Mikä on elämäsi suurin suru/murhe ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
minä pelkään että mies vaan lopettaa mun rakastamisen.

mtään syytä tähän ei ole, mutta silti sitä pelkään. pelkään, että olen liian onnellinen ja tuo on joku kosto siitä sitten.
 
isän kuolema hyvin yllättäen. Ei siitä yli pääse, mutta asian kanssa oppii elämään. eniten ahdistaa kun isäni ei tavannut koskaan lapsiani. Olen ollut avoin asian kanssa. Puhunut siitä enkä pitänyt asiaa sisällä.
 
Menin väärän miehen kanssa naimisiin. Minun ei ole mahdollista päästä hänestä eroon. En ole päässyt asiasta yli, vaan kaihoan joka päivä ja yö todellisen rakkauteni perään. Häneen minulla taas ei ole enää mitään mahdollisuuksia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
isän kuolema hyvin yllättäen. Ei siitä yli pääse, mutta asian kanssa oppii elämään. eniten ahdistaa kun isäni ei tavannut koskaan lapsiani. Olen ollut avoin asian kanssa. Puhunut siitä enkä pitänyt asiaa sisällä.

Mulla molemmat vanhemmat kuolleet.Äidin menetin äkillisesti murrosikäisenä ja isä kuoli äkillisesti kun odotin esikoistani. Eniten surettaa se, että he eivät koskaan nähneet lapsenlapsiaan eikä lapsillani ole isovanhempia lähellä.Miehen vanhemmat asuvat kaukana ja ovat jo iäkkäitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
isän kuolema hyvin yllättäen. Ei siitä yli pääse, mutta asian kanssa oppii elämään. eniten ahdistaa kun isäni ei tavannut koskaan lapsiani. Olen ollut avoin asian kanssa. Puhunut siitä enkä pitänyt asiaa sisällä.

Samoilla linjoilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja katmat:
Mulla molemmat vanhemmat kuolleet.

Niin mullakin. Isä kuoli 2007 sairauskohtaukseen,. äiti 2008 syöpään (välissä meni vain puoli vuotta).

En millään tavalla jaksa uskoa, että tästä pääsisi koskaan täysin "yli". Se ei vaan ole mahdollista.

Eniten surettaa se, että he eivät koskaan nähneet lapsenlapsiaan

Sama juttu mullakin. Ja heistä olisi vielä tullut aivan mahtavat isovanhemmat... :,(

 
Isäni sairastaa narsistista persoonallisuushäiriötä eli on psykopaatti. En ole hänen kanssaan tekemisissä kuin pakon edessä Siskoni on narkkari-alkoholisti, häntä tapaan muutaman kerran vuodessa. Kaipaan siis tervettä lapsuudenperhettä. Onneksi minulla on ihana äiti, mies ja lapsi! Yli päässyt siinä määrin kuin mahdollista psykoterapian avulla. Siskoani rakastan, isääni inhoan. Kyllähän nämä asiat elämääni leimaavat aina jollain tavoin vaikka ne käsitellyt olenkin.
 
Sairastuminen syöpään kaksi kertaa. Keskenmeno. Sairastamisesta olen päässyt jollakin tavalla yli, mutta pelko uusiutumisesta on. Keskenmenon ei voi kuin hyväksyä, kipiä asia se kuitenkin on.
 

Yhteistyössä