Toggle sidebar

Mikä siinä on, että jos 4 vuoden seurustelun jälkeen ei vielä asu yhdessä, niin sitä pitää kauhistella ja olla törkeä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kyllästynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
En ymmärrä miksi pakosti pitäisi asua yhdessä jotta suhde voi olla vakaa ja toista rakastaa tosissaan.
Mikä siinä tekee niin auvoisaksi ja tosi rakkaudeksi? Toisten sotkujen katsominen, eri siisteyskäsitysten sovittaminen yhteen, toisen jarruraidat pöntössä, laskujen jakaminen, raha-asioiden sovittaminen molemmille mieleisiksi jnejne.
Tunnen pariskunnan, jotka asuvat kymmenenkin vuoden jälkeen erillään. Molemmilla on lapsia mutta ei yhteisiä, viettävät aikaa yhdessä lapsien kanssa ja ilman. Näyttää toimivan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja northern soul:
Ma oon 29v, mies pari vuotta vanhempi. Seitsematta vuotta nyt mennaan ja eri osoitteissa asutaan samassa kaupungissa.
En keksi mitaan syyta muuttaa yhteen.
Click to expand...
Minulla on yksi hyvin tärkeä syy: laiskuus. En näkisi ukkoa koskaan jos pitäisi vaivautua ja lähteä häntä tapaamaan. Ja jos taas oltaisiin aina muutama yö jomman kumman kämpillä niin kivempihan se olisi, että ne kamat on yhdessä paikassa eikä aina väärässä asunnossa tai mukana kannossa.
 
ihmisillä on tapana ihmetellä kaikkea mikä poikkeaa yleisestä käytännöstä.Ei yhteinen koti ole hyvän suhteen mittari,eikä sama syntymävuosi,tai kotimaa.Aina riittää päivittelijöitä.Niitä täytyy vaan sietää,mutta täytyy muistaa että ne ei ymmärrä koska niillä ei ole jotain niin upeaa,sillä jos olisi ne ei päivittelisi.
 
No minä kyllä nyt vähän ihmettelen ja jopa tuomitsen. Oletteko ajatelleet hankkia lapsia? Eikö olisi helpompaa totutella yhdessä asumiseen ja yhteiseen talouteen useamman vuoden ajan ennakkoon?

Itse tiedän kantapään kautta kun kolmen vuoden jälkeen muutin exän kanssa yhteen. Silloin vasta valkeni ettei tuo kaveri siivoa ollenkaan ja oletti minun elättävän.. Nykyisen kanssa edettiin nopeammin ja tähän asti toiminut loistavasti :) Onnea teillekin tulevaisuuteen, kaikki saa tehdä itse omat päätöksensä!
 
Tuttava pariskunta ovat olleet naimisissa jo yli puoli vuotta. Vieläkin asuvat erillään. Tietysti epävarmuus työelämässä ja toisen työttömyys voi vaikuttaa tilanteeseen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja odkfpskdf:
No minä kyllä nyt vähän ihmettelen ja jopa tuomitsen. Oletteko ajatelleet hankkia lapsia? Eikö olisi helpompaa totutella yhdessä asumiseen ja yhteiseen talouteen useamman vuoden ajan ennakkoon?

Itse tiedän kantapään kautta kun kolmen vuoden jälkeen muutin exän kanssa yhteen. Silloin vasta valkeni ettei tuo kaveri siivoa ollenkaan ja oletti minun elättävän.. Nykyisen kanssa edettiin nopeammin ja tähän asti toiminut loistavasti :) Onnea teillekin tulevaisuuteen, kaikki saa tehdä itse omat päätöksensä!
Click to expand...

Mitä tuomittavaa tuossa on? Minusta on hyvä, että ihmiset tutustuvat toisiinsa ajan kanssa ennenkuin rynnätään avoliittoon/avioliittoon, tehdään lapsia, ja sitten huomataan ettei sovitakaan yhteen.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Minulla ensireaktio olisi jonkinlainen hämmästys ja jäisin kaipaamaan selitystä, miksi tähän ratkaisuun on päädytty. Selitykseksi kelpaisi hyvin oman rauhan / vapauden / itsenäisyyden säilyttäminen. Vieraanpien kuten esim. työkavereiden asumisjärjestelyt eivät kiinnosta, mutta jos kavereita oltaisiin, niin silloin olisi hyvä ymmärtää toisen valinnat.
 
[QUOTE="vieras";25780322]Minulla ensireaktio olisi jonkinlainen hämmästys ja jäisin kaipaamaan selitystä, miksi tähän ratkaisuun on päädytty. Selitykseksi kelpaisi hyvin oman rauhan / vapauden / itsenäisyyden säilyttäminen. Vieraanpien kuten esim. työkavereiden asumisjärjestelyt eivät kiinnosta, mutta jos kavereita oltaisiin, niin silloin olisi hyvä ymmärtää toisen valinnat.[/QUOTE]

En nyt kyllä oikein ymmärrä sitäkään, miksi ap:n kuvailemaa järjestelyä pitäisi perustella yleensä kenellekään?
Minullekin sopisi tuo kaikista parhaiten...
 
[QUOTE="vieras";25780322]Minulla ensireaktio olisi jonkinlainen hämmästys ja jäisin kaipaamaan selitystä, miksi tähän ratkaisuun on päädytty. Selitykseksi kelpaisi hyvin oman rauhan / vapauden / itsenäisyyden säilyttäminen. Vieraanpien kuten esim. työkavereiden asumisjärjestelyt eivät kiinnosta, mutta jos kavereita oltaisiin, niin silloin olisi hyvä ymmärtää toisen valinnat.[/QUOTE]

Miksi ystäväsi pitäisi selittää sinulle ratkaisunsa? Ne eivät kuulu sinulle - vaikka ystäviä olisittekin.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Emmäkään ymmärrä hämmästelyä. Me ollaan tosin oltu yhdessä vasta vuosi mut ei mitään suunnitelmia yhteenmuutosta. Mulla on lapsi, miehellä ei, mulla on säännöllinen työaika, miehellä vuorotyö eikä tiedä seuraavan viikon vuoroja, minä siisti, mies sotkuinen jne. jne. Ihan sitoutuneita ollaan, suunnitellaan lomia ja juttuja tulevaisuudessa. Ei yhteenmuuttoa ainakaan lähivuosina.
 
[QUOTE="Anne";25780111]
Tunnen pariskunnan, jotka asuvat kymmenenkin vuoden jälkeen erillään. Molemmilla on lapsia mutta ei yhteisiä, viettävät aikaa yhdessä lapsien kanssa ja ilman. Näyttää toimivan.[/QUOTE]

Nimenomaan toimii niin kauan kuin ei ole yhteisiä lapsia, mutta jos on perhe suunnitelmissa niin ois tärkeää pystyä sovittamaan molempien tavat ja tottumukset yhteen ennen kuin lapsi syntyy.
 
[QUOTE="Minä vaan";25780419]Minä en kyllä uskaltaisi lykätä lasten hankintaa 35-vuotiaaksi. Jos raskautumisessa ongelmaa niin alkaa olla vähän myöhäistä.[/QUOTE]

No en mikään uskaltaisi, mut jokainen tavallaan.
 
Tuossahan on se riski, että kumppanista paljastuu vuosien jälkeen epämiellyttäviä piirteitä, kun muutatte yhteen. Useimmat haluavat testata suhteen todellisen toimivuuden jo aikaisemmin.

Kaksi vuotta seurustelleet ja vuoden yhdessäasuneet saattavat oikeastaan tuntea toisensa paremmin kuin te, neljä vuotta seurustelleet, jotka ette jaa yhteistä jokapäiväistä arkea ja saman katon alla asumista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elli Karamelli:
Miksi ystäväsi pitäisi selittää sinulle ratkaisunsa? Ne eivät kuulu sinulle - vaikka ystäviä olisittekin.
Click to expand...
No minulla on varmaan eri käsitys siitä, mikä on ystävä. Ainakin itse olisin puhunut asiasta ystävälleni, jos kysymys olisi olisi minun asumisestani. Ystäväthän ovat juuri niitä ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella tällaisista asioista. En tarkoita selittämisellä sitä, että minun pitäisi perustella tai puolustella asiaa, vaan keskustella siitä, miksi erillään asuminen miellyttää minua. Samantapaisen keskustelun voisi käydä siitä, että miksi on lasten kanssa kotona tai miksi on halunnut mennä töihin.

Sitten jos aletaan kauhistella, niin se ei ole oikein. Mutta ehkäpä kauhistelu onkin seurausta siitä, kun keskustelun puutteessa ei tiedetä yhtään toisen ajatuksista ja toiveista, vaan kuvitellaan, että muut ihmiset ajattelevat täysin samalla tavalla kuin itse ajattelee.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
mä en ehkä kauhistelis, mut ajattelisin kyllä että ukkos ei halua sun kanssa saman katon alle jostain syystä (...) ja sun tulevaisuus on ihan auki. Ja ajattelisin, että itekin tiedät sen kyllä, et sitä kenellekään vaan tunnusta vaan päinvastoin, hyökkäys kun on paras puolustus.
 
[QUOTE="aapee";25779488]Mä kuvittelin, että tuo jakaminen rakkaudessa koskee lähinnä tunne-elämää ja henkistä puolta. En tiennytkään, että se vaatii myös lusikoiden jakamista. Mä veikkaan, että me olemme toisillemme enemmän läsnä kuin moni yhdessäasuvista pareista.

Se, että emme asu nyt yhdessä, ei indikoi rakkauden puutteesta. Rakastaa kun voi niin monimuotoisesti. Yhteinen talous ei automaattisesti takaa suurempaa rakkautta tai sitoutumista.[/QUOTE]

"Mä veikkaan, että me olemme toisillemme enemmän läsnä kuin moni yhdessäasuvista pareista." Tämän lauseen allekirjoitan todellakin. Oma mieheni ei tiedä puoliakaan siitä mitä päässäni liikkuu enkä vietä hänen kanssaan sen suuremmin edes aikaa... Yhden toisen henkilön kanssa taas juttelen lähes tulkoon koko ajan ja hän tietääkin melkein kaiken elämästäni. Ja kun näen tätä toista on siinä enemmän tunnetta kuin oman mieheni kanssa on koskaan ollut.
 
[QUOTE="vieras";25780687]No minulla on varmaan eri käsitys siitä, mikä on ystävä. Ainakin itse olisin puhunut asiasta ystävälleni, jos kysymys olisi olisi minun asumisestani. Ystäväthän ovat juuri niitä ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella tällaisista asioista. En tarkoita selittämisellä sitä, että minun pitäisi perustella tai puolustella asiaa, vaan keskustella siitä, miksi erillään asuminen miellyttää minua. Samantapaisen keskustelun voisi käydä siitä, että miksi on lasten kanssa kotona tai miksi on halunnut mennä töihin.

Sitten jos aletaan kauhistella, niin se ei ole oikein. Mutta ehkäpä kauhistelu onkin seurausta siitä, kun keskustelun puutteessa ei tiedetä yhtään toisen ajatuksista ja toiveista, vaan kuvitellaan, että muut ihmiset ajattelevat täysin samalla tavalla kuin itse ajattelee.[/QUOTE]

Ajattelin vain sitä, että vaikka ystäviä ollaankin niin jos ystäväni ei kertoisi niin en sitä kyselisi (tarkoittaa ettei halua keskustella siitä). Asia selvä.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Äitini ja hänen miesystävänsä ovat olleet yhdessä kohta 20 vuotta ja ovat kirjoilla eri osoitteissa. Heillä on lapsikin yhdessä. Ja mun mielestä tässä ei oo mitään ihmeellistä.
 
[QUOTE="eee";25780618]Tuossahan on se riski, että kumppanista paljastuu vuosien jälkeen epämiellyttäviä piirteitä, kun muutatte yhteen. Useimmat haluavat testata suhteen todellisen toimivuuden jo aikaisemmin.

Kaksi vuotta seurustelleet ja vuoden yhdessäasuneet saattavat oikeastaan tuntea toisensa paremmin kuin te, neljä vuotta seurustelleet, jotka ette jaa yhteistä jokapäiväistä arkea ja saman katon alla asumista.[/QUOTE]


Kyllä niitä epämiellyttäviä piireitä kumppanista voi paljastua vieläkin yllättäen vaikka ollaan jo asuttu monta vuotta yhdessä.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä kohta 16 vuotta asuttu yhdessä 14 vuotta. Meillä on se tilanne edessä, että tarvitaan enemmän tilaa. Meillä on kaksi vaihtoehtoa eli hankkia iso omakotitalo tai sitten omat asunnot. Omat asunnot houkuttaisi, mutta tulisi maksamaan enemmän kuin oma talo.
 
No kyllä mulle ensimmäiseksi tulee mieleen että hieman lapsellisia olette. Ja toisekseen, se vasta onkin lapsellista kuvitella että voit tuosta vaan ruveta tekemään lapsia sitten nelikymppisenä. Minä olen sitä mieltä että toista ei kunnolla tunne ennen kuin asutaan yhdessä ja jaetaan myös se arki.

Mutta en teitä tunne, ja vaikka tuntisinkin niin en tulisi arvostelemaan.
 
[QUOTE="silakka";25781212]Äitini ja hänen miesystävänsä ovat olleet yhdessä kohta 20 vuotta ja ovat kirjoilla eri osoitteissa. Heillä on lapsikin yhdessä. Ja mun mielestä tässä ei oo mitään ihmeellistä.[/QUOTE]

No ei toi ainakaan lapselle idyllitilanne ole. :(
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa