Mikä siinä on että ne lemmikit heivataan heti kun lapsia tulee taloon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen luopunut koirasta jonkin aikaa esikoisen syntymän jälkeen. Syitä oli monia ja en ole kokenut tarpeelliseksi perustella asiaa ulkopuolisille ihmisille. Se oli raskas päätös, ekäi todellakaan mikään kevein perustein tehty.

En suostu uskomaan, että ihmiset vaan luopuvat koirasta kun saavat vauvan. Kyllä siihen on varmasti muitakin syitä kuin laiskuus.
 
[QUOTE="noo";22109884]Mä en tiedä ketään joka olis luopunut koirasta vain sen takia, että vauva on tullut taloon. Mutta tiedän kyllä ihmisiä, jotka ovat luopuneet lemmikistä, joka on ollut riski lapselle (esim. purrut tai käyttäytynyt uhkaavasti lasta kohtaan). Tosin monikaan ei halua näitä syitä kertoa kovin laajasti. Eläin on kuitenkin niin rakas monelle ettei haluta tavallaan mustamaalata sitä eläintäkään. Mielummin sitten ollaan luopumisen syystä hiljaa tai selitetään ympäripyöreästi. Ja joskus taustalla on varmasti jaksamisongelmiakin eikä niistäkään kovin helposti haluta kertoa. Mutta toedella en tunne ketään joka huvikseen olisi lemmikistään luopunut vauvan takia.[/QUOTE]

Kodittomat Koirat - Kodittomat nartut

Eiköhän se vika siinä ihmisessä ole yleensä, tuskinpa kaikki nämä koirat ovat luonnostaan vikapäisiä ja kaikkien omistajat tuskin tulivat allergisiksi. Käytösongelmatkin kun usein johtuvat ihan ihmisestä. Mutta TEKOsyy sekin.
 
[QUOTE="Lissu";22108404]Niissä kahdessa tapauksessa missä tiedän että koirasta on luovuttu vauvan jälkeen, syy on ollut se että koira on alkanut käyttäytyä uhkaavasti lasta kohtaan.[/QUOTE]

Tuosta syystä meidänkin koira lähti uuteen, lapsettomaan kotiin esikoisen ollessa vajaan vuoden. Toinen kissa lähti jo ennen esikoisen syntymää anoppilaan, koska sen tiedettiin olevan lapsille agressiivinen. Molemmat eläimet elivät loppuelämänsä onnellisia uusissa kodeissaan. Lopettamaan en pystynyt enkä edes halunnut.
 
[QUOTE="vieras";22110051]Kodittomat Koirat - Kodittomat nartut

Eiköhän se vika siinä ihmisessä ole yleensä, tuskinpa kaikki nämä koirat ovat luonnostaan vikapäisiä ja kaikkien omistajat tuskin tulivat allergisiksi. Käytösongelmatkin kun usein johtuvat ihan ihmisestä. Mutta TEKOsyy sekin.[/QUOTE]

Nyt kai puhutaan suomalaisista kodeista ja perheistä, joihin tulee lapsia. Pietarista en tiedä. Ja varmasti suomessakin on ihmisiä, jotka ottavat koiria huvikseen ja luopuvat helpoin perustein, mutta ehkä tavalliset normaalit lapsiperheet eivät huvikseen ensin ota lemmikkiä ja sitten luovu siitä noin vain. Jostain ongelmista se minusta kertoo, jos muuten vain hylätään lemmikki ilman syytä.

Käytösongelmia koirilla kyllä on paljon, jalostuksenkin takia jo. Eikä vaativan koiran kouluttaminen ole helppoa, mutta siihen pitäisikin enemmän lainsäädännöllä puuttua, ettei kuka vain saa vaativiakin rotuja käsiinsä. Niissä ne suurimmat ongelmat ovat. Toki kaikkien rotujen sisällä on sekä helppoja että vaativia yksilöitä.

On vain niin helppo arvostella muita ja heidän ratkasujaan, jos ei oikeasti ole tarpeeksi kokemusta asioista. Sen olen huomannut, että ne joilla on ollut yksi tai pari kilttiä puudelia ovat niitä kovimpia arvostelijoita toisten ratkasuissa ja myös niitä parhaita eläinasiantuntijoita...
 
[QUOTE="noo";22110430]Nyt kai puhutaan suomalaisista kodeista ja perheistä, joihin tulee lapsia. Pietarista en tiedä. Ja varmasti suomessakin on ihmisiä, jotka ottavat koiria huvikseen ja luopuvat helpoin perustein, mutta ehkä tavalliset normaalit lapsiperheet eivät huvikseen ensin ota lemmikkiä ja sitten luovu siitä noin vain. Jostain ongelmista se minusta kertoo, jos muuten vain hylätään lemmikki ilman syytä.

Käytösongelmia koirilla kyllä on paljon, jalostuksenkin takia jo. Eikä vaativan koiran kouluttaminen ole helppoa, mutta siihen pitäisikin enemmän lainsäädännöllä puuttua, ettei kuka vain saa vaativiakin rotuja käsiinsä. Niissä ne suurimmat ongelmat ovat. Toki kaikkien rotujen sisällä on sekä helppoja että vaativia yksilöitä.

On vain niin helppo arvostella muita ja heidän ratkasujaan, jos ei oikeasti ole tarpeeksi kokemusta asioista. Sen olen huomannut, että ne joilla on ollut yksi tai pari kilttiä puudelia ovat niitä kovimpia arvostelijoita toisten ratkasuissa ja myös niitä parhaita eläinasiantuntijoita...[/QUOTE]

Nyt kyllä puhutaan ihan yleensäkin ihmisistä. Ei vaan suomalaisesta perustanttaraa perheestä. Ja ihan tavalliset ihmiset niitä lemmikkejä haalii ja sitten jättää hoitamatta tai heivaa pois.

Tottakai pitäisi rajoittaa jo ihan sitä ettei kuka vaan, milloin vaan voisi ottaa mitä vaan elukkaa. Tässä keskustelussa ei edes ollut kyse pelkistä koirista vaikka niihin kääntyi.

En ole huomannut samaa kuin sinä. Ja toisekseen, ei kaikkea idiotismia tarvitsekaan ymmärtää. Kun se on ihan yksinkertainen asia että jos elukka otetaan niin se hoidetaan, ellei sitten ilmene jotain vakavaa sairautta joko ihmisellä/ eläimellä, tai ilmene allergiaa tai muuta sellaista jolloin eläintä on kohtuutonta pitää. Mutta se ettei enään jaksa viedä koiraa lenkille tai ei halua pitää koiraa kun siitä lähtee karvaa ja se kuolaa, on silkkaa typeryyttä ja itsekkyyttä. Sen varmasti tiesi koiraa ottaessaan että siitä lähtee karvaa, eikä se koira kaljuksi muutu vaikka vauva taloon tumpsahtaisi.

Ja jos minun kokemattomuuteeni viittaat, niin elukoita ja niiden myötä ongelmia on pyörinyt elämässäni lapsesta saakka. Myös löytö/hylättyjen eläinten parissa olen pyörinyt ja ne syyt miksi lemmikkejä hylätään on oikeasti käsittämättömiä.

AP
 
Kyllä on taas ihmiset kärkkäitä tuomitsemaan vaikka eivät tiedä yhtään edes mistä on kyse. Eiköhän tosiaan suurin osa lopetettavista lemmikeistä ole koettu lapsille vaaralliseksi. Tämän jälkeen tulee sitten allergiat ym, jonka jälkeen pitovaikeudet, ja näissä tapauksissa useinmiten etsitään sitä uutta kotia ja vasta toisena piikkiä.

Minusta on outoa, että jaksamisen takia ei saisi lemmikkiä antaa pois. Että kun se on kerran tullut otettua niin sitä sitten hoidetaan vaikka hampaat irvessä, jätetään unet väliin ja lapset ruokkimatta? Kyllä mielestäni on juuri sopivaa, että lemmikille etsitään uusi koti, jos jostain syystä siitä ei jaksa enää pitää kunnolla huolta. Aivan sama onko se syy lapsissa, sairaudessa, työssä... Mutta minun onkin helppo olla tätä mieltä, kun minulla ei ole sitä mentaliteettia, että jotain muiden silmissä laiskoja ihmisiä tulisi rangaista, rangaista ja rangaista, ja yhtään heille ei tule antaa periksi, vaikka siinä samalla kärsisi lapset ja elukatkin. Kunhan vaan se laiska paska kärsii!

Aivan varmasti löytyy jokunen sekopää joka elukoita huvikseen ottaa ja lopettaa, ainahan hulluja maailmassa on. Mutta en kyllä vaan usko mihinkään massiivisiin eläinten hylkäämisiin pelkästään huvittamisen takia, ihan oikeasti ette te tiedä millaista se elämä muilla on. Ja jos joku ei käsitä, että ihan oikeasti voi elämässä tulla yllättäenkin sellainen tilanne vastaan, ettei eläimestä enää kykene kunnolla huolehtimaan, niin antaa olla vaan. Ei ne kaikki meinaa kyetä hoitamaan edes sitä ihmisperhettä aina.
 
Viimeksi muokattu:
Minäkään en ymmärrä sitä, että lemmikkieläimestä luovutaan vain sen takia, että lapsi tulee taloon. Tuolla edellä nimimerkki "pahvi" (joka kommenttinsa perusteella onkin todellinen pahvi) kirjoitti, että koira ei kuulu pikkulapsiperheeseen - jaa niin