mikä mua vaivaa?

[nora]

mulla on avomies ja puolivuotias poikavauva. ongelmana on mun jatkuva kiukuttelu ja päänaukominen/valitus mun miehelle.mä en pysty lopettamaan mun jatkuvaa kiukuttelua vaik kuin yritän.mulla alkaa heti "keittää"kun tulen kotiin ja kun mies on myös kotona. mut sitte kun mies lähtee käymään jossain ja mä ja vauva ollaan kahen himassa niin kaikki on taas hyvin . mies ei ole väkivaltainen ja on aika rauhallinen luonteeltaan. olkaa kilttejä ja vastatkaaa jos olette kuulleet tällaisesta..... t:kiukkupussi

 

[Kirsi -74]

Kuulostaa samalle kuin meillä... Jos tietäsin mikä mua vaivaa, voisin varmaan auttaa. Ehkä se on yhteissummaa väsymyksestä, oman ajan vähyydestä, hormonien epätasapainosta jne. Sen oon huomannut, että nykyään on helpompaa osottaa hellyyttä lapsille yltäkyllin kuin miehelle. Ehkä kaikki lempeys meneekin lapsille ja mies saa vain ne kiukut niskoilleen. Pitäs vaan vähitellen opetella huomaamaan miestäkin edes pikkuisilla jutuilla. :hug:

Jotain muutosta mielialassani olen ollut huomaavinani, kun menkat ja normaali hormonitoiminta alko käynnistyy. Jospa se tästä. Pitää alkaa laskee kymmeneen tai pariin ennen kuin antaa tulla. Toivottavasti sinä löydät omat keonosi. Ja voit jutella jollekulle. Omalle miehelle tietysti myös!

 

[Ellukka]

En tiiä oliko mulla samaa vaivaa ku teillä mut ainakin kuulosti tutulta. Eli olin ja oon edelleen kotiäitinä, lapsi on nyt reilun vuoden, ensimmäinen lapsemme. Niin yhteen aikaa mua otti mies niiiiiiin aivoon että. Vaikka ois ollu lapsen kans mukava päivä kotona ja itellä leppoinen mieli niin heti ku mies tuli töistä niin alko hirvee nalkutus. Enkä edes tiiä mistä se johtu mut ärsytti vaan suunnattomasti melkein kaikki miehessä :kieh: Meijän tyttö oli sillon varmaan just joku puoli vuotias tai vähän päälle. Se meni sitten ohi varmaan parissa kuukaudessa... en enää ees muistanu ett mulla oli joskus tollanen kiukkuilu vaihe, mut tuli vaan yhtäkkiä mieleen kun luin sun juttua. Kyllähän siinä monta riitaa tuli miehen kans ja oli pientä kriisiä... :\| Mut nyt on kaikki normaalisti... oikeestaan tosi hyvin :heart:
En tiiä ottiko tuosta jutusta mitään selvää mut toivottavasti jotain... Tsemppiä teille :hug: kyllä se siitä aikanaan menee ohi!!!

 

[tiitiäinen]

Jälkeenpäin huomasin, että meillä sama tilanne johtui minun väsymyksestäni. Luultavasti olin myös vähän kateellinen miehelle, että hän sai tavata niiiin paljon aikuisia työpivän aikana, kun minä olin kotona lasten kanssa (vaikka sitä aikaa en antaisi pois!) ja hieman ahdistunut, kun joku roikkui koko ajan jalassa kiinni (vaikka lapset ovatkin hyvin rakkaita!). Kun lapset alkoivat nukkua kokonaisia öitä ja minullekin oli vapaa-aikaa, niin arkikin alkoi sujumaan paremmin. Sopikaa vaikka tietystä illasta, jolloin saat tehdä mitä ikinä haluat ja sitä iltaa ei saa unohtaa! Silloin ei ole miehellä ylitöitä eikä mitään muitakaan menoja! Ja kotia ei kannata jäädä, vaan lähde vaikka käymään kirjastossa, jos et muuta keksi (tai uimassa, kaupassa... mikä ikinä onkin kivaa sinun mielestäsi!). Kun hoitaa itseään, niin hoitaa samalla myös parisuhdetta.

 

[DIESELmom harmaana]

ja oma kokemus. samat oireet syyksi selvisi hormonaalinen ehkäisy!

 

[MatleenaM]

kiukunpuuskat on tuttu täälläkin. niitä ei voi hallita ollenkaan ja ne tulevat yllättäen pelästyttäen miesparan, joka ei tiedä miten suhtautua. hyvin on kuitenkin jaksanut rinnallani ja viettää poikansa kanssa tänään ensimmäisen yhteisen yön pois kotoa, niin minä saan levätä kunnolla univelkojani pois - aivan ihanaa!

 

[susa05]

täällä myös yksi kiukkupussi ilmoittautuu...hävettää oikein välillä.epäilin jo että olenko masentunut.mutta kun nautin lapsesta kuitenkin tosi paljon.miehelle ei oikein hellyyttä riitä....

 

[luppa]

Liityn kerhoon.

Esikoisen kanssa miehen ärsyttävyys oli suoraan verrannollinen väsymyksen määrää. Ja sitähän vauvavuotena riittää.

Nyt raskaana ja hormoonit tekevät kepposia ja hirveä raivari sattaa yllättää, jos tuntee olevansa aivan loppu.

Mitähän tästä tulee, jahka kuopus astuu kuvioihin, kun sitten hirmuisuuteni koskee myös esikoista.

No, eikös se vanhemman rooli helpotu sitten, kun ne ovat lentäneet pesästä? Ainakin fyysisesti siis.

Jaksamista kaikille pienten ja vähän isompien vanhemmille, jotka taistelevat uupumuksen rajamailla! :flower: