Mikä meillä on?

[vaimoke]

Rakkautta piisaa, läheisyyttä on paljon (päivittäin halitellaan, pusutellaan, kyhnötetään kylkikyljessä sohvalla, kävellään käsikädessä kaupungilla jne jne ), isoista asioista ei ole ikinä riitaa, koska olemma samoilla linjoilla perheen asioissa ja lapsiin liittyvissä asioissa, molemmilla hyvä työ ja kaikki on niin hyvin.

Mutta sitten. Me riidellään aika paljon nykyään pikkuasioista; eli jompikumpi suuttuu mitättömistä asioista. Riidat eivät ole isoja, eli saattaa olla että kestää 5 min ja sitten taas jo halitaan ja pusitellaan... Ei ikinä huudeta, raivota, haukuta, mutta kinastellaan ja nimenomaan ihan pikkuasioista! Mutta se on tosi kuluttavaa. Eilen juuri mietittiin että mistä johtuu kun mitään syytä ei ole, kun meillä menee hyvin niin meillä menee TOSI hyvin. Mutta sitten seuraavassa hetkessä toinen sanoo jotain muka "väärää" ja tulee kränää. Sitten taas sovitaan ja kaikki on TOSI hyvin.

Siis mikä meillä on? Miksi pitää kränätä? Onkos se ihan normaalia?

 

[äiti neljälle]

Puolisoilla saa olla eri mielipiteet asioista, samanlaisia ei tarvitse olla ajatuksissa.
Pitää muistaa, että alatte nyt vasta hioa sitä teidän särmikästä pintaa, ja ei se kivuitta käy.
Muistakaa kysyä välillä, mitä se toinen osapuoli tahtoo ja mitä on valmis tekemään asian eteen saavuttaakseen sen mitä haluaa ja sama kysymys itselle myös. Ja kompromissit kuuluvat aikuisten elämään

 

[vieras]

Kuulostaa vahvasti hyvänkin suhteen arkeen siirtymiseltä ja hioutumiselta . No hätä!

 

[möhkö]

kuulostaa oikein tutulta. Meillä ihan samanlaista... tällä viikolla isäntä on kiukuspäissään nukkunut pari yötä sohvalla, ja ensimmäisellä kertaa sekin riita sai alkunsa vessapaperista. Että sitä se vaan on, parisuhteen arki

Toki voi sit miettiä vaikka yhdessä, että onko siellä takana joku isompi juttu, mikä hiertää ja mitä sitten purkaa noissa pienissä kinoissa.

 

[neiti Apila]

Ihmisellä on tarve kinastella. Ainakin mulla on. Vaikka asiat on hyvin, saa siitä sellasen kivan adrenaliinipiikin. Eilenkin ihan ihmeellisesti vedin herneet (tyhjästä) ja olin puhkasta oman silmäni kun paiskoin ruokailuvälineitä laatikkoon.. mutta tunsin olevani elossa taas