mikä mua vaivaa :/

[tätihämärä]

Ahdistaa kun pelkään ihan liikaa että lapsilleni sattuu jotain kamalaa. Siis tottakai jokainen vanhempi pelkää mutta kun esimerkiksi tämä, äitini pyysi poikaa mukaansa kesälomareissulle sukulaisten luokse. Tiedän että äitini on erittäin hyvä ja huolehtiva, ei siinä mitään mutta pelkään että sattuu joku liikenneonnettomuus tai jotain kamalaa jos he lähtee.
Sama kun vanhempi poikani (8v) lähti isänsä luokse ja he autoilevat, reissaavat sinne tänne. Pelkään aina ja kokoajan että heille tapahtuu joku onnettomuus tää on ihan kamalaa.
Mä en todellakaan voi vaikuttaa noihin asioihin, miksi mä suren etukäteen että "mitä jos" ?!

 

[tätihämärä]

en myöskään uskaltaisi päästä 2 vuotiasta isovanhempien kanssa mökille (mitä jos se hukkuu tai katoaa johonkin) vaikka tiedän että he huolehtii ja vahtii... en vaan voi peloilleni mitään.

 

[dsfef]

minä olen ihan samanlainen. Näen kauhukuvat jo silmissäni. Kun mies lähtee lasten kanssa autolla jonnekin niin pelkään, että menetän koo porukan ja tämä on ihan kamalaa, en tiedä miten tästä tunteesta/uhkakuvista pääsee eroon. Nyt mieheni osti moottoripyörän ja voitte kuvitella miten paniikissa olen kun ajelee sillä.

 

["angel"]

samanlainen täällä, se on varmasti biologinen tunne ja kertoo että olet huolehtivainen äiti! toisaalta tietyssä iässä hyvä päästää irti ja jo nyt välittää lapselle tietynlaista turvallisuuden tunnetta, olla pelkäämättä, onhan suojelusenkeleitä!

 

[hermoileva äiti]

Olen ajatellut aina, että olenko ainut tällaisten tuntemusten kanssa, mutta onneksi olen siis normaali ...mä olen samanlainen hermo...mutta mä hermoilen lisäksi, että jäävät kotipihassa autojen alle, kun pyöräilevät niin vauhdilla ja autoja ajelee...siis pelkään kaikkee mahdollista...joskus tuntuu, et hulluksi tulee...sitte kun ajattelee asiaa, ni ahdistun, kun pelkään, et rajotan liikaa heidän elämää, kun varoittelen koko ajan...et heistäkin tulee arkoja...toisaalta yhden ainoan kerran annoin kiipeillä jäisellä lumi"vuorella" vahtimatta, kun mulle aina sanotaan, että miksi sun pitää niin tiukasti olla mukana vahtimassa... niin lapsi tippu ja selkään tuli pieni murtuma..ei kävellyt kahteen päivään...ni se siitä sitte...vaikka enhän mä sille olis mitään voinut, mutta sitte tämä syyttelevä luonne itsellä...

 

[ja raha ahdistus siihen perään]

toi etukäteen kaiken mahdollisen ja mahdottoman murehtiminen on ihan kamalaa! ihan turhaa, kun ei joillekin, useimmille asioille voi mitään. kuormittaa turhaan itseään. ihan sama se on raha-asioiden kanssa. sitä ressaa ennen tilipäivää, tilipäivänä ja jälkeen, ikinä ei ole "ylimääräistä". koskaan ei ole ruokakaappi ollut tyhjä. aina on lapsilla vaatetta yms. silti laskuja vinopino ja hirmuinen ahdistus niistä :/ välttämättömiä vakuutus, sähkö yms laskuja. tili tulee ja menee samantien, ruokaan jää muutama sata euroa /kk. ei paljon naurata. tätä kai se on suurimmalla osalla perheistä...

 

["vieras"]

Et ole ainoa. Mä oon samanlainen ja harmittaa.

 

[Kurmeli]

Mä pelkään myös. Näen välillä ihan painajaisia sellaisista asioista, että lapsi eksyy ja on hädissään tai esimerkiksi koulukiusaaminen on mulle jo hirveä pelko, kun se voi olla nykypäivänä jo tosi raakaakin. Pelkään niin paljon erilaisia asioita ja ahdistus on välillä liiankin kova. Tuntuu ihan suorastaan siltä, että rakastan lastani jopa liikaa, jos se voi olla edes mahdollista!

Nyt kun olen raskaana niin olen koko raskauden ajan pelännyt ämän vauvan puolesta ja nyt on iskenyt ajatus siitä, että synnytyksessä tapahtuu kauheita tai vauva kuristuu napanuoraansa. En kerro näistä tunteista kenellekään, koska tiedän olevani loppujenlopuksi voimaton näiden asioiden edessä; jos jotain sattuu niin sille ei voi mitään.

Mutta välillä ahdistus on vaan liian suurta ja itken yksinäni lasteni puolesta. Ne on niin pieniä ja viattomia, voimattomiakin. Miten turvata lapsen elämä suojelematta kuitenkaan liikaa... elämän vaikeimpia asioita on olla äiti ja rakastaa lapsiaan niin paljon, että sattuu :heart: