Mikä mua vaivaa?

[- - -]

Mikä mua vaivaa kun kaikki mennyt ja entinen saa mut herkäksi? Vuoden takaiset lasten kuvat saa mut pillittämään ikävästä sitä aikaa kaivaten, vaikka ei sillon elämä ollut yhtään tän kaksista. Tai jos kuuntelen yhtään surullisempaa musiikkia, alan murehtia asioita. Laitoin lapset nukkumaan ja tulin tähän koneelle. Jatkuvasti kalvaa huono-omatunto joka asiasta. Siitä etten laittanut tänään ruokaa, vaan otin pakasteesta toisten äitien tekemää valmisruokaa. Siitä että ärähdin aamulla lapsille kun eivät liikkuneet päiväkotiinpäin tarpeeksi nopeasti. Siitä että tulin itse kotiin nukkumaan koska olen viimeisilläni raskaana ja ERITTÄIN uupunut jostain syystä. siitä etten saa mitään aikaiseksi tällä hetkellä. Kaikesta on huono--omatunto. Pelkään jatkuvasti etten ole lapsille tarpeeksi hyvä äiti vaikka joku ääni jossain sanoo että olen riittävä ja kolmivuotias toistelee päivittäin kuinka rakas olen, joten en voi olla hirviökään. Miksi siis nämä tunteet aina tulevat joka päivä? Ahdistun näitten itsesyytösten takia ja sen takia pelkään arkea kolmen kanssa ihan hurjasti. MIKÄ MUA VAIVAA?

 

[paineet pois]

Sinua pierettää aivan mahottomasti!

 

[vieras sh]

http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html käyppä täyttämässä tuo

 

["vieras"]

Se, että se on normaalia ja kuuluu raskauteen. Oppikirjoissakin puhutaan juuri tuollaisesta yliherkistynisestä raskaus ja imetysaikana. Äidin hormonit tekevän tämän jotta äiti olisi tarpeeksi tunteellinen tulevaa lastaan kohtaan eikä suhtautuisi lapseen kylmäkiskoisesti. Minä olin ihan samanlainen, ihan hakemalla piti hakea itsesyytöksiä ja tunteilla itkuun asti. Synnytyksen jälkeen hormonit hurjeni entisestään ja vasta imetyksen loputtua palasin normaaliksi... Nyt siis tuntuu jo omalta itseltäni, huoh, ihanan helpottavaa. Olen toki tunteellinen muutenkin mutta aika överiksi meni raskaus-ja imetysaika. Juu tuon takia olen päättänyt ettei enää lapsia enempää,en kestä noita homoneja kun luulee hulluksi tulleensa..Yritä muistuttaa itsellesi järjellä että turhat tunteilut pois, olet varmasti hyvä äiti kun mietit asioita, niihin ei vain saisi jumittua liiaksi kiinni.

 

["aloittaja"]

mä oon kohta viis vuotta ollu näitten hormoonien riivaama. Aina kun imetys on loppunut on alkanut uusi raskaus. Alkaa käydä sekä hermoille että voimille. Ehkä tää tästä kun vauva syntyy...

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";27964895]mä oon kohta viis vuotta ollu näitten hormoonien riivaama. Aina kun imetys on loppunut on alkanut uusi raskaus. Alkaa käydä sekä hermoille että voimille. Ehkä tää tästä kun vauva syntyy...[/QUOTE]

Apua, minä olisin jo lopen uupunut henkisesti. Ja vielä ihmettelet mikä vaivaa Meillä mieskin jo hyvin tietoinen noista hormonien aiheuttamista mieliala muutoksista. Nyt edellisen synnytyksen jälkeen mieliala alkoi painua kohti synnytyksen jälkeistä masennusta. Kokoajan tajusin kuitenkin hormonien tekevän kepposet ja pakko oli vain pitää itsensä kondiksessa työntämällä ne ajatukset syrjään kaiken puuhailun avulla. Nyt alan vain nauttia ja elää oikeana minänä,ei siis enää yhtään vauvaa, niin ihania kuin ovatkin