V
"vieras."
Vieras
Haluaisin olla vain kotona. Teen kotitöitä, notkun netissä. Herään aamulla aikaisin, varsinkin työpäivinä uni loppuu jo kolmen neljän aikaan yöllä. Päivällä sitten väsyttää niin, että muutaman tunnin päikkärit ois ihanat.
Kaikki muu ahdistaa. Mua ahdistaa mennä töihin, jossa en viihdy enää ja jossa on ihan hirveän tulehtunut ilmapiiri. Mua ahdistaa lähteä parin päivän työmatkalle, toiseen kaupunkiin, yöpymään hotellissa. Ahdistaa työmatkaan kuuluva "iltajuhla" jossa pitäis pönöttää iltapuvussa ja korkkareissa ja juoda itsensä kivaan pikku hiprakkaan ilmaisella viinalla. Ahdistaa lapsen koulunkäynti, tuleva palaveri, ahdistaa koko koulu. En halua mennä minnekään, en halua tavata yhtäkään ihmistä, en halua mitään muuta kuin olla kotona rauhassa ja eristäytyä tänne.
Mikä mua vaivaa? Miks mä oon tämmöinen? Mitään sosiaalista elämääkään mulla ei juuri ole, koska en jaksa olla työajan ulkopuolella sosiaalinen ja esittää olevani kiinnostunut muista ihmisistä.
Mä oon niin väsynyt kaikkeen, tahtoisin vaan olla kotona tapaamatta yhtään ketään ikinä. Täällä jaksan puuhailla ja laittaa, siivota ja tupsuttaa kaikenlaista, eli en koe olevani sillä tavalla masentunutkaan ettei _mikään_ kiinnosta.
Tavallaan ois ihan kiva olla samanlainen kuin muut, olla sosiaalinen ja innostunut kaikesta ja kaikeista. Olla aina innoissaan lähtemässä joka paikkaan, täynnä energiaa ja toimintaa. Miks oon tämmöinen? Mikä mussa on vikana? Miten pääsen yli tuosta jatkuvasta ahdistuksesta, joka on iso ja hirveä möykky rinnan päällä 24/7?
Kaikki muu ahdistaa. Mua ahdistaa mennä töihin, jossa en viihdy enää ja jossa on ihan hirveän tulehtunut ilmapiiri. Mua ahdistaa lähteä parin päivän työmatkalle, toiseen kaupunkiin, yöpymään hotellissa. Ahdistaa työmatkaan kuuluva "iltajuhla" jossa pitäis pönöttää iltapuvussa ja korkkareissa ja juoda itsensä kivaan pikku hiprakkaan ilmaisella viinalla. Ahdistaa lapsen koulunkäynti, tuleva palaveri, ahdistaa koko koulu. En halua mennä minnekään, en halua tavata yhtäkään ihmistä, en halua mitään muuta kuin olla kotona rauhassa ja eristäytyä tänne.
Mikä mua vaivaa? Miks mä oon tämmöinen? Mitään sosiaalista elämääkään mulla ei juuri ole, koska en jaksa olla työajan ulkopuolella sosiaalinen ja esittää olevani kiinnostunut muista ihmisistä.
Mä oon niin väsynyt kaikkeen, tahtoisin vaan olla kotona tapaamatta yhtään ketään ikinä. Täällä jaksan puuhailla ja laittaa, siivota ja tupsuttaa kaikenlaista, eli en koe olevani sillä tavalla masentunutkaan ettei _mikään_ kiinnosta.
Tavallaan ois ihan kiva olla samanlainen kuin muut, olla sosiaalinen ja innostunut kaikesta ja kaikeista. Olla aina innoissaan lähtemässä joka paikkaan, täynnä energiaa ja toimintaa. Miks oon tämmöinen? Mikä mussa on vikana? Miten pääsen yli tuosta jatkuvasta ahdistuksesta, joka on iso ja hirveä möykky rinnan päällä 24/7?