P
paskaa käteen
Vieras
Me ollaan suht nuori pari. Häät vietetty reilu vuosi siten. Mies on naimisiin menon jälkeen pettänyt kolme kertaa. Yhden yön suhteita, paitsi viimeiseen liittyi myös muutaman kerran lisätapaamiset. Naiset eivät ole loppujen lopuksi kiinnostaneet, kyse ei ole ollut edes oikeastaan ihastumisesta. Seksikään ei ole kuulemma ollut hyvää. Mies on koko ajan sanonut, ettei ole koskaan kokenut niin hyvää seksiä kuin minun kanssa. Miksi sitten pitää pettää? Kotona on yllin kyllin seksiä, seksihalumme on kohtadannut meillä 100%.
Mies on kuitenkin lähestulkoon heti naimisiin menon jälkeen sanonut, että tuli tehtyä suuri virhe, kun meni kanssani naimisiin. Hänellä ei ole tarpeeksi tunteita minua kohtaan, ei pysty sanomaan rakastavansa minua. Tykkää kuitenkin minusta, toisinaan sanoo tykkäävänsä paljonkin.
Takana hänellä on kaksi kariutunutta parisuhdetta ja minä siis olen kolmas nainen hänen elämässään. Toisessa suhteessa ei pettänyt kumppaniaan, mutta ensimmäisessä kylläkin kostoksi, koska kumppani oli pettänyt ensin. Minä en ole pettänyt miestäni. Mieheni tietää myös sen, etten ole pettäjätyyppiä laisinkaan.
Kolmas pettäminen on tapahtunut kuukausi sitten, jonka mieheni tunnusti minulle viikko sitten. Minä olen aivan hajalla, niin hajalla ja ymmällä mitä tässä pitäisi tehdä. Miksi mieheni käyttäytyy tällä tavalla? Onko hän narsisti, joka haluaa itsetunnolleen pönkitystä ja tarvitsee valloituksia jatkuvasti? Mies ravaa baarissa yksinään jatkuvasti ja sieltähän niitä naisia toki löytyy. Vai onko hän niin selkärangaton, ettei osaa kertoa minulle haluavansa erota, kuin näin julmalla tavalla?
Ja mikä minussa on vikana? Olenko minä läheisriippuvainen vai rakastanko oikeasti tuollaista paskaa, joka ei osaa muuta kuin loukata minua? Minä kun uskon ja toivon, että tilanne voitaisiin vielä korjata?!? Mies on menossa hakemaan itselleen apua ammattiauttajalta omiin ongelmiinsa. Masennusta mieheni on sairastanut noin vuoden ja on ollut koko ajan sairaslomalla. Mikään ei hänen sanojensa mukaan tunnu miltään. Kolmannen pettämisen jälkeen sanoi myös, ettei oikeastaan meidän seksimmekään ole tuntunut miltään.
Muutamme nyt erilleen miettimään kumpikin tahoillamme, voiko tästä enää tulla mitään. On niin paha mieli, niin loukattu mieli. Haluaisin, että mieheni matelisi ja pyytäisi minua jäämään, mutta on sanonut, ettei hänestä ole parisuhteeseen. Hän on ylpeä ja kylmä. Toisinaan pahoillaan teoistaan ja toisaalta tunnustamisestaan, koska ei kestä minun loukkaantuneiden tunteiden kohtaamista. Hän ei halua minulle sanojensa mukaan mitään pahaa, mutta kuitenkin koko ajan loukkaa ja on piittaamaton minun tunteista ja toiveista ja suuttuu pienimmistäkin asioista.
Onko jollain vastaavanlaisesta kokemusta? Mitä olet tehnyt tai miten olet selvinnyt tilanteesta? Miten teidän parisuhteen kävi? Onko tässä mitään tulevaisuutta enää vai hajotanko vaan itseäni?
Älkää olko liian ankaria tai kyynisiä vastauksissanne. Minä olen niin rikki ja hukassa itseni kanssa .
Kumpa saisi vain kuolla
Mies on kuitenkin lähestulkoon heti naimisiin menon jälkeen sanonut, että tuli tehtyä suuri virhe, kun meni kanssani naimisiin. Hänellä ei ole tarpeeksi tunteita minua kohtaan, ei pysty sanomaan rakastavansa minua. Tykkää kuitenkin minusta, toisinaan sanoo tykkäävänsä paljonkin.
Takana hänellä on kaksi kariutunutta parisuhdetta ja minä siis olen kolmas nainen hänen elämässään. Toisessa suhteessa ei pettänyt kumppaniaan, mutta ensimmäisessä kylläkin kostoksi, koska kumppani oli pettänyt ensin. Minä en ole pettänyt miestäni. Mieheni tietää myös sen, etten ole pettäjätyyppiä laisinkaan.
Kolmas pettäminen on tapahtunut kuukausi sitten, jonka mieheni tunnusti minulle viikko sitten. Minä olen aivan hajalla, niin hajalla ja ymmällä mitä tässä pitäisi tehdä. Miksi mieheni käyttäytyy tällä tavalla? Onko hän narsisti, joka haluaa itsetunnolleen pönkitystä ja tarvitsee valloituksia jatkuvasti? Mies ravaa baarissa yksinään jatkuvasti ja sieltähän niitä naisia toki löytyy. Vai onko hän niin selkärangaton, ettei osaa kertoa minulle haluavansa erota, kuin näin julmalla tavalla?
Ja mikä minussa on vikana? Olenko minä läheisriippuvainen vai rakastanko oikeasti tuollaista paskaa, joka ei osaa muuta kuin loukata minua? Minä kun uskon ja toivon, että tilanne voitaisiin vielä korjata?!? Mies on menossa hakemaan itselleen apua ammattiauttajalta omiin ongelmiinsa. Masennusta mieheni on sairastanut noin vuoden ja on ollut koko ajan sairaslomalla. Mikään ei hänen sanojensa mukaan tunnu miltään. Kolmannen pettämisen jälkeen sanoi myös, ettei oikeastaan meidän seksimmekään ole tuntunut miltään.
Muutamme nyt erilleen miettimään kumpikin tahoillamme, voiko tästä enää tulla mitään. On niin paha mieli, niin loukattu mieli. Haluaisin, että mieheni matelisi ja pyytäisi minua jäämään, mutta on sanonut, ettei hänestä ole parisuhteeseen. Hän on ylpeä ja kylmä. Toisinaan pahoillaan teoistaan ja toisaalta tunnustamisestaan, koska ei kestä minun loukkaantuneiden tunteiden kohtaamista. Hän ei halua minulle sanojensa mukaan mitään pahaa, mutta kuitenkin koko ajan loukkaa ja on piittaamaton minun tunteista ja toiveista ja suuttuu pienimmistäkin asioista.
Onko jollain vastaavanlaisesta kokemusta? Mitä olet tehnyt tai miten olet selvinnyt tilanteesta? Miten teidän parisuhteen kävi? Onko tässä mitään tulevaisuutta enää vai hajotanko vaan itseäni?
Älkää olko liian ankaria tai kyynisiä vastauksissanne. Minä olen niin rikki ja hukassa itseni kanssa .
Kumpa saisi vain kuolla