Mikä mulla on? Miksi nurkkiin kertyy kasoja? En pysty pitämään järjestystä yllä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itseensä väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Oon kyllä siinä mielessä kehittynyt, että ennemmin myös ulkoisesti oli sotkuista ja tavarat vain kasaantuivat, ja ennen vieraiden tuloa oli hirveä työ siivota! Sen jälkeen oon oppinut pitämään kodin edes ulkoisesti siistinä ja kauniina, ja vieraita sopii tulla lähes milloin vain. Vähän vaan hankaloittaa tätä tavaranhallintaa, kun en enää kestä sotkua ympärillä, ja jos roudaisin kaiken ulos kaapeista, menisi hermo näkösällä oleviin romukasoihin. :P
 
[QUOTE="mama";26246474]Mäkin haluasin tietää, mikä idea tässä oikein on.. kiintyä tavararoihin, joita ei ikinä tarvitse eikä edes halua nostaa kaapista enää ulos :P mahdotonta touhua....[/QUOTE]

Niin tuttua mitä ap sanoo! Ja mulla käy juuri näin. Tältä osin luulen, että on kyse osaksi perinnöllisyydestä tai paremminkin opituista arvoista ja tavoista. Omat vanhemmat on pula-ajan kasvatteja, joten mitään, mitä saatetaan tarvita, ei heitetä hukkaan! Kasojen kasaaminenkin on opittua, tosin vanhemmilla ne pysyivät järjestyksessä, minulla ei... Toisaalta pystyn sentään käyttökelvottoman nakkaamaan roskiin.

Töissä ei ole ongelmaa. Siellä on selkeät ajat ja paikat tehdä töitä. Tosin työskentelen parhaiten juuri dead-linejen alla. Kotona siivouksen aloittaminen lyykkääntyy usein koska odotan, että muutkin perheenjäsenet tekevät osuutensa. Omat sotkuni saan vielä pidettyä aisoissa.

Tuttua on tuokin, että kamat, jotka voisi viedä kirpparille saa niihin kasseihin, muttei koskaan kirpparille asti. Tuntuu ylivoimaisen vaikealta, kun ei tiedä mistä aloittaa. En ole vielä koskaan kirpparilla myynyt. Rutiininomaiset asiat sujuvat parhaiten.
 
En lukenut muiden kommentteja, mutta vika on siinä ettet ole saanut koulutettua tavaroitasi menemään käytön jälkeen omille paikoilleen. Mulla meni yli 5 vuotta tähän koulutukseen ja vielä toisinaankin joudun pitämään tavaroille kertauskeursseja ;)
 
Otin tänään yhden askeleen kohti parempaa! :) Selvittelin vaatekaappiani, ja sen sijaan että olisin jemmannut sieltä lähtenyttä kolmea pussillista vaatteita jonnekin muualle odottamaan kirpparille vientiä jossakin hamassa tulevaisuudessa, vein ne saman tien Fidan laatikkoon, eikä ne enää kummittele missään!! :)
 
kaikkien teijän kommentit kuullostaa samalta kuin lukis adhd-häiriöisten vertaistukiryhmää (missä itse olen). En väitä että teillä olisi adhd, mutta suattaapi hyvin olla tai suottaapi olla olematta :) se että joku mainitsi ettei ole kuitenkaan ylivilkas ei sulje pois tätä vaihtoehtoa - jos ongelma on ollut aina ja todellakin häiritsevä ja ylitsepääsemätön, niin ei välttämättä ihan mene pikkulapsiarjen piikkiin.
 
Mä en ainakaan ole adhd millään tavalla, oon persoonaltani rauhallinen ja tykkään lukemisesta ja kotona olemisesta. Töissä ei ole mitään ongelmia, oon ammattikorkeakoulutettu ja ihan hyvässä työpaikassa, toimistotyötä.
 
Täällä kans yksi, joka saa siivottua vasta kun vieraita on tulossa, onps mukava että on muitakin. Tuntuu, että toisten kodeissa on aina paikat kohdillaan.

Mutta mun ongelmana on se, ettei se auta, jos näkyvät pinnat on järjestyksessä, jos tiedän, että kaapissa on tavarat sekaisin.

Eli se on joko on tai off, koskaan tuskin pääsen on tilanteeseen, että jokainen tavara olisi suunnilleen aakkosten, värin jne. suhteen paikallaanl, joten miksi vaivautua siivoomaan, kun siitä ei koskaan tule valmista.
 
Mulla on antihamstrausongelma. Hankkiudun joskus tarpeellisestakin eroon. Haluan kaappien ja asunnon olevan tilavia ja jos jotain tarvitsen, haen sen mielummin kaupasta kuin varastosta. Myyn kaikki lapsen tavarat ja vaatteet välittömästi pois jne. Lasken lusikatkin kaapista ja niitäkään ei saa olla kymmentä enempää. Kauhoja saa olla kaksi, kakkulapiota vaan yksi jne. Vanhempani olivat hamstraajia (ja ovat edelleen) ja siksi kai tällainen päinvastainen ongelma mulla :)
 
Onpa hassua että joku on täysin samanlainen tuon kuvauksen perusteella mitä ap kirjoitti.
En osaa pitää järjestystä, en edes jaksa aina. Tavarat hukkuu, tärkeät paperit hukkuu.
En edes huomaa kun suinka sotken koko ajan.
Kerään lippuja ja lappuja jne.
Tämä on jatkunut kauan.
Mutta minulla on pahoja traumoja ja nyt vasta olen ymmärtänyt sen että aivoni ja käteni
eivät toimi normaalisti niiden traumatapahtumien vuoksi.
Epäilen että tavallinen psykiatri ei edes osaa tämmöstä hoitaa...

Eli onko sulla ap jotain taustalla jota et tiedosta, muista ja joka aiheuttaa tuon?
Mulla on myös hamstraustaipumusta.
 
Tän ketjun lukeminen oli sekä ahdistavaa että helpottavaa lukea. Teitä on muitakin kuin vain minä! Rojua kertyy, nyssykkää ja pussukkaa... ja entäs sitten purkit, joihin laitetaan sitä pientä ajelehtivaa tavaraa! Niitä purkkeja on jo ties kuinka monta.

Joskus saan inspiksen. Heitän muovikassikaupalla rojua pois ja voi miten hyvä olo siitä tulee! Vannon aina, että jatkan raivausta jonain toisena päivänä. Ja tiedätte miten siinä käy. Sitä päivää ei ihan heti tule. Tänään, tänään käyn läpi yhden kaapin ja heitän vanhaa vaatetta pois. Sen lupaan tässä ja nyt! Aloittakaa tekin jostain pienestä. Kaappi tai laatikko kerrallaan. Tsemppiä!
 
Täällä samanlaista. Minä kyllä pystyn luopumaan tavaroista eli minkäänlaista hamstraustaipumusta ei ole. Meillä vaan jää tavarat aina käsistä siihen mihin jää, ei jaksa laittaa paikalleen. Ja ihan rehellisesti olen vaan aivan helevetin laiska!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Läävätär;26256202:
Tän ketjun lukeminen oli sekä ahdistavaa että helpottavaa lukea. Teitä on muitakin kuin vain minä! Rojua kertyy, nyssykkää ja pussukkaa... ja entäs sitten purkit, joihin laitetaan sitä pientä ajelehtivaa tavaraa! Niitä purkkeja on jo ties kuinka monta.

Joskus saan inspiksen. Heitän muovikassikaupalla rojua pois ja voi miten hyvä olo siitä tulee! Vannon aina, että jatkan raivausta jonain toisena päivänä. Ja tiedätte miten siinä käy. Sitä päivää ei ihan heti tule. Tänään, tänään käyn läpi yhden kaapin ja heitän vanhaa vaatetta pois. Sen lupaan tässä ja nyt! Aloittakaa tekin jostain pienestä. Kaappi tai laatikko kerrallaan. Tsemppiä!

Kuulostaa niiiin tutulta!!! :) Voi miksi sitä turhan hävittämistä ei saa jatkettua, kunnes mitään rojua ei olisi enää missään! Tuntuu kuitenkin niiin hyvältä, kun saa vietyä sitä pois.
 
Itse omaan vahvan hamstraustaipumuksen ja äitini puolestaan on antihamstraaja :P Isäni hamsteri, tosin hän hamstraa lähinnä paperitavaraa, itse vaikka mitä laidasta laitaan..
 
Täällä kanssa yksi, jolle kodinhoito on merkillisen vaikeaa. Multa puuttuu joku sellainen logiikka, jolla saisin homman toimimaan täällä. En mä silti hamsteri ole, organisointi vaan mättää. Mun suurin ongelma on ehkä se, että mä alan helposti sinkoilla tehtävästä toiseen, ja lopputulos on se, etten saa mitään valmiiksi vaan kaikki jää vaiheeseen. Sitten kun kaikki asiat on vaiheessa, iskee ahistus.
Mulle ei ole pienenä opetettu mitään siivoamisesta. Mun huone oli aina niin sekaisin, ettei lattiaa edes näkynyt. Itse sen siis sellaiseksi sotkin, eikä mun vanhemmat koskaan pakottaneet siivoamaan. Äiti hoiti yksin koko muun talon, ja aika ajoin se ei häneltä luonnistunut masennuksen/sairaalajaksojen takia. Mä luulen, että mä olen tällainen, koska multa puuttuu se sellainen järjestelmällinen esimerkki lapsuudesta. Kyllä mä silti työelämässä pärjään, se on nimenomaan tämä kodinhoito joka tuottaa vaikeuksia.
 
Mun täytyy kyllä vielä sanoa, että tää mun kaaos on laatua hallittu kaaos: Vaikkei tässä ehkä muiden mielestä ole päätä ja häntää, mä kuitenkin tiedän aina, missä on Tärkeät Asiat: avaimet, laskut jne. Kun taas mun mieheni on mua huomatrtavatsi tehokkaampi, mutta kaikessa tehokkuudessaan myös hävittää kaiken tärkeän. Niitä sitten etsitään kissojen ja koirien kanssa, kun tehokas pyörremyrskymies ei tiedä, mihin on mitäkin laittanut. Se ehkä on just mun ongelma. Kun mä siivoan, mietin pitkään, että mihin tämä ja tämä ja tuo kannattaa laittaa, mikä on hyvä paikka ja mistä mä tätä etsin jos ja kun tätä tarvitaan.
 
Mun huone oli kans ihan kaaos koko lapsuuden, hirveellä kiireellä sitä sitten siivosin kun oli kaveri tulossa käymään. Vasta nyt aikuisena oon oppinut pitämään paikkoja järjestyksessä, ja yritän kyllä opettaa omankin lapseni siihen, ettei hänen tarvitsisi sitten aikuisena alkaa sitä opettelemaan. Äiti piti kyllä muualla huushollissa siisteyttä yllä, mutta lapset sai ite huolehtia omista tavaroistaan niin kuin parhaiten taisivat.
 
Pakko-oireinen häiriö (OCD) saattaa aiheuttaa tavaroiden hamstraamista. Jos tavaraa on yksinkertaisesti liikaa tai säilytystilaa liian vähän, niin eihän sitä sotkua ole kerta kaikkiaan mahdollista pitää järjestyksessä.

Ai, tähänkin on keksitty ihan diagnoosi? Minä olen aina luullut, ja on se todistettu myös tutkimksissa, että meissä jokaisessa asuu kivikautinen keräilijä :) .
 
[QUOTE="vieras";26247096]Niin tuttua mitä ap sanoo! Ja mulla käy juuri näin. Tältä osin luulen, että on kyse osaksi perinnöllisyydestä tai paremminkin opituista arvoista ja tavoista. Omat vanhemmat on pula-ajan kasvatteja, joten mitään, mitä saatetaan tarvita, ei heitetä hukkaan! Kasojen kasaaminenkin on opittua, tosin vanhemmilla ne pysyivät järjestyksessä, minulla ei... Toisaalta pystyn sentään käyttökelvottoman nakkaamaan roskiin. [/QUOTE]

Ihmettelin nuoruudessani, kun isäni keräsi kaikkea, mm. pudonneet ruuvit ja mutterit tieltä. Eräällä junamatkalla kuulin sitten, kun mies selitti tuttavalleen, miten hän kerää tielle pudonneet ruuvit ja mutteritkin, koska sota-aikana ei saanut mitään, vaikka olisi ollut rahaakin.
 
Tässä on hyvä ohje vapaasti suomennettuna:

Jos olet elänyt koko ikäsi kaaoksessa,
aloita järjestyksen pito vähitellen,
pienikin muutos riittää.
Ylläpidä uutta järjestystä yksi kuukausi
ennen kuin siirryt seuraavaan paikkaan.
- Julie Morgenstern
 
[QUOTE="miira";26257104]Mä voisin kyllä toisia auttaa, itseäni en.
Sain idean että jos en muuta jaksa, siirrän edes yhden[/QUOTE]


Kiva tää taskunetti, sekoilee. Siis siirrän päivässä
yhden tavaran tai pussin ja nyt aloitin jo.
 
Olen huono pitämään järjestystä ja heittämään tavaroita pois (niitä tavaroita voi tarvita vielä...), mutta sainpa viimein itseäni niskasta kiinni, vaikka tänä viikonloppuna oli äitienpäivä. Perjantaina aloitin siivoamisen ja tavaroiden järjestämisen ja poisheittämisen, ja kun pääsin alkuun, en malta lopettaa. Tehtävää on vielä paljon, mutta olen hyvin tyytyväinen pieniinkin aikaansaannoksiini.

Turhasta tavarasta luopumista helpottaa ainakin vuoden jatkunut itsensä psyykkaus. Olen hokenut itselleni mielessä "eroon turhasta tavarasta" ja miettinyt aktiivisesti, miten paljon turhaa tavaraa minulla on.
 

Yhteistyössä