S
"santra"
Vieras
Kaipaan kipeästi neuvojanne. Meillä on kaksi lasta, 3v ja 3 kuukautta vanha, reipas ja vauhdikas poika sekä 7-viikkoinen neiti. Poika aloitti ryhmäperhepäiväkodissa 2-vuotiaana ja on siis tottunut tietynlaiseen päivärytmiin. Kesä pidettiin tietysti lomaa hoidosta, mutta syksyllä poika palasi ryhmiksen arkeen ja viihtyy hyvin. On kuulemma aina iloinen ja hyväntuulinen. Pikkusiskon syntymä otti isolleveljelle aika koville, joten katsoimme parhaaksi palata pojan normaaliin rytmiin kun oli kulunut viikko siitä kun olimme kotiutunet sairaalasta.
Isä vie pojan päiväkotiin kahdeksan aikaan aamusella ja me haemme hänet pikkusiskon kanssa kolmen - puoli neljän aikaan iltapäivällä. Tämän päälle tulevat vielä viikottainen puolen tunnin jumppa ja 45min kestävä muskari arki-iltoina suoraan päiväkodin jälkeen. Molemmat ovat pojalle mieluisia.
Poden huonoa omaatuntoa siitä, että tällä hetkellä oma aikani pojan kanssa jää todella vähäiseksi ja syytän itseäni tämän takia mm. pojan jatkuvista yöheräilyistä, jotka alkoivat pikkusiskon synnyttyä uudelleen. Iltaisin pikkuneiti on lähes jatkuvasti rinnalla ja en pääse myöskään nukuttamaan poikaani juuri koskaan, koska neiti syö iltaisin pitkän kaavan mukaan.
Poikani on alkanut toistelemaan minulle usein lausetta "äiti, minä tykkään sinusta" ja yöllä ja iltaisin nukkumaan mentäessä hän haluaa pitää isiä tai äitiä kädestä kiinni kunnes rauhoittuu tai nukahtaa. Isä huomioi esikoista iltaisin erittäin hyvin, touhuten tämän kanssa aktiivisesti.
Olen sairastanut keskivaiken masennuksen n. kymmenen vuotta sitten, joten en halua venyttää itseäni äärirajoille jaksamisen suhteen. Kuopuksemme on vielä vailla säännöllistä päivärytmiä, kärsii vatsavaivoista ja syö öisin parin tunnin välein. Kun siihen lisätään esikoisen heräilyt, niin yöuni on kyllä tällä hetkellä arvossaan.
Olen pitänyt poikaamme kotona muutaman päivän, mutta hän ei oikein viihdy ja kaipaa selvästi paitsi ystäviä niin myös ohjattua toimintaa, johon aikani ja energiani ei tällä hetkellä riitä. Mitä minun siis kannattaisi tehdä? Olenko itsekäs ja huono äiti jos esikoiseni jatkaa päiväkodissa täysipäiväisesti? Kerholaista en hänestä ala tehdä, koska tarkoituksena on, että sisarukset aloittavat ensi syksynä päiväkodissa joka tapauksessa. Myöskään lyhennetty päivä ei houkuta, joten vaihtoehdoksi jää esim. 3-päiväinen viikko. Mutta entä jos esikoinen ei viihdy kotona ja hyppii seinille koko päivän? Samanikäistä seuraa ei esikoiselle ole naapurustossa. Entä jos en jaksakaan sitä?
Kertokaa neuvoja ja kokemuksia yms. Kiitos jo etukäteen!
Isä vie pojan päiväkotiin kahdeksan aikaan aamusella ja me haemme hänet pikkusiskon kanssa kolmen - puoli neljän aikaan iltapäivällä. Tämän päälle tulevat vielä viikottainen puolen tunnin jumppa ja 45min kestävä muskari arki-iltoina suoraan päiväkodin jälkeen. Molemmat ovat pojalle mieluisia.
Poden huonoa omaatuntoa siitä, että tällä hetkellä oma aikani pojan kanssa jää todella vähäiseksi ja syytän itseäni tämän takia mm. pojan jatkuvista yöheräilyistä, jotka alkoivat pikkusiskon synnyttyä uudelleen. Iltaisin pikkuneiti on lähes jatkuvasti rinnalla ja en pääse myöskään nukuttamaan poikaani juuri koskaan, koska neiti syö iltaisin pitkän kaavan mukaan.
Poikani on alkanut toistelemaan minulle usein lausetta "äiti, minä tykkään sinusta" ja yöllä ja iltaisin nukkumaan mentäessä hän haluaa pitää isiä tai äitiä kädestä kiinni kunnes rauhoittuu tai nukahtaa. Isä huomioi esikoista iltaisin erittäin hyvin, touhuten tämän kanssa aktiivisesti.
Olen sairastanut keskivaiken masennuksen n. kymmenen vuotta sitten, joten en halua venyttää itseäni äärirajoille jaksamisen suhteen. Kuopuksemme on vielä vailla säännöllistä päivärytmiä, kärsii vatsavaivoista ja syö öisin parin tunnin välein. Kun siihen lisätään esikoisen heräilyt, niin yöuni on kyllä tällä hetkellä arvossaan.
Olen pitänyt poikaamme kotona muutaman päivän, mutta hän ei oikein viihdy ja kaipaa selvästi paitsi ystäviä niin myös ohjattua toimintaa, johon aikani ja energiani ei tällä hetkellä riitä. Mitä minun siis kannattaisi tehdä? Olenko itsekäs ja huono äiti jos esikoiseni jatkaa päiväkodissa täysipäiväisesti? Kerholaista en hänestä ala tehdä, koska tarkoituksena on, että sisarukset aloittavat ensi syksynä päiväkodissa joka tapauksessa. Myöskään lyhennetty päivä ei houkuta, joten vaihtoehdoksi jää esim. 3-päiväinen viikko. Mutta entä jos esikoinen ei viihdy kotona ja hyppii seinille koko päivän? Samanikäistä seuraa ei esikoiselle ole naapurustossa. Entä jos en jaksakaan sitä?
Kertokaa neuvoja ja kokemuksia yms. Kiitos jo etukäteen!