Mikä neuvoksi, kun 2v. kelpaan vain minä, äiti?

[Pulassa ja väsynyt]

Mitä voin tehdä, kun 2vuotiaalle taaperolle kelpaa vain äiti?

Hän on ihan tavallinen lapsi, mutta kovasti vain minussa kiinni. Leikkii kyllä isänsä kanssa ja rakastaa häntä, ei siis siitä kyse. Jokin on kuitenkin, että valitsee minut aina. Isä ei kelpaa välillä yhtään mihinkään. Näin on ollut viimeisen vuoden. Tämä on raskasta ja isä kokee, että hänessä vika. Näin ei kuitenkaan ole. Olemme ihan tavallinen perhe. Minä olen kotona lapsen kanssa, isä välillä työmatkoilla esim. viikon. Ei mitään kuitenkaan mullistavan pitkiä aikoja. Puhumme niistä ja asia ok.

Voisiko johtua vain siitä, että hoidan häntä kotona? Eli roikkuu siksi minussa. Käymme kerhoilemassa, tapaamme ystäviä yms.

 

[vieraskin.]

Miten ei kelpaa. Tietyissä asioissa ei anneta vaihtoehtoja. Ei meillä lapset ole minussa roikkuneet, vaikka minä kotiäiti olenkin ollut monta vuotta. Isä on tehnyt aika vähän lasten kanssa arkijuttuja, mutta kun on tehnyt niin ei lasten osalta ole tullut mitään mutinaa.

 

[yyg]

Voisiko johtua vain siitä, että hoidan häntä kotona? Eli roikkuu siksi minussa. Käymme kerhoilemassa, tapaamme ystäviä yms.

Tottakai voi johtua siitä ettei hän missää ole tottunut olemaan ilman sinua. Jos olet tilanteeseen väsynyt voisitko joskus olla erossa lapsesta sillä välillä kun esim. isä hoitaa/on hänen kanssaan.

 

[Pulassa ja väsynyt]

viimeksi huusi puoli tuntia "äiti" lattialla. Eikä mitään pientä itkua vaan ihan hysteeristä. Loppui vain siihen, että tulin paikalle ja otin tytön syliin. Eikä tuollainen tapaus ole ensimmäinen kerta!

Jos olen poissa kotoa, esim. kaupassa tilanne on ehkä helpompi - ei kuitenkaan aina.

Isä leikkii ja touhuaa tytön kanssa iltaisin. Ei todellakaan pitäisi olla siitä kyse. Välillä vain on tosi vaikeaa Tilanne on jotenkin ihan ihmeellinen. Jos siis kyse olisi tavallisesta kiukuttelusta, ymmärtäisin. Ei kuitenkaan vaikuta sellaiselle. Sen tunnistaa niin helposti ja ne on helppo ns. ymmärtää. Sellaisiakin siis on.

Tänään tyttö on leikkinyt oikein mielellään myös yksin. Välillä on päiviä, että vain syli ja suuri huomio kelpaa. En myöskään päivisin istu tietokoneella, räplää puhelinta tai ole muuten poissaoleva.

 

[yyg]

Miten hysteerisyy eroaa tavallisesta kiukuttelusta tai uhmasta?
Meillä poika kiukutteli välillä hyvin voimakkaasti itkulla johon ei oikein mikään lohduttelu tehonnut. Pahimmillaan se oli varmasti 2-3 vuotiaana. Ehkä ihan esimmäisiä kertoja lukuunottamat siihen ei reakoiti eritavalla kuin "tavalliseen" pettymyksen ilmaisemiseen.

 

["rrrr"]

Kuinkas paljon isä oli läsnä lapselle vauva-aikana? Hoitiko, pesikö, syöttikö jne

 

[Pulassa ja väsynyt]

siis hysteerisestä. Vain minä saan hänet rauhoittumaan ja itku on erilaista, erisävyistä, erikuuloista kuin kiukutteluitku.

Vai kuvittelenko kenties tuon erilaisuuden? Se huuto ja itku on niin lohduttoman kuuloista... isä on ihan pulassa. Eilen illalla oli itkenyt puoli tuntia, kun olin poissa. Yleensä en ole poissa iltoja. En todellakaan.

Sehän tässä kaikessa on hassua, että isä oli heti ensi hetkestä lähtien läsnä hyvin paljon. On aina vaihtanut vaipat, syöttänyt & kylvettänyt yms. juttuja tehnyt siinä missä minäkin. En ole missään tapauksessa "joutunut" yksin vauvanakaan tyttöä hoitamaan. Työpäivätkään eivät ole mitään erikoisen pitkiä, suht normaaleja kahdeksasta neljään. Välillä työmatkoja, mutta ei merkittävästi.

