Mikä on pelottavin/traumaattisin muisto lapsuudestasi/nuoruudestasi?

[hieman hukassa?]

Minulla yksi pelottavimmista muistosta liittyi siihen kun olin n. 6-7v ja leikin naapurin lasten kanssa päivittäin usein iltaan asti, meiltä matkaa n. reilu 500m pientä hiekkatietä. Kerran näin unta että yhdessä risteyksessä mikä oli matkan varrella kyseisille naapureille, oli joku tyyppi moottoripyörän kanssa, keltasävyinen kypärä ja asu, se oli jotenkin tosi pelottavaa ja siitä lähtien aina juoksin lujaa kyseisen risteyksen ohi. Se oli jotenkin tosi traumaattista minulle, koska en tosiaan uskaltanut moneen vuoteen kulkea sen risteyksen ohi juoksematta.
Ja sitten ollessani alle kouluikäinen, läysimme metsästä ihmisen(?) hampaat, tai ainakin näyttivät ihan joltain tekohampailta, ja muitakin luita. Kerroimme tästä kaverin vanhemmille jotka kävivät katsomassa, mutta eivät kertoneet meile sitten enempää joten se asia jäi kysymysmerkiksi.
Kolmas juttu mikä tulee mieleen on se, kun olin jo vanhempi (ala-asteella??) ja äitini kävi jossain iltakursseilla, niin seisoin aina vessassa pöntönkannen päällä katselemassa ikkunassa joko äiti tulee (joko pyörän valot näkyvät) tai kääntyvän auton valot, olin aina jotenkin ihan paniikissa, että äidille (tai vanhemmillani jos olivat kumpikin poissa) on sattunut jotain, ja sen takia seisoin siellä vessan ikkunassa tuijottaen pimeässä autojen valoja, että josko joku kääntyisi meidän risteyksestä
Mielestäni minulla on ollut hyvä lapsuus, mutta nyt jälkeenpäin on ollut moni juttu, mitä on alkanut miettimään. Että onko jotain "traumaa" ollut jostain kumminkin. Olen ollut aina tosi herkkä kaikille vaikuttimille pienestä asti, ja taas tulee mieleen sellaisen, kun luin pienenä Tirlittan-kirjaa, jossa jollain naisella oli "luuvalo" tms minkä hoitoon oli hänellä jotain ötököitä ympäri kehon sängyssäkin, niin sen jälkeen rullasin joka ikinen ilta sängyssä peittoni jalkopäähän asti tarkistaakseeni, että siellä ei ole mitään ötököitä/käärmeitä. Nyt kun ajattelee, niin toimintani lapsuudessani on ollut tosi neuroottista, muitakin esimerkkejä löytyisi noiden lisäksi. Nykyään olen 25v 2 lapsen äiti, kärsin paniikki/ahdistushäiriöstä. Pankostakin pistää miettimään juontaako jokin tästä lapsuuteen.. Mutta ei vaan ole rohkeutta kysyä äidiltäni sellaisista asioista mitä en itse muista :/

 

[sinihammas]

Traumaattisinta varmaankin nähdä kun 2v sisko jäi auton alle.

Nykyään terve 12v kyseinen sisko. Onneksi.

 

[vieras]

No en mä ainakaan muista mitään pelottavaa/traumaattista omasta lapsuudesta... Tai ehkä se, kun näin unta semmosesta autiotalosta talomme vieressä ja että sieltä joku nainen huusi apua ikkunasta...Ne kasvot on syöpynyt mun mieleen. En vielä tänän päivänäkään uskalla katsoa sitä ikkunaa kohti. Ja ikää on jo liki 30 vuotta

 

[ongelmapesä]

Kuulostaa tutulta. Itselläkin samoja vaivoja ja olin lapsena äärimmäisen herkkä. Näin jälkeenpäin ajateltuna kärsin jos jonkinlaisista neurooseista ja pakkoajatuksista. Ihme kun en ole aivan täyspäinen vieläkään . Toivon vain, etteivät lapseni joutuisi kulkemaan samoja polkuja tunne-elämänsä kanssa kuin minä. Voimia sinulle ap, et ole ainoa traumatisoitunut.

