T
Timppa
Vieras
Pitkä tarina, mutta..........
Avioeroni jälkeen ajattelin olla ihan vain yksikseen. Sitten kuitenkin elämääni astui nainen (laittoi tekstaria, tunsimme jollain tapaa ennestään) ja ajattelin, että no miksipä ei.
Seurustelumme alussa hän käyttäytyi tosi hurmaavasti. Aika pian kuitenkin aloin löytää hänestä varsin ihmeellisiä piirteitä ja käyttäytymistä. Hän kertoi entistä miehistään erittäin rumasti ja halveksivasti. Hänessä itsessään ei ollut mitään vikaa, mutta kaikissa miehissä oli vaikka mitä vikoja ja puutteita, joista hän jaksoi puhua ja puhua.
Hänen tunnetilansa vaihtelevat hyvin jyrkästi. Olen välillä aivan ulalla hänen käytöksestään. Hän kehittelee mustasukkaisuus- ym. kohtauksia ja minä olen aina jotenkin syyllinen. En edes tiedä mistä hän milloinkin on suuttunut ja mitä minä olen tehnyt väärin että hän minua syyttää. Eniten kammoksun kuitenkin hänen aika ajoin nousevaa kylmää raivoansa. Se saattaa syntyä aivan mitättömästä asiasta, joskus ei tarvitse sitäkään.
Välillä hän sanoo, että erotaan ja kohta sitten kuitenkin taas soittaa ja on kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Joskus minusta on tuntunut että hän on perustamassa uutta perhettä lastensa ja minun kanssaan ihan väkisin, vaikka lapsilla isäkin on ja minullakin on omia lapsia.
Sain vaivihkaa muualta selville että hänen viimeisin miehensä on ihan tavallinen, mukava mies ja pahoin epäilen että niin myös ne muut miehet joita hän haukkuu. Turhan suuri osa hänen energiastaan tuntuu kuitenkin kuluvan tuon viimeisimmän miehen (lasten isän) mustamaalaamiseen.
Nämä hänen kohtauksensa tuntuvat pahenevan pahenemistaan. Aina tulee syytöksiä, ihmeellisiä juonikuvioita suhteessamme, joista en enää tajua mitään. Sen olen tajunnut vain että minä olen tehnyt jotain aivan väärää ja olen surkea ihminen ja että hän vain kovasti "yrittää olla suuttumatta minulle" ja odottaa että minusta löytyisi jotain hyvääkin.
En tiedä mikä minua hänessä vetää, kai se että välillä sitten hän on todella ihana ja hymyilevä ja koen että kaikki syy onkin minussa etten osaa kohdella häntä oikein. Tunnen että minun pitää olla hänelle hyvä kun hän on kokenut niin raskaan elämän, ainakin hän niin kertoo.
En kuitenkaan ymmärrä mitä hän mieheltä ja ihmissuhteelta lopulta odottaa. Kun mikään ei tahdo kelvata, vaikka mielestäni olen ihan tavallinen mies. Muistan häntä syntymä- ja muina merkkipäivinä, en sikaile ja otan hänet aina huomioon.
Siitä huolimatta hänelle tulee sanomista yhdestä jos toisestakin minun piirteestäni ja tekemisestäni tai tekemättä jättämisestäni. Ja jos ei ole, hän kyllä kehittää jostain vaikka ihan pikkuasiasta suuren luokan jutun, josta hän suuttuu minulle.
Parhaimmillaan hän on iloinen, avoin, puhelias ja hurmaava, mutta miksi vain niin harvoin? Teenkö sitten kuitenkin jotain niin väärin, että hän kärsii? Mitä minun pitäisi tehdä toisin että hän olisi onnellinen kanssani?
Asumme aika kaukana toisistamme joten emme näe kovin usein. Mutta joka kerta kun näemme, riitaa tulee aina jostain.
Nyt mietin kuitenkin jatkaako suhdetta ja ihmettelen, mikä tuo nainen oikein on kun en tuollaista ole koskaan tavannut??
