuvia, niin koulukaverit unohtuu. Muisti vaatii ainakin mulla jatkuvaa kertaamista.

Ja jos on esim. noin 20 muuttoa takana kuten itselläni, eli tarkoittaa noin monta kertaa uuden opettelua kauppojen, virastojen, ihmisten jne suhteen,niin se muisti kuormittuu hirveästi ja opin kyllä nopeasti uutta mutta en tosiaan pysty pitää mielessä sitä vanhaa. Ei ennen ihmiset joutuneet muistaa kuin ehkä miljoonasosan siitä mitä esim. itse olen joutunut. (yliopisto-opintoja, nämä uudet paikkakunnat, uudet ihmiset...)

Eli en itsekään muista paljon lapsuudesta, kouluajalta, jne, mutta en pidä ollenkaan huonomuistisena itseäni. jPäinvastoin. Muistan kerralla aika pitkän numerosarjan ja opin suuren ihmisryhmän nimet nopeasti ja kasvot jää mieleen.Aiemmin ajattelin vähän samoin kuin sinä, mutta asiaa kelattuani olen tullut siihen johtopäätökseen, että muistini on hyvä.

Jos olisin asunut koko elämän samassa mökissä samassa pitäjässä samojen ihmisten kanssa - kuten ennen tehtiin -ja he olisivat kertoneet niitä samoja juttuja koko elämäni ajan, kuvittelisin muistavani lapsuuden, ystäväni, koulukaverit, ym. ja luulisin että muistini on hyvä.

Mutta siis paikkakuntia ja ihmisiä on vähintään 20-100-kertainen määrä, lukemaani asiaa ehkä tuhatkertainen määrä ellei enemmän siihen mitä jouduttiin vaikka vielä 100 vuotta sitten painaa mieleen.

On aivan hämmästyttävää että ihminen voi ja jaksaa esim. oppia niin paljon mitä nykyään vaaditaan esim. korkeakoulutetuilta, paikkakunnanvaihdokset ja opiskelu kuormittaa ihmistä.

 

[edellinen]

Onko sulla valokuvia synttäreistä tai lapsuudesta tai luokkakuvia? Niistä ne ihmiset muistavat.

 

[se hyvämuistinen]

Mä olen kanssa joskus miettinyt, että mikä vika mussa on, kun mä en muista esim. lukiosta kuin yhden ainoan luokkakaverin nimeltä, muutamasta sentään etunimen.. Mun isä sen sijaan täyttää kohta 70v ja muistaa edelleen joka ainoan alakoulu-aikaisen kaverinsa etu- ja sukunimen. Mulla on siis todella, todella huono muisti :O Mä en muista mitään, en varsinkaan nimiä.

Jep. Siis monta ryhmällistä isäsi pitää muistaa? Monessa ryhmässä on ollut ? siinä yhdessä alakoulun ryhmässä vai? Asuuko samalla paikkakunnalla edelleen, eli osaa heistä nähnyt läpi elämän?
Minusta noita ei voi verrata. Muistikapasiteetin ei kovin paljon tarvitse venyä loppujen lopuksi, jos asuu samalla paikkakunnalla koko elämän ja tapaa osaa lapsuusporukoista läpi elämän, verrattuna meihin nuorempiin polviin, joilta vaaditaan ehkä 1000-kertaiseesti...

 

[Matkaroskis]

Täällä sitte toinen ääripää Hämmästyneenä luin,että kuinka monella tässäki ketjussa muisti "pätkii" :O
Ite siis muistan lapsuudesta hyvin paljon,paljon enemmän ku pikkuveli esim. Muistan kaikki opettajani koko kouluajalta,nimet ja kasvot.Muistan suurimman osan koulukavereista ihan ekaluokasta lähtien(joistaki kyllä vaan etunimen). Muistan leikit mitä oon leikkiny ja aika monet lelut,paljon muistoja leikeistä kavereihen kans kuusvuotiaasta alkaen.
Nykyäänki muistan aina yleensä kerrasta kaikki sovitut menos(neuvolat,lääkärit yms.) laitan toki kalenteriinki ja sitte ainaki muistan,ku nään sen kalenterin kuvana päässä ja tiedän,et silloin on menoa
Mutta joo ääripäitä on ja paljon siltä väliltä,mutta hyvä tietää,että mie oon sit vissiin tosi hyvä muistinen,koska ollaan mietitty,et miehellä ei oo kaikki kohdallaan,ku sillä on ihan toivoton muisti. Sillä ei oo lapsuus muistoja ku pari välähdystä ja nykyään se luottaa minun muistiin,ku ei se vaan ite muista missä sillä on tavarat ja milloin mikäki harrastus,mie sit muistuttelen,et kannattaisko lentopalloon mennä,ku kohta alkaa