 

[Harmaana nyt]

Se kun n.3vuotiaana huusin kerrostalon ikkunasta, että isä tappaa äidin, eikä kukaan pihalla olija uskonut mua, silloin oli tosi kyseessä.
Onhan noita kuulemma useitakin tuonkaltaisia tapauksia, itse muistan onneksi vain tuon.

 

[Pikku Mii]

Minulla yksi pelottavimmista muistosta liittyi siihen kun olin n. 6-7v ja leikin naapurin lasten kanssa päivittäin usein iltaan asti, meiltä matkaa n. reilu 500m pientä hiekkatietä. Kerran näin unta että yhdessä risteyksessä mikä oli matkan varrella kyseisille naapureille, oli joku tyyppi moottoripyörän kanssa, keltasävyinen kypärä ja asu, se oli jotenkin tosi pelottavaa ja siitä lähtien aina juoksin lujaa kyseisen risteyksen ohi. Se oli jotenkin tosi traumaattista minulle, koska en tosiaan uskaltanut moneen vuoteen kulkea sen risteyksen ohi juoksematta.
Ja sitten ollessani alle kouluikäinen, läysimme metsästä ihmisen(?) hampaat, tai ainakin näyttivät ihan joltain tekohampailta, ja muitakin luita. Kerroimme tästä kaverin vanhemmille jotka kävivät katsomassa, mutta eivät kertoneet meile sitten enempää joten se asia jäi kysymysmerkiksi.
Kolmas juttu mikä tulee mieleen on se, kun olin jo vanhempi (ala-asteella??) ja äitini kävi jossain iltakursseilla, niin seisoin aina vessassa pöntönkannen päällä katselemassa ikkunassa joko äiti tulee (joko pyörän valot näkyvät) tai kääntyvän auton valot, olin aina jotenkin ihan paniikissa, että äidille (tai vanhemmillani jos olivat kumpikin poissa) on sattunut jotain, ja sen takia seisoin siellä vessan ikkunassa tuijottaen pimeässä autojen valoja, että josko joku kääntyisi meidän risteyksestä
Mielestäni minulla on ollut hyvä lapsuus, mutta nyt jälkeenpäin on ollut moni juttu, mitä on alkanut miettimään. Että onko jotain "traumaa" ollut jostain kumminkin. Olen ollut aina tosi herkkä kaikille vaikuttimille pienestä asti, ja taas tulee mieleen sellaisen, kun luin pienenä Tirlittan-kirjaa, jossa jollain naisella oli "luuvalo" tms minkä hoitoon oli hänellä jotain ötököitä ympäri kehon sängyssäkin, niin sen jälkeen rullasin joka ikinen ilta sängyssä peittoni jalkopäähän asti tarkistaakseeni, että siellä ei ole mitään ötököitä/käärmeitä. Nyt kun ajattelee, niin toimintani lapsuudessani on ollut tosi neuroottista, muitakin esimerkkejä löytyisi noiden lisäksi. Nykyään olen 25v 2 lapsen äiti, kärsin paniikki/ahdistushäiriöstä. Pankostakin pistää miettimään juontaako jokin tästä lapsuuteen.. Mutta ei vaan ole rohkeutta kysyä äidiltäni sellaisista asioista mitä en itse muista :/

:hug: Kysy ihmeessä äidiltäsi asioista mitkä painavat mieltäsi. Paniikkihäiriö syntyy usein ainakin osittain stressin,kurjan menneisyyden tms.aiheuttamana..


Tässä kohtaa sanon kaikille herkille et älkää lukeko,jos luette,älkää valittako mulle..