Äh, niin turhauttavaa. Anteeksi, kun selostan epäselvästi. Tässä itsekin järjestelen ajatuksia ja yritän etsiä "syytä" tyttären käytökseen. Hirveän stressaavaa tämä on myös isälle - kun ei omalle lapselleen kelpaa. Tyttö on isälleen kaikki.

 

["asd"]

Ihan normaali tuon ikäisen lapsen kehitysvaihe. Välillä kelpaa vain ja ainoastaan äiti, välillä taas sitten kelpaa isä. Meillä 2v. poika on tällä hetkellä hyvin äidin poika, ei kelpaa isä syöntikaveriksi, pukemaan, riisumaan tms. Isin kanssa tekee kyllä normaalisti iltatoimet ja käy potalla, mutta joissain asioissa kelpaa vain äiti. Sitten kun itse olen poissa kotoa, niin ei ole mitään ongelmaa syöntien kanssa ja lapsi on hyväntuulinen ja touhuisa. Heti kun tulen kotio niin alkaa se kiukuttelu.

Joten älä ota stressiä, ihan normaalia lapsen käytöstä. Ja meilläkin on isi ollut alusta alkaen niin paljon mukana vaan, on kun pystynyt ja kyennyt.

 

[njoo]

Nyt alat tyttäresi kanssa harjoittelemaan sitä että äiti voi olla poissa mutta äiti tulee takaisin. Aloitatte vaikka ihan 5minuutilla ja sitä sitten vaikka viikko ja sit pidennätte aikaa. Menet vaikka vessaan yksin. Jätät tytön vaikka isän kanssa ja tulet takaisin älkää tehkö hirveetä numeroa asiasta sanot vaikka vaan että äiti tulwe kohta takaisin heippa ja menet

 

[yyg]

Eritavalla lapset toki kiukuttelee niin lapsesta kui tilanteesta riippuen.
Meillä varmasti oli paremmin niin päin että poika kaipasi enemmän isän läsnä oloa ja isän kanssa leikkiminen + vielä enemmän isän kanssa maatilantöihin osallistuminen olisi vähentänyt pettymystä ja turhautuneisuutta, minun läsnä ollessa kiukuttelu saattoi toisinaan kestää kauemmin.

 

[yyg]

"Hysteerinen" itku kuulostaa juuri siltä miten poika reagoi kiukutellessaan harmistuessaan jostakin ja ehkä ensimmäisillä kerroilla se vähän säikäytti koska en siihen sisarusten kohdalla ollut tottunut sen jälkee se tuntui ja siihen suhtauduttiin normaalina kiukutteluna.

 

["..."]

Mitä enemmän mies viettää aikaa lapsen kanssa, sen helpommin hyväksyy hänet. Meillä on välillä ollut ihan sama tilanne, kun miehellä on ollut työmatkoja ja pitkiä päiviä. Näinä aikoina äiti on ainoa, joka kelpaa. Mutta esim. loma-aikana, kun mies oli enemmän kuin minä lapsen kanssa, alkoi isäkin kelvata.

 

["..."]

viimeksi huusi puoli tuntia "äiti" lattialla. Eikä mitään pientä itkua vaan ihan hysteeristä. Loppui vain siihen, että tulin paikalle ja otin tytön syliin. Eikä tuollainen tapaus ole ensimmäinen kerta!

Jos olen poissa kotoa, esim. kaupassa tilanne on ehkä helpompi - ei kuitenkaan aina.

Isä leikkii ja touhuaa tytön kanssa iltaisin. Ei todellakaan pitäisi olla siitä kyse. Välillä vain on tosi vaikeaa Tilanne on jotenkin ihan ihmeellinen. Jos siis kyse olisi tavallisesta kiukuttelusta, ymmärtäisin. Ei kuitenkaan vaikuta sellaiselle. Sen tunnistaa niin helposti ja ne on helppo ns. ymmärtää. Sellaisiakin siis on.

Tänään tyttö on leikkinyt oikein mielellään myös yksin. Välillä on päiviä, että vain syli ja suuri huomio kelpaa. En myöskään päivisin istu tietokoneella, räplää puhelinta tai ole muuten poissaoleva.

Ihan normaalia tuo on. Sinä olet päivät pitkät lapsen kanssa, joten on tottunut siihen, että olet hänen käytettävissään koko ajan. Aikaa myöten tuo helpottaa ja tosiaan, mitä enemmän isä lapsen kanssa on, sen helpommin hyväksyy tämän ja tuo "pakkomielle" äitiin vähenee.