Mikä mun miehellä on? Mikä mulla on?

[paskaa käteen]

Me ollaan suht ”nuori” pari. Häät vietetty reilu vuosi siten. Mies on naimisiin menon jälkeen pettänyt kolme kertaa. Yhden yön suhteita, paitsi viimeiseen liittyi myös muutaman kerran lisätapaamiset. Naiset eivät ole loppujen lopuksi kiinnostaneet, kyse ei ole ollut edes oikeastaan ihastumisesta. Seksikään ei ole kuulemma ollut hyvää. Mies on koko ajan sanonut, ettei ole koskaan kokenut niin hyvää seksiä kuin minun kanssa. Miksi sitten pitää pettää? Kotona on yllin kyllin seksiä, seksihalumme on kohtadannut meillä 100%.

Mies on kuitenkin lähestulkoon heti naimisiin menon jälkeen sanonut, että tuli tehtyä suuri virhe, kun meni kanssani naimisiin. Hänellä ei ole tarpeeksi tunteita minua kohtaan, ei pysty sanomaan rakastavansa minua. Tykkää kuitenkin minusta, toisinaan sanoo tykkäävänsä paljonkin.

Takana hänellä on kaksi kariutunutta parisuhdetta ja minä siis olen kolmas nainen hänen elämässään. Toisessa suhteessa ei pettänyt kumppaniaan, mutta ensimmäisessä kylläkin kostoksi, koska kumppani oli pettänyt ensin. Minä en ole pettänyt miestäni. Mieheni tietää myös sen, etten ole pettäjätyyppiä laisinkaan.

Kolmas pettäminen on tapahtunut kuukausi sitten, jonka mieheni tunnusti minulle viikko sitten. Minä olen aivan hajalla, niin hajalla ja ymmällä mitä tässä pitäisi tehdä. Miksi mieheni käyttäytyy tällä tavalla? Onko hän narsisti, joka haluaa itsetunnolleen pönkitystä ja tarvitsee valloituksia jatkuvasti? Mies ravaa baarissa yksinään jatkuvasti ja sieltähän niitä naisia toki löytyy. Vai onko hän niin selkärangaton, ettei osaa kertoa minulle haluavansa erota, kuin näin julmalla tavalla?

Ja mikä minussa on vikana? Olenko minä läheisriippuvainen vai rakastanko oikeasti tuollaista paskaa, joka ei osaa muuta kuin loukata minua? Minä kun uskon ja toivon, että tilanne voitaisiin vielä korjata?!? Mies on menossa hakemaan itselleen apua ammattiauttajalta omiin ongelmiinsa. Masennusta mieheni on sairastanut noin vuoden ja on ollut koko ajan sairaslomalla. Mikään ei hänen sanojensa mukaan tunnu miltään. Kolmannen pettämisen jälkeen sanoi myös, ettei oikeastaan meidän seksimmekään ole tuntunut miltään.

Muutamme nyt erilleen miettimään kumpikin tahoillamme, voiko tästä enää tulla mitään. On niin paha mieli, niin loukattu mieli. Haluaisin, että mieheni ”matelisi” ja pyytäisi minua jäämään, mutta on sanonut, ettei hänestä ole parisuhteeseen. Hän on ylpeä ja kylmä. Toisinaan pahoillaan teoistaan ja toisaalta tunnustamisestaan, koska ei kestä minun loukkaantuneiden tunteiden kohtaamista. Hän ei halua minulle sanojensa mukaan mitään pahaa, mutta kuitenkin koko ajan loukkaa ja on piittaamaton minun tunteista ja toiveista ja suuttuu pienimmistäkin asioista.

Onko jollain vastaavanlaisesta kokemusta? Mitä olet tehnyt tai miten olet selvinnyt tilanteesta? Miten teidän parisuhteen kävi? Onko tässä mitään tulevaisuutta enää vai hajotanko vaan itseäni?

Älkää olko liian ankaria tai kyynisiä vastauksissanne. Minä olen niin rikki ja hukassa itseni kanssa….

Kumpa saisi vain kuolla…

 

[KoodiX]

Miehesi käytöstä voi vain arvailla. Se voi johtua siitä, että miehesi suhde omiin vanhempiinsa on ollut huono. Mies ei ehkä ole voinut luottaa isäänsä ja äitiinsä, joten hän saattaa tarkoituksella sysätä sinua pois luotaan, "koska kaikki tärkeät ihmiset kuitenkin lähteävät pois luotani".

Minusta kuulostaa siltä, että miehesi on aika sekaisin tunteittensa kanssa. Hän todennäköisesti etsii baarista jotakin, jota ei ehkä itsekään tiedä. Ehkä hän purkaa omaa pahaa oloaan alkoholiin, seksiin yms., jotta edes jokin tuntuisi joltakin.

Sinä et pysty miestäsi pelastamaan, jollei hän itse sitä tahdo. Tahto muuttua ja tahto hakea apua tarkoittaa sitä, että miehesi ei selvästikään ole edes tähään ikään mennessä löytänyt keinoja selvittää ongelmiaan, joten hän tarvitsee ulkopuolista apua. Kerroit, että miehesi on ylpeä ja kylmä. Jos hän ei osaa oikein tunnistaa eri tunteita itsessäänkään, niin ei hän niitä osaa muillekaan antaa. Jos miehesi ei osaa rakastaa itseään, niin ei hän kykene muitakaan rakastamaan.

 

[-nainen---]

Lähde ja lujaa, nuole haavasi ja kohtaa uusi ihminen jonka kanssa ei tarvitse epäillä ja joka rakastaa sinua ja näyttää sen. Olet sen ansainnut! Tiedän että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä ja välillä tulee niitä alamäkiäkin mutta kaikella on rajansa. Nyt kun teillä ei vielä ole lapsia (?) niin sinun on helppo ajatella vain itseäsi ja lähteä, rakentaa uusi suhde jonkun toisen kanssa. Kipeetä tekee mutta loppuelämäsi on varmasti parempi kun nykytilanne. Mietippä tuota nykyistä liittoasi 10v päästä? Lähde ennen kun hajotat itsesi kokonaan.

Tämä oli vastaus mitä et ehkä halunnut kuulla mutta mielestäni ansaitset parempaa. Yhden pettämisen ehkä antaisin anteeksi mutta en tuollasista välinpitämätöntä asennetta.... miehesi ei tunnu välittävän KENESTÄKÄÄN.

 

[jjjjjjjj]

Ammattiapua hän tarvitsee. Ehkä sen jälkeen hänestä voi kasvaa kypsä ihminen parisuhteeseen. Itsetunnon pönkittämistä tuo on, vaikkakaan ei tehokas keino siihen.

 

[Kaaliperhonen]

Ei nyt ole tarkoitus olla ilkeä, vaan ihan vakavissani ihmettelen, että miten olet mennyt naimisiin hänen kanssaan ja olet edelleen naimisissa? Mitä ihmettä teet hänen kanssaan, kun hän on suoraan sinulle sanonut, ettei rakasta sinua, "tykkää" vaan? Naimisiin meno kanssasi oli hänen mielestään suuri virhe... Minä olisin mieluummin yksin kuin naimisissa sellaisen miehen kanssa joka ei rakasta minua.

 

[diskuss1]

Olette tainneet mennä naimisiin liian nopeasti tutustumatta kunnolla toisiinne. Tiesitkö esim. sitä, että miehesi sairastaa masennusta? Usein läheisriippuvaiset naiset rakastavat sitä, kun mies on riippuvainen heidän hoivastaan ja he saavat paapoa miestä. On ihan mahdollista, että olet riippuvainen miehestä. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että miehesi on silti psyykkisesti sairas ja tarvitsee apua.

Erossa asuminen on hyvä juttu. Suosittelen, että sinäkin hakeudut terveyskeskuksen lääkärin tai työterveyslääkärin juttusille. Sitä kautta saat itsekin keskusteluapua, jotta selviät tästä kokemuksesta paremmin kävi siinä sitten miten tahansa.

Perusperiaate on se, että jokainen on itse itsessään onnellinen. Siis yksin ollessakin pystyy olemaan onnellinen ja omillaan eikä siihen tarvitse toista ihmistä. Kun kykenee rakastamaan itseään ja olemaan onnellinen, niin parisuhdekin onnistuu sellaisessa tilanteessa paremmin. Läheisriippuvainen ihminen herkästi unohtaa omat tarpeensa ja omat halunsa, koska toisen rakkaus tuntuu tärkeämmältä kuin oma minä.

On ihan eri asia, ettei halua luovuttaa ja heittää ekan ongelman tullessa kaikkea romukoppaan. On paljon niitä pariskuntia, jotka eroavat ekan vastoinkäymisen tullessa. On myös niitä pariskuntia, jotka roikkuvat suhteessa, vaikka kummallekin ero olisi paras ratkaisu. En kyllä itsekään haluaisi olla sellaisessa suhteessa, jossa pariskunnan välillä rakkaus on vain yksipuolista.

 

[mitä sä pelkäät kun et jätä tommosta paskaa?]

Häät vietetty reilu vuosi siten. Mies on naimisiin menon jälkeen pettänyt kolme kertaa.


????? ei toi voi olla totta! onko tuollaisia tyhmiä alistuvia naisia vielä olemassa anno 2007? tai sitten olet PROVO!
en usko sun tarinaa koska ei tuollaisia pahveja voi olla olemassa että hyväksyy tuollaista paskaa elät paskan kanssa!

 

[paskaa käteen]

Viestini loppuun kirjoitin toiveen juuri sinunkaltaisiasi vastaaajia varten. Sinulla on ruma tapa lyödä lyötyä. Saanet kaiketi siitä hienon tunteen itsellesi ja koet erinomaisuutta itsestäsi. Luuletko, että tämä tilanne on minulle helppo, tai itsestäänselvyys ratkaisu taskussani. En kait muuten tänne kirjoittaisi, jo en tarvitisi neuvoja ja asiallisia näkökulmia. Harmittaa oikeastaan, että edes vaivaudun kirjoittamaan sinulle. Epäempaattisuus ja kyvyttömyys asettua toiseen asemaan taitavat olla sinun vahvimpia puoliasi. Pidä ne vahvuutenasi, älä käytä niitä heikompiasi vastaan. Kaikilla ei ole yhtä hyvät elämään eikä itsetuntoa ole kertynyt. Henkinen ja tunneperäinenkin rakenne on eri ihmisillä eri.. Huoh. empä jaksa enempää kirjoittaa edes.

 

[cjjjj]

Miksi joku nainen on niin selkärangaton että haluaa kuolla jonkun petturi tyypin takia?! elää tuollaisen miehen kanssa on jo paskamainen tilanne ja silti nainen haluaa kuolla ja mies viettää ihanaa omaa elämää???
mies ei rakasta sinua ,etkö nyt tajua?

Olisiko korkea aika katsoa peiliin ja jättää tuo tyyppi?

 

[jotta vain tajuat mitä itsellesi aiheutat yhden mi]

Viestini loppuun kirjoitin toiveen juuri sinunkaltaisiasi vastaaajia varten. Sinulla on ruma tapa lyödä lyötyä. Saanet kaiketi siitä hienon tunteen itsellesi ja koet erinomaisuutta itsestäsi. Luuletko, että tämä tilanne on minulle helppo, tai itsestäänselvyys ratkaisu taskussani. En kait muuten tänne kirjoittaisi, jo en tarvitisi neuvoja ja asiallisia näkökulmia. Harmittaa oikeastaan, että edes vaivaudun kirjoittamaan sinulle. Epäempaattisuus ja kyvyttömyys asettua toiseen asemaan taitavat olla sinun vahvimpia puoliasi. Pidä ne vahvuutenasi, älä käytä niitä heikompiasi vastaan. Kaikilla ei ole yhtä hyvät elämään eikä itsetuntoa ole kertynyt. Henkinen ja tunneperäinenkin rakenne on eri ihmisillä eri.. Huoh. empä jaksa enempää kirjoittaa edes.

Ehkä heräät? silmät avautuu? kun et sä ota kantaa ollenkaan jos joku neuvoo sinua kauniilla tavalla? vastaat minulle kyllä? no auttohan se hiukan? avautuuko silmät jo?
eli,annat toiselle luvan PILATA SUN ELAMAN!