Mulla kans surkeita muistoja riittää.Pahin ehkä,ainakin mikä nyt ekana tulee mieleen on kun vuonna 1998 oli viimeinen joulujuhla-aamuni peruskoulussa.Heräsin kun sisko tuli kauhuissaan kuiskaamaan:-Tuu kattomaan vessaan. Nousin sängystäni ja seurasin siskoa vessaan. Ekana näin kylpyammeen täynnä verta ja valkoisia karvoja,seuraavaksi huomasin pesukoneen päällä siwan muovipussin,jota sisko raotti kyyneleet silmissä. Sielä oli verta,karvoja,lihaa ja luuta.Meidän pieni Puppe :'( Se piti kuulema lopettaa kun ei uskonut mitään,puri johdot poikki ja pyöri jaloissa.Äitin kaveri teki sen ja sai hyvän joulupaistin kuulema.Voi vittu! :'( :'( :'(

 

[been there]

Tämä on yksi pahimpia. Ehkä jopa traumaattisin. En ole varma.

Olin 15v ja tulin uimarannalta. Samalle tielle osui puolituttu 70v mies, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Hänellä oli jotain työjuttuja menossa ja sen vuoksi teräase kädessä.

Äkkiarvaamatta mies kävi käsiksi ja alkoi imeä kaulaani ja poskeani. Jollain keinolla pääsin sitten irrottautumaan ja tapaus jäi hiplailuasteelle.

Kerroin sitten kavereilleni (tai luulin heitä kavereikseni), ikäänkuin varoitukseksi. Nämä 'kaverini' eivät kuitenkaan uskoneet mua ja syyttivät minua siitä, että mustamaalaan ukkoa. Kerroin myös äidilleni ja tädilleni, jotka uskoivat. Näiden 'kavereiden' kautta juttu sitten levisi ja pian olin hyvin monen ihmisen silmissä se paskamainen tyttö, joka mustamaalaa viatonta ukkelia.

 

[menin harmaaksi...]

Joo kyllä kannattaa koetta keskustella, että selviäis onko jotakin, muuten sitä pohtii koko ikänsä. Mulla oli yleisesti katsoen hyvä lapsuus, mutta tietenkin yksi asia nousee yli muiden, eli se että tuntematon henkilö käytti mua seksuaalisesti hyväkseen kun olin 9-vuotias. Sen jälkeen muutuin sosiaalisesta ja avoimesta todella sulkeutuneeksi. No onneksi se meni vuosien saatossa ohi, ja teini-iässä olin jo täysin normaali (mitä sekin sitten tarkoittaa ). Sitä ihmettelen että silloin 80-luvulla poliisit eivät osanneet mitenkään kohdella ja kohdata lasta joka on tällaista kokenut. Terapiasta tai mistään nyt puhumattakaan.
Ja sitten myös se että mua kiusattiin psyykkisesti tosi pahasti koko ala-asteen. Se loppui sitten kuin seinään yläasteella.
Ja vanhempien kännäämiset on tietysti myös enemmän tai vähemmän traumaattisia asioita (niihinkin kummast tottui). Niistä oli ainakin se hyvä puoli, että en todellakaan halua että omat lapseni näkevät omia vanhempiaan kännissä tai edes pahemmin maistissa.
Kaikesta on onneksi selvity ehjin nahoin, eikä mulla ole minkäänlaisia neurooseja tms. No ehkä olen hieman varoivaisempi liikkuessani pimeällä, mutta se nyt on minusta ihan tervettä.
Voimia ja jaksamista sinulle!

 

[edelleen harmaana]

Tämä on yksi pahimpia. Ehkä jopa traumaattisin. En ole varma.

Olin 15v ja tulin uimarannalta. Samalle tielle osui puolituttu 70v mies, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Hänellä oli jotain työjuttuja menossa ja sen vuoksi teräase kädessä.

Äkkiarvaamatta mies kävi käsiksi ja alkoi imeä kaulaani ja poskeani. Jollain keinolla pääsin sitten irrottautumaan ja tapaus jäi hiplailuasteelle.

Kerroin sitten kavereilleni (tai luulin heitä kavereikseni), ikäänkuin varoitukseksi. Nämä 'kaverini' eivät kuitenkaan uskoneet mua ja syyttivät minua siitä, että mustamaalaan ukkoa. Kerroin myös äidilleni ja tädilleni, jotka uskoivat. Näiden 'kavereiden' kautta juttu sitten levisi ja pian olin hyvin monen ihmisen silmissä se paskamainen tyttö, joka mustamaalaa viatonta ukkelia.

