Mikä on kohtuullista, isovanhempiin liittyen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierass
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierass

Vieras
Meillä monta lasta ja isovanhemmat asuu suhteellisen lähellä, välimatkaamolempiin mummoloihin alle 30 km. Emme hoidata lapsia isovanhemmilla, mutta olemme pyrkineet käymään säännöllisesti kylässä, isovanhempien toiveesta. Tavaksi on vähitellen kehittynyt että käymme molemmilla isovanhemmilla viikonloppuisin. He mielummin pyytävät kylään kuin tulevat meille.
Jos emme joku viikonloppu mene, toiselta puolelta tulee sellaista "eihän teidän tarvitse tulla, mutta ostettiin kyllä jo ruokaa ja on leivottukin", jolloin tulee tosi huono omatunto jos ei mennä. Toiselta puolelta tulee sitten sellaista itkunsekaista "ai ette tule, ei ole nähty lapsiakaan aikoihin", vaikka olis käyty just edellisenä viikonloppuna.
Kyläily vie voimia, kun toisessa paikassa isovanhemmat ovat keskenään aika riitaisia, ja sitä keskinäistä piikittelyä ei jaksaisi kuunnella. Ja toisessa mummolassa ukki (mun appi siis) on välillä todella ilkeä, varsinkin mulle, en enää oikein viitsi siellä mitään ääneen sanoa ja pyrin olemaan eri huoneessa etten provosoisi yhtään.

Mä haluaisin viettää viikonloppuja oman perheen kanssa, käydä ulkoilemassa, makailla sohvalla ja kattoo leffoja lasten kanssa, nauttia yhteisestä ajasta. Se tuntuu vaan tosi itsekkäältä ja on kurjaa kuunnella isovanhempien syyllistämistä/pahaa mieltä jos ei käydä.
Kyseessä eläkkeellä olevia ihmisiä, joilla ei varmaan kamalasti muuta elämänsisältöä ole kuin lasten käynnit.
Mikä on kohtuullista? Miten usein pitää käydä ja minkä verran ottaa huomioon isovanhempien toiveita? Mielipiteitä?
 
Niin kurjaa kuin onkin, niin isovanhempien syyllistäminen pitää oppia jättämään omaan arvoonsa. Itsekin kävisin kummassakin mummolassa suunnilleen kerran kuussa. Selittäisin omille vanhemmilleni niin nätisti kuin pystyisin, että halutaan viettää viikonloppuja välillä ihan rauhassa perheen kesken ja muitakin menoja joskus on (ystävät tms.), että ei millään voida rampata kylässä joka viikonloppu kun toisesessakin mummolassa on käytävä yhtä usein. Mies sitten saisi selittää tämän omille vanhemmilleen. Jos isovanhemmat eivät tätä ymmärrä niin sitten se on heidän murheensa, eikä teidän. Jos isovanhemmat kovasti haluavat lapsenlapsiaan nähdä, niin voihan lapset mennä sinne yökylään/kylään välillä ilman että teidän vanhempien tarvitsee sinne jäädä jos pelkkien lapsien olemisella isovanhemmillaan ei ole muuten esteitä.

Meillä omat vanhempani haluavat myös kovasti nähdä lapsenlapsiaan ja ne sitten ovatkin kerran kuussa yökylässä ja useamman kerran kuussa muuten vain kylässä, mutta itse en jaksa joka viikonloppu kökkiä vanhempieni luona tuntitolkulla, niin mukavia kuin ovatkin.
 
Ihanaa, kun olette jaksaneet käydä noin usein. Aika ymmärrettävää, että isovanhemmat ovat tuohon tottuneet ja nyt sitä odottavatkin. Mutta mikään velvollisuus ei ole jokaista viikonloppua isovanhemmilla viettää. Mutta jos ette mene, kertokaa se reilusti jo viikolla isovanhemmille ja viikonloppu kerrallaan. Tottuvat kyllä taas harvempaankin tahtiin.
 
  • Tykkää
Reactions: Nanemone
Meillä oli samanlainen tilanne, mutta sitten kumpikin kertoi omille vanhemmilleen että käymme vastedes kerran kuukaudessa koska haluamme viettää vapaita viikonloppuja oman perheen kesken myös. Ja toivotimme tervetulleiksi meille käymään kylässä, kerroimme kuinka mukavaa se olisi :) Kaikki ymmärsivät asian ja homma meni hienosti.
 
Kiitoksia vastauksista, tuollainen kerran kuussa tuntuisi itsestäkin paljon mukavammalta. Pitääpä yrittää nätisti isovanhemmille asiasta sanoa (ja omasta huonosta omatunnosta päästä yli).
 
Entä jos ehdottaisitte isovanhemmille, että he voivat joskus hakea lapset luokseen leikkimään, näin isovanhemmat näkisivät lapsenlapsiaan ja te voisitte hoitaa asioita tai vaan viettää kahdenkeskistä aikaa hetken?
 
Hyviä vinkkejä jo tullutkin! Minulla niitä ei ole vaan vertaistukea! Meillä minu vanhemmat tajuaa, että joka perhe haluaa omaa aikaa. Ja erityisesti työssäkäyvillä on vaan ne viikonloput. Tästä ei ole tarvinnut edes keskustella, vaan tapaamiset sujuvat normaalisti ja väliilä niitä on tiheämmin ja välillä harvemmin. Mutta sitten tämä puolisoni isä. Huoh! yksinäinen (itse aiheutettua (nuorena aikamoista elämää viettänyt)) mies joka on nyt päättänyt rueta uudelleen isäksi pojalleen (miehelleni) ja vaatii tätä käyttäytymään kuin pikkupoika. Soittelee monta kertaa päivässä, vaatii koko ajan näkemistä ja tekemist hänen kanssaan. Vetoaa lapsenlapseen ja yksinäisyyteen ja ties mihin. Nyt on alkanut ottaa yhteyttä myös minuun eli jos mieheni ei vastaa, niin soittaa tai tekstaa minulle ja kyselee kullumisista, menoistamme, siitä milloin voisimme taas nähdä. Välillä saan häneltä useita viestejä päivässä, vaikka en edes vastaisi edellisiin. Tiedän ettei tarkoita pahaa ja on yksinäinen ja nauttii perheemme seurasta, mutta tämä alkaa oikeasti olla äärettömän rasittavaa!!! Vahtii aivan joka liikettämme, on tunkemassa joka paikkaan mukaan ja jos hän ei pääse mukaan, vetää sen kortin että "tiedän olevani huonoa seuraa, olisi ihana nähdä pojanpoikaa,
tykkään teistä niin paljon, jne. eli rupeaa kunnon marttyyriksi. Emme kohta enään tiedä mitä teemme hänen kanssaan! :(
 
Voisivatko isovanhemmat tulla jonain arkipäivänä teille. Päiväkoti-ikäisille vapaapäivä ja koululaisilla isovanhemmat odottamassa kotiintullessa. Voisivat sitten näppärästi ajella kotiinsa ennen iltatoimia. Ja näkisivät teitäkin.
 
Lapsia ei voi keskenään viedä isovanhemmille, osin ei ole jaksamista vilkkaita lapsia vahtia, toisaalta käsitykset siitä mitä lapset voi tehdä on huimia. Alle kouluikäiset voi päästää keskenään ulos, vaikka vieressä on vettä ja pihan läpi menee autotie. En yksinkertaisesti uskalla jättää sinne "hoitoon".
Meille on kutsuttu isovanhempia, vaika just arki-iltoinakin, mutta he kokee sen hankalaksi, ja sitten ovat hetken ja "pitää jo läheä" eli eivät taida niin viihtyä muualla kuin kotonaan.
 
Meillä on itse asiassa ollut viikonloppuharrastus lapsella, ei auttanut, päinvastoin. Kun kerta oli harrastus niin sittenhän on loppupäivä aikaa tulla käymään kun ollaan jo autolla liikkeellä valmiiksi.
Mutta jospa sitä vaan sais kovetteua itsensä ja olla edes yhden viikonlopun kuukaudessa aina kotona. Ja onneksi kesällä siellä mummolassakin on enemmän tekemistä,meille aikuisillekin.
 
Hoidata lapsia isovanhemmilla? Jo on taas maailman kirjat sekaisin kun normaalia isovanhempien hoitoa pidetään jotenkin ikävänä tai heidän rasittamisena. :O Ja sitten viedään lapsia jatkuvasti tarhaan ja valitetaan kun ei ole mitään yhteisöllisyyttä jne. Naurettavaa.
 
Hoidata lapsia isovanhemmilla? Jo on taas maailman kirjat sekaisin kun normaalia isovanhempien hoitoa pidetään jotenkin ikävänä tai heidän rasittamisena. :O Ja sitten viedään lapsia jatkuvasti tarhaan ja valitetaan kun ei ole mitään yhteisöllisyyttä jne. Naurettavaa.

Sä oot vähän nuori, Hg.

Jotkut isovanhemmat ei vaan jaksa. Ja toisiin ei voi luottaa.

Se, että he on joskus onnistuneet pitämään vähintään yhden lapsen hengissä, ei tarkoita sitä, että he nyt, 30-40 vuoden kuluttua, muistaisivat miten vilkkaita ja ehtiväisiä lapset on (ja nykylapset SAA olla, ennen ei saanut). Eivätkä muista mitä kuuluu lapsen kehitystasoon.

Meidän mamma kuvittelee että voi samaan aikaan laittaa ruokaa, puutarhuroida ja jättää lapset keskenään rantaan. No kun ei voi. Vahdin lapseni itse, niin tulevat vahdituksi. (Ja kyllä, lapseni saavat tehdä kaikkea kivaa, minä vaan vahdin lähempää kuin 100 m päästä talosta sisältä)
 
No jo on ongelmat!! Miten joku jaksaa noin ohjelmoitua elämää koko ajan, että joka v.loppu molemmille kylään. Ei mitään järkeä. Katkaiskaa jo napanuora... Mutta minäkään en ymmärrä myöskään tuota marttyyriasennetta, että"lapsiani en isovanhemmilla hoidata". Minusta outoa jos eivät haluakaan hoitaa. Ja silti siellä pitää alvariinsa rampata. Minusta on aivan luonnollista että isovanhemmat hoitaa l.lapsia, kuuluu perhe-elämään, ennen sitä asuttiinkin saman katon alla...
 

Yhteistyössä