 

[rällää ja rallaa]

Ammattiapua hän tarvitsee. Ehkä sen jälkeen hänestä voi kasvaa kypsä ihminen parisuhteeseen. Itsetunnon pönkittämistä tuo on, vaikkakaan ei tehokas keino siihen.

ei mies ammattiapua tarvitse. alkuperäinen sen siaan kyllä.

miehet rällää aikansa ( jotkut naiset myös) niin kauan kun kohtaa sen paremman/oikean.

 

[suruasurua]

En voi edes kuvitella miltä sinusta tuntuu. Olet ihan varmasti pahasti rikki ja haavoilla. Kumpa ei kenenkään tarvitsisi kokea mitään noin ikävää mitä sinä olet joutunut jo useanmin kokemaan.

Kun ihminen joutuu kohtamaan näin ikäviä asioita, käy helposti niin, että joutuu itse tuuliajoille ja eksyksiin. Ei näe mitään muuta kuin aaltoja ja on helppo istua siinä omassa turvallisessa veneessä vaikka vähän matkan päässä olisi kunnollinen vene, joka pysyisi varmasti pinnalla.

Siunun täytyisi surultasi pystyä näkemään vähän kauemmaksi. Nähdä se toinen vene, ja kerätä rohkeutta hypätä kokonaan siihen, pois vanhasta. Uskon, että se voi olla vaikeaa, sillä miehesi on kuluttanut kokoajan sinunkin voimiasi ja olet itse nyt voimaton ja hukassa.

Koita jaksaa nyt! Usko minua kun sanon, että sinä selviät kaikesta tästä. Sinä saat ihan varmasti oman elämäsi takaisin. Muistele aikaa, kun et ollut miehesi kanssa, sinä kyllä löydät sen jos niin tahdot. Tärkeintä on tässä vaiheessa, että saat etäisyyttä ja pystyt näkemään kaiken tämän kauempaa.

Toivotan sinulla oikein kovasti voimia! kyllä elämä kantaa sinua, kun uskollat päästää irti nyt aivan kokonaan entisestä, joka kuluttaa kaikki voimasi.

 

[...inhimillistä]

Kun tajuaa pitkään jatkuneessa rakkaussuhteessa, että toinen on piittaamaton omasta hyvinvoinnista (loukkaavia lauseita, kuten ap:n siipan katumus naimisiinmenosta; ei kiirettä lohduttaa tai ottaa sanoja takaisin, vaikka omalla järjellä ajateltuna siipan täytyy tajuta, että on saattanut toisen tunteellisesti aivan vereslihalle), tunne on aivan mykistävä. Ei sitä halua uskoa.

Saattaa tuntua siltä, että puoliso on niin muuttunut, että syntyy suorastaan epätodellinen 'vaihdokas' -fiilis. Ja ryhtyy odottamaan sitä, josko se alkuperäinen rakastava toinen, johon luotettiin niin paljon, että mentiin vihillekin, kärsivällisesti odottamalla palaisi.

Ehkä nämä 'julmat' vastaajat eivät onnekseen ole koskaan olleet tällaisessä tilanteessa. Siinä saattaa todellakin olla niin hämmentynyt ja sekaisin, ettei itseä suojeleva toiminta (esim. pois lähtö, mikä estäisi lisäloukkauksia) onnistu. Sitä jää paikalleen siinä toivossa, että pääsisi korjaamaan rikki menneen.

 

[hmphh]

Ei tuossa tilanteessa varmaan hirveesti vaihtoehtoja ole. Joko pariterapiaan (yksin tai yhdessä) tai sitten asumusero käytäntöön. Aika yksin tuskin ongelmaa ratkaisee.

 

[Jepster]

Moi,

Miehelläsi on itsensä kanssa vakavia haasteita. Tuo masennus on on varmaan omalta osaltaan sekä syy että seuraus. Hän ei tiedä mitä haluaa, eikä voi olla varma mistään koska ei ole mieleltään terve. Baareihin voi paeta tilannetta, välinpitämättömyys on yksi oire. Minusta on turha puhua mistään kunnioituksen yms puutteesta, kun selkeästi kaverille ei millään ole mitään väliä. Se ei liity sinuun, vaan siihen pahaan oloon minkä keskellä hän elää.

Ihan mahdotonta tietää mikä johtuu lopulta mistäkin, mutta se on varma, että sinun on pidettävä itsestäsi huolta. Tuollainen tilanne syö sinut tyhjäksi ja vie sinut itsesi masennukseen. Tuo ei ole sinun syytäsi. Voi olla että hän on masentunut huomattuaan että ei olekaan varma avioliitosta, varma tunteistaan, ja kokenut olevansa ansassa.
Jos ei ole varustettu itsetuntemuksella ja keskustelutaidolla ei välttämättä löydä rationaalista tapaa käsitellä asiaa - hän haluaa että sinä teet päätökset.

Hyvä että puratte tilanteen, sen jälkee näkee selvemmin mikä on mitäkin. Vaikka se on raskasta, on hyvä tunnustaa tosiasiat ja lopettaa toiveissa roikkuminen. Sillä tavalla pääsee omille jaloilleen ja pystyy ehkä toisenkin käytöstä ymmärtämään. Jos tiet vievät siitä erilleen, se on silloin kaikille paras ratkaisu.

Tukeudu ystäviin, käy lääkärissä, ja muista että elämä on vasta edessä ;-)

 

[tytte]

Moi,

Miehelläsi on itsensä kanssa vakavia haasteita. Tuo masennus on on varmaan omalta osaltaan sekä syy että seuraus. Hän ei tiedä mitä haluaa, eikä voi olla varma mistään koska ei ole mieleltään terve. Baareihin voi paeta tilannetta, välinpitämättömyys on yksi oire. Minusta on turha puhua mistään kunnioituksen yms puutteesta, kun selkeästi kaverille ei millään ole mitään väliä. Se ei liity sinuun, vaan siihen pahaan oloon minkä keskellä hän elää.

Ihan mahdotonta tietää mikä johtuu lopulta mistäkin, mutta se on varma, että sinun on pidettävä itsestäsi huolta. Tuollainen tilanne syö sinut tyhjäksi ja vie sinut itsesi masennukseen. Tuo ei ole sinun syytäsi. Voi olla että hän on masentunut huomattuaan että ei olekaan varma avioliitosta, varma tunteistaan, ja kokenut olevansa ansassa.
Jos ei ole varustettu itsetuntemuksella ja keskustelutaidolla ei välttämättä löydä rationaalista tapaa käsitellä asiaa - hän haluaa että sinä teet päätökset.

Hyvä että puratte tilanteen, sen jälkee näkee selvemmin mikä on mitäkin. Vaikka se on raskasta, on hyvä tunnustaa tosiasiat ja lopettaa toiveissa roikkuminen. Sillä tavalla pääsee omille jaloilleen ja pystyy ehkä toisenkin käytöstä ymmärtämään. Jos tiet vievät siitä erilleen, se on silloin kaikille paras ratkaisu.

Tukeudu ystäviin, käy lääkärissä, ja muista että elämä on vasta edessä ;-)

On kokemusta tuollaisesta tunnevammaisesta. Oltiin naimisisssa ja erottiin. Hän huopasi kaiken aikaa "rakastan sua" "nyt rakastan sua 50 % entisestä". "Seksi on ihanaa, olen seksimies, haluan joka päivä" seuraavana päivänä "seksi ei ole tärkeä asia, eikö meillä ole muuta tekemistä yhdessä?! Kerran kuussakin riittää"...ja vierin vuoron perään huumasta epätoivoon, vihasta rakkauteen, pelosta takertumiseen..........

Vieraile hyvä tyttö tällä sivulla, itselläni ongelma ratkesi ja selitys löytyi eräästä Eeva-lehden artikkelista narsismista. www.narsistienuhrientuki.info
älä tuomitse miestäsi heti, mutta luulen, että löydät paljon kohtalotovereita keskustelupalstalta!!!!

 

[sydämen pohjasta riipaisee]

Voi ystävä hyvä, tunnen suunnatonta myötätuntoa tilannettasi kohtaan. Minä olen menossa naimisiin, mieheni ei ole minua pettänyt eikä tietääkseni masentunutkaan mutta kuvailemasi on suurin pelkoni naimisiinmenossa. Tuleva mieheni on seksuaalisesti erittäin aktiivinen. Hän ei sitä edes häpeile. Pelkään etten jonain päivänä enää riitä. Mitäpä silloin teen?
Olen vielä siinä vaiheessa että häät voidaan peruuttaa mutta en halua sitä tehdä. Rakastan miestäni ja hän sanoo rakastavansa minua. Mutta pelkään.
Siksi haluan yrittää auttaa sinua niillä neuvoilla joilla itse uskoisin pääseväni siitä surusta yli. Muista että sinä olet hyvä ihminen. Sinua arvostetaan ystävänä, tyttärenä, ehkä sisarenakin. Mies, joka ei tätä näe, ei ole sinulle hyvä vaihtoehto. Hän ei pysty arvostamaan ketään muutakaan. Jos hän päätyy uuteen suhteeseen, sama tapahtuu siinäkin, kärsijänä on vaan sitten toinen tyttö. Sinä pysyt pystyssä itsekin ilman miestä niin kauan kuin haluat. Kun olet sisäistänyt omanarvontunteesi uudelleen ja vahvistunut tästä koetuksesta, olet uusi, ehompi, järkkymätön ja varma nainen. Sydänsuruilta ei kukaan tässä maailmassa välty. Vain ne jotka uskovat omaan itseensä ja uskaltavat odottaa innolla huomisen tuomia iloja, selviytyvät voittajina. Älä lannistu vaan käännä katse kohti uutta elämää. Sinä pystyt siihen.

 

[samankokenut]

Sulla on yksi elämä ja ihan todella koko sydämestäni toivon, ettet haaskaa sitä enää päivääkään enempää ton miehen kanssa.
Elämäsi ei voi ainakaan kurjemmaksi muuttua jos lähdet. Miehesi ei tule koskaan muuttumaan, mutta sinä olet vielä nuori ja sun on mahdollista saada joku koko loppuelämäksesi, joka oikeasti rakastaa ja välittää susta.

kaikesta selvitään, usko pois ja nyt on korkea aika kerätä viimeiset itsetunnon rippeet ja lähteä.

 

[edellinen]

Niin ja kun kysyit mikä sun miehellä on, niin yksinkertainen vastaus on, että vikaa päässä. Jostain syystä olet menettänyt kyvyn tajuta sen.

 

[närhenmunat]

siis jätkä on ollut vuoden tekemättä töitä, olet elättänyt ka ymmärtänyt sitä ja vielä katselet pettämistä? Mikä sinulla todellakin on?
Suhteellisuudentaju ja oman arvontunto kadonneet.

Pelasta itsesi, toista et voi.

 

[säälin]

ääh, jädä,jädäjää mee äitin helmaan itkee

 

[:::]

Miehesi tuntuu olevan hukassa itsensä kanssa eikä näyttäisi tietävän mitä haluaa. Ehkä hän huonolla käytöksellään haluaa sinun ratkaisevan suhteenne tilan. Jos hän ei usko rakastavansa sinua silloin hän käyttäytyy noin saaden tekosyyn lähteä suuttumuksesi varjolla. Silloin hän voi sälyttää sen sinun niskoillesi ja helpottaa omaa oloaan.

Se jäätkö tuollaiseen suuhteeseen riippuu kokonaan siitä kuinka paljon arvostat itseäsi. Jos uskot ansaitsevasi pettämistä, valehtelua, kaksinaamaisuutta, julmuutta rakkudettomuutta jne voit toki pysyä suhteessa. Jos kuitenkin tiedät mitä haluat (edellä mainittujen vastakohtia), arvostat ja rakastat itseäsi joko yritätte yhdessä korjata suhteenne (tiettyyn rajaan asti) tai jätät hänet. Muuten voit katkeroitua ja tuntea heittäneesi elämäsi hukkaan. Siihen ei kuitenkaan kannata ryhtyä sillä heittäisikö miehesi elämäsä hukkaan puolestasi?

 

[annarouva]

Miehesi käytöstä voi vain arvailla. Se voi johtua siitä, että miehesi suhde omiin vanhempiinsa on ollut huono. Mies ei ehkä ole voinut luottaa isäänsä ja äitiinsä, joten hän saattaa tarkoituksella sysätä sinua pois luotaan, "koska kaikki tärkeät ihmiset kuitenkin lähteävät pois luotani".

Minusta kuulostaa siltä, että miehesi on aika sekaisin tunteittensa kanssa. Hän todennäköisesti etsii baarista jotakin, jota ei ehkä itsekään tiedä. Ehkä hän purkaa omaa pahaa oloaan alkoholiin, seksiin yms., jotta edes jokin tuntuisi joltakin.

Sinä et pysty miestäsi pelastamaan, jollei hän itse sitä tahdo. Tahto muuttua ja tahto hakea apua tarkoittaa sitä, että miehesi ei selvästikään ole edes tähään ikään mennessä löytänyt keinoja selvittää ongelmiaan, joten hän tarvitsee ulkopuolista apua. Kerroit, että miehesi on ylpeä ja kylmä. Jos hän ei osaa oikein tunnistaa eri tunteita itsessäänkään, niin ei hän niitä osaa muillekaan antaa. Jos miehesi ei osaa rakastaa itseään, niin ei hän kykene muitakaan rakastamaan.

Olen samaa mieltä KoodiX:n kanssa kaikessa muussa paitsi tuossa pelastamisessa. Vaikkei ole sinun vastuusi tai velvollisuutesi pelastaa miestäsi, mielestäni sinulla on siihen parhaimmat mahdollisuudet. Jos hän on ylpeä ja kylmä, myös ulkopuolisen auttajan ohjeet on helppo sivuuttaa. Sinun kanssasi hän voi kuitenkin löytää jotain merkitystä muuttumiselle, koska olet varmasti hänessä jotain herkkää kuitenkin koskettanut. Jos pystyt tukemaan niitä hetkiä kun miehesi ilmaisee jotain aitoa, mahdollisesti jopa haavoittuvuutta eikä ole vain puolustusasemissa (mitä ylpeys ja kylmyys ovat), hän voi herätä. Tämä on tietysti kauhean vaikeata ja ihminen, joka on tottunut suojaamaan (kovettamaan) itseään osaa varmasti varoa "manipuloiduksi" tulemista ja sulkeutua entisestään.

Ellet ole tätä jo tehnyt, niin jos sinulla vain riittää voimia tähän suosittelen yrittämistä, sitten voit luovuttaa kun olet parhaasi tehnyt ja on aika siirtyä elämässäsi eteenpäin.

Voimia!

PS. Minulla ei ollut ihan samanlaista tilannetta, mutta suhteemme alkuaikoina mieheni oli syyttä (tunnusti itsekin sen rauhallisina hetkinä) mustasukkainen, tuli kauheita riitoja. Kummallisesti tilanne parani, kun MINÄ kävin hetken aikaa terapiassa.

 

[Been there, done that]

Tilanteesi kuullostaa tutulta, itse olin vain huomattavasti pitempään naimisissa. En halunnut avioeroa, se oli viimeinen ajatus mielessäni. Herran jestas, minähän rakastin miestä ja mies minua. En minä halunnut erota ja alkaa elämään sinkkuelämää.

Mielestäni paljon parempi ratkaisu olisi ollut, että mies olisi muuttunut. Yritin kaikkeni saada häntä muuttumaan samanlaiseksi, kun hän oli mennessämme naimisiin. Mies kyllä lupasi muuttua.

Kumma juttu, mutta ei hän kuitenkaan muuttunut! En voinut ymmärtää. Mieshän väitti rakastavansa minua, miksi hän ei sitten käyttäynyt kuin rakastava aviopuoliso, vaan juoksi muitten hameiden perässä?

Kaikkein pahin virhe, johon itse sorruin, oli ns.kliseitten kuunteleminen ja uskominen. Joka paikassa toitotettiin: "Ei mies vaihtamalla parane". "Ei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella." Itse uskoin näihin väittämiin tosi pitkään ja päätin roikkua mielummin huonossa suhteessa vuosikausia, kuin elää yksinään.

Yksi päivä tulin järkiini. Ei se mies olisi vieläkään halunnut erota, mutta minä halusin.

Kaikki miehet eivät kuitenkaan ole samanlaisia, uskollisiakin ON olemassa, usko pois!

 

[Terapeutti-Pertsa]

"Me ollaan suht ”nuori” pari. Häät vietetty reilu vuosi siten."

"Masennusta mieheni on sairastanut noin vuoden ja on ollut koko ajan sairaslomalla."

Olisikohan kyseessä "häiden-jälkeinen-masennus?"