Siis voihan vinyyli! Todella paskamaista. Tuo että ei uskota on yksi pahimmista jutuista hyväksikäyttötappauksissa. Siksihän monet ei uskalla kertoa kenellekään, kun pelkäävät että heitä ei uskota!

 

[Kökkeröinen]

pienenä pelkäsin sängynalusia ja raollaan olevia komeron yms. ovia. Nykyäänkin häiritsevät, mutta eivät niin paljoa.

Äitini erosi isästäni, kun olin noin puolivuotias ja en nähnyt isääni kovin usein. Mikä on hyvä, sillä teini-ikäisenä tajusin, että isäni omaa ikäväköjä taipumuksia mitä tulee nuoriin/lapsiin, tyttöihin. Yritti minuakin joskus humalassa käpälöidä, onneksi ei sattunut mitään pahempaa kuitenkaan.
Vielä tänäkin päivänä mietin mitä olisi tapahtunut, jos äitini ei olisi ymmärtänyt ottaa eroa ajoissa.
Traumana tuosta on se, että pelkään humalaisia miehiä ja hysterisoin kovin helposti kaikki mies/lapsi väliset asiat. Isäni ei vieläkään tiedä, että olen raskaana, kun en ole uskaltanut kertoa. Pelkään, että lapseni ei olisi turvassa häneltä.

 

[sairasta]

se että isäni käyttänyt tai ainakin yrittänyt käyttää hyväksi minua ja pikkusiskoani, jota yritin suojella kun olin vanhempi.

 

[muuhahainen]

Tämä on yksi pahimpia. Ehkä jopa traumaattisin. En ole varma.

Olin 15v ja tulin uimarannalta. Samalle tielle osui puolituttu 70v mies, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Hänellä oli jotain työjuttuja menossa ja sen vuoksi teräase kädessä.

Äkkiarvaamatta mies kävi käsiksi ja alkoi imeä kaulaani ja poskeani. Jollain keinolla pääsin sitten irrottautumaan ja tapaus jäi hiplailuasteelle.

Kerroin sitten kavereilleni (tai luulin heitä kavereikseni), ikäänkuin varoitukseksi. Nämä 'kaverini' eivät kuitenkaan uskoneet mua ja syyttivät minua siitä, että mustamaalaan ukkoa. Kerroin myös äidilleni ja tädilleni, jotka uskoivat. Näiden 'kavereiden' kautta juttu sitten levisi ja pian olin hyvin monen ihmisen silmissä se paskamainen tyttö, joka mustamaalaa viatonta ukkelia.

voi jestas

 

[TheUnforgiven]

niitä on paljon..mutta päällimmäisena varmaan oli isän kuolema. ja se vanhempien juopottelu ja tappelu ja se kamala pelko joka päivä..

 

[r u u s a]

Eivätköhän ne kaikki jotenkin liity alkoholisti-isäni örvellyksiin.

 

[sannulii]

ekhä se kun isosisko meinas puukotta isäni ja poliisit tuli ja vei siskon mennesään...

 

[jenni]

niitä on paljon..mutta päällimmäisena varmaan oli isän kuolema. ja se vanhempien juopottelu ja tappelu ja se kamala pelko joka päivä..

Tähän peesi, paitsi isä on vielä hengissä. Mutta muistan isän itsemurhayritykset ja äidin tappoyritykset. Ja naapurinsedän lähentelyt kun ikää oli 8v. Oikeastaan en muista lapsuudestani paljon mitään. Ehkäpä ihan hyvä niin.

