MIKÄ mussa on vikana??

[Mua vaan itkettää kun en tajua]

Olen ollut sinkkuna jo viisi vuotta, treffaillut sinä aikana aika monta miestä. Saanut seuraa sekä live-elämästä että netistä. Ja tasan kolme kertaa eka treffit on johtaneet johonkin pidempään.
Mutta kaikki muut siihen, että mies vain lakkaa olemasta.

Mä en ymmärrä?? Mikä mussa on niin kamalaa??

Mun mielestä mä oon nätti, fiksu ja hauska. Tosin ehkä vähän rauhallisempi luonne, en siis jatkuva pälpättäjä. Täällä sanotaan että ylipaino ei ole mikään este, musta tuntuu että mun ylipaino on. En edes ole mikään todella todella lihava, pyöre'hkö vain. Kurvit oikeissa paikoissa, vyötärökin löytyy.

EN tiiä. Nää kaikki treffikokemukset vaan vahvistaa sitä tunnetta, että mussa on oikeasti joku aivan kauhea piirre, jota mä en ite tajua, ja joka estää sen että kukaan voisi mua rakastaa koskaan.

Ja ei, eksäni ei rakastanut mua. Ikinä. Se suhde oli raaka, väkivaltainen ja julma. Melkein kuolin hänen ansiostaan.

 

[päätön]

no aika vaikea sanoa tuolla kuvauksella että mikä on... :attn:

 

[sdfjl]

Pesetkö hampaasi? Käytkö riittävän usein hammaslääkärissä? Käytätkö hammaslankaa?

Käytkö riittävän usein suihkussa?

Kiroiletko kovin paljon?

Vaaditko muilta liikaa? Nipotatko heti, jos näet yhden leivänpurun pöydällä?

 

[Mua vaan itkettää kun en tajua]

Henki ei haise, ja todellakin pidän huolen hygieniastani. En kiroile paljon, enkä ollenkaan tuntemattomien seurassa.

En minä tiedä. Ehkä mä olen oikeasti kamala hirviö, enkä vain tajua sitä itse

 

[päätön]

no et sä minua kamalampi voi olla :wave:

 

[ap..]

no et sä minua kamalampi voi olla :wave:

Sä et ole kamala, sulla on todella kultainen sydän. Kiitos kun koetat piristää.

 

[suosittu sinkkuna, kumma kyllä]

Kyse on varamaankin siitä, miten sinä itse koet itsesi. Oletko tyytyväinen itseesi? Koetko että elämäsi on NYT hyvin ja kunnossa? Vai kaipaatko kovasti, epätoivoisesti, suhdetta, kumppania?
Raahaatko elämäsi ja lapsuutesi traumoja mukanasi, vai oletko tasapainoinen, "sinut itsesi kanssa"?

Minä olen kyllä ihan hoikka, mutta nätti en ole koskan ollut.
Nuorena tyttösenä, kun olin kahden lapsen yh, luulin että en kelpaa kellekään siksi, että olen yh.
Todellisuudessa olin aika hakoteilla itseni kanssa. Olin töissä, hoisin huushollin ja lapset kunnolla ja kunnialla, olin ÄITI niin isoilla kirjaimilla.. mutta jollain tavalla se ero lasten isästä sekä se suhde lasten isän kanssa oli käsittelemättä.
Jollakin tavalla se myös heijastui minusta ulospäin.

Elämää kului ja "löysin itseni ja vahvuuteni" ja aloin pitämään itsestäni.

Kun noin 36 vuotiaana olin taas sinkkuna, olinkin yllättäen hurjan suosittu, elikkä sekä sokkonettitreffeillä että kapakoissa flaksi kävi.

tottakai oli tapauksia esin, nettitreffeillä ettei synkannut puolin eikä toisin. En ottanut sitä itseeni.
Enkä joka ilta kapakasta äijän kainalossa ollut, en minä mikään hepsankeikka tai ilolintu ollut, mutta en myöskään jäänyt seinäruusuksi ja niinä iltoina kun jäin, se ei haitannut.

Ymmärrätkö minä tarkoitan?

En ollut epätoivoinen.
Olin tasapainossa itseni kanssa. Olin tavattoman tyytyväinen omaan elämääni ja itseeni, asiat olivat kunnossa. En edes etsinyt mitään kumppania, pidin kivaa sinkkuelämää ja ajattelin, että olen lopun ikääni itsekseni. Minulla oli isot lapset, kiva työ, toimeentulo, harrastuksia, viihdyin omassa elämässäni.

Inhosin niitä äijiä, jotka epätoivoisesti etsivät kumppania. Heille ei riittänyt edes tanssiravintolassa tai istumestassa juttuseura. He aloittivat kysymällä heti kärkeen ne isot kysymykset: olenko pohtinut että tekisin vielä lapsia, menisin naimisiin.. haluaisinko seurustella vakavasti..
EN MINÄ SELLAISEN Kanssa halunnut olla !! Eikä he minun kanssani! koska vastasin "väärin".
He eivät halunneet laittaa yhtään iltaa tai yhtään hetkeä hukkaan, koska jos he olisivat alkaneet juttelee minun kanssani, sinä aikana olisi saattnut joku todella hyvä "sauma" mennä sivu suun, ohitse, ja sitten he olisi taas seuraavat kymmenen vuotta yksin, kun se Ainoa Oikea olisi mennyt ohi sinä aikana kun he keskittyi minuun, turhaan ihmiseen.

Siellä he sitten kiersi baaritiskiä tuskasen oloisena, etsimässä epätoivoisena.

Meni vähän sekavaksi, mutta ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Opettele pitämään itsestäsi. Ole tyyttyväinen elämääsi.

 

[ap]

Olipa mukavaa kun jaksoit paneutua asiaani ja kirjoitella noin pitkän viestin. Kiitos.

Mutta kun mä en koe olevani epätoivoinen. Menneisyyden asiat on käsitelty, koen olevani tasapainossa ja ihan onnellinen yksinkin. En itke itseäni uneen, enkä kaipaa epätoivoisesti ketään elämääni. En halua ketä tahansa elämääni, vaikka sellaisen varmaan saisinkin. Epätoivoiset miehet ovat minullekin kauhistus.

Olen ajatellut olevani koko elämäni yksin, eikä se ajatus aina pahalta tunnu. Nyt vain menin lankaan, ja ihastuin.. ja tämä pettymys on liian karvas