Avioeroni jälkeen ajattelin olla ihan vain yksikseen. Sitten kuitenkin elämääni astui nainen (laittoi tekstaria, tunsimme jollain tapaa ennestään) ja ajattelin, että no miksipä ei.
Seurustelumme alussa hän käyttäytyi tosi hurmaavasti. Aika pian kuitenkin aloin löytää hänestä varsin ihmeellisiä piirteitä ja käyttäytymistä. Hän kertoi entistä miehistään erittäin rumasti ja halveksivasti. Hänessä itsessään ei ollut mitään vikaa, mutta kaikissa miehissä oli vaikka mitä vikoja ja puutteita, joista hän jaksoi puhua ja puhua.
Hänen tunnetilansa vaihtelevat hyvin jyrkästi. Olen välillä aivan ulalla hänen käytöksestään. Hän kehittelee mustasukkaisuus- ym. kohtauksia ja minä olen aina jotenkin syyllinen. En edes tiedä mistä hän milloinkin on suuttunut ja mitä minä olen tehnyt väärin että hän minua syyttää. Eniten kammoksun kuitenkin hänen aika ajoin nousevaa kylmää raivoansa. Se saattaa syntyä aivan mitättömästä asiasta, joskus ei tarvitse sitäkään.
Välillä hän sanoo, että erotaan ja kohta sitten kuitenkin taas soittaa ja on kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Joskus minusta on tuntunut että hän on perustamassa uutta perhettä lastensa ja minun kanssaan ihan väkisin, vaikka lapsilla isäkin on ja minullakin on omia lapsia.
Sain vaivihkaa muualta selville että hänen viimeisin miehensä on ihan tavallinen, mukava mies ja pahoin epäilen että niin myös ne muut miehet joita hän haukkuu. Turhan suuri osa hänen energiastaan tuntuu kuitenkin kuluvan tuon viimeisimmän miehen (lasten isän) mustamaalaamiseen.
Nämä hänen kohtauksensa tuntuvat pahenevan pahenemistaan. Aina tulee syytöksiä, ihmeellisiä juonikuvioita suhteessamme, joista en enää tajua mitään. Sen olen tajunnut vain että minä olen tehnyt jotain aivan väärää ja olen surkea ihminen ja että hän vain kovasti "yrittää olla suuttumatta minulle" ja odottaa että minusta löytyisi jotain hyvääkin.
En tiedä mikä minua hänessä vetää, kai se että välillä sitten hän on todella ihana ja hymyilevä ja koen että kaikki syy onkin minussa etten osaa kohdella häntä oikein. Tunnen että minun pitää olla hänelle hyvä kun hän on kokenut niin raskaan elämän, ainakin hän niin kertoo.
En kuitenkaan ymmärrä mitä hän mieheltä ja ihmissuhteelta lopulta odottaa. Kun mikään ei tahdo kelvata, vaikka mielestäni olen ihan tavallinen mies. Muistan häntä syntymä- ja muina merkkipäivinä, en sikaile ja otan hänet aina huomioon.
Siitä huolimatta hänelle tulee sanomista yhdestä jos toisestakin minun piirteestäni ja tekemisestäni tai tekemättä jättämisestäni. Ja jos ei ole, hän kyllä kehittää jostain vaikka ihan pikkuasiasta suuren luokan jutun, josta hän suuttuu minulle.
Parhaimmillaan hän on iloinen, avoin, puhelias ja hurmaava, mutta miksi vain niin harvoin? Teenkö sitten kuitenkin jotain niin väärin, että hän kärsii? Mitä minun pitäisi tehdä toisin että hän olisi onnellinen kanssani?
Asumme aika kaukana toisistamme joten emme näe kovin usein. Mutta joka kerta kun näemme, riitaa tulee aina jostain.
Nyt mietin kuitenkin jatkaako suhdetta ja ihmettelen, mikä tuo nainen oikein on kun en tuollaista ole koskaan tavannut??