 

[merenneitonen]

Mulla kans surkeita muistoja riittää.Pahin ehkä,ainakin mikä nyt ekana tulee mieleen on kun vuonna 1998 oli viimeinen joulujuhla-aamuni peruskoulussa.Heräsin kun sisko tuli kauhuissaan kuiskaamaan:-Tuu kattomaan vessaan. Nousin sängystäni ja seurasin siskoa vessaan. Ekana näin kylpyammeen täynnä verta ja valkoisia karvoja,seuraavaksi huomasin pesukoneen päällä siwan muovipussin,jota sisko raotti kyyneleet silmissä. Sielä oli verta,karvoja,lihaa ja luuta.Meidän pieni Puppe :'( Se piti kuulema lopettaa kun ei uskonut mitään,puri johdot poikki ja pyöri jaloissa.Äitin kaveri teki sen ja sai hyvän joulupaistin kuulema.Voi vittu! :'( :'( :'(

Voi kamala. :'(

 

[jenni]

niitä on paljon..mutta päällimmäisena varmaan oli isän kuolema. ja se vanhempien juopottelu ja tappelu ja se kamala pelko joka päivä..

Tähän peesi, paitsi isä on vielä hengissä. Mutta muistan isän itsemurhayritykset ja äidin tappoyritykset. Ja naapurinsedän lähentelyt kun ikää oli 8v. Oikeastaan en muista lapsuudestani paljon mitään. Ehkäpä ihan hyvä niin.

ja unohtui mainita, että kaikista ikävintä oli kuitenkin veljen auton alle jääminen kun hän oli 19. Kuukausien sairaalahoito ja kuntoutus; välillä ei annettu mitään toiveita siitä, että hän kävelisi saati puhuisi enää koskaan. Lienee sanomattakin selvää, että isoveli oli/on mulle aika tärkeä, koska vanhemmat ovat mitä ovat...

 

[TUNDRA-arjen sankari-]

Isän kuolema ja kaikki siihen liittyvä

 

[Eestlanna Savanna]

-mua yritettiin murhatta
-olin koulu kiusattu joka päivä,kerran sairalan asti
-jäin auton alla
-jäin polkupyörän alla ja olin tajuton
-näin liika sairauksia ja kärsimuksia
-minun kaverini murhattiin kotona
-väkivalta kotona,olin monta kerta sen takia ulkonakin yöllä
-minulle tehtiin leikaus ilman kipulääkeitä ja ilman mitä,laitetin vaan kädet ja jalat kinni,leikasivat ne jutut kurkusta pois(en muista mikä ne on)oli kurja

paljon muutakin ei tuu mieleen vaan ja oikeasti ei mulla ollut lapsuutta

 

[sisar puoliQ]

on noita ollut vaikka muille jakaa.isä ei pahemmin ole kuvioissa ollut,mutta äitin kännäilyt,lyömiset ja haukkumisset,isäpuolen (joka oikeesti oli ainoo "järkevä" ja turvallinen aikuinen mun perheessä ) tappo itsensä.laitokset on ihan oma lukunsa ja mitä siellä on ollut...väkivaltasia suhteita...päihteiden käyttöä teini-iässä jne...kaiken tänkin jälkeen sitä jotenkin vaan jaksaa uskoa hyvyyteenkin,mistäköhän lienee sekin toivo kumpuaa?

 

[chrissy]

olla tien toisella puolella samaan aikaan kun linja-auto vetäsee pikkeuveljen yli. En tosin nähnyt tapahtumaa

 

[WTF]

ala-asteella oikasin aamulla yhden puiston läpi ja yks mies lyöttäytys mun "seuraan" ja kysyi "ONKO SULLA KYNSILAKKAA VARPAANKYNSISSÄ!!!!!" sanoin ei ja hän, e ttule hänen luo laittamaan, hänelläkin on... sit lähdin juoksee ja äijä seuras mua kaverin talolle asti... jessus jos olisin menny...

 

[k2oset]

Mun pikkusisko tippui avantoon semmoisen leikkimopon kanssa. Onneksi isä kerkesi noukkimaan siskon ylös ennen kuin oli liian myöhäistä.

 

[minä vain]

mulla on kanssa paniikki\ahdistuneisuushäiriö.lapsuus on ollut onnellinen,mut tää mun 10 vuotinen parisuhde on varmaan ton häiriön aiheuttanut.suhteen alussa se alkoi ja aina kun on ongelmia se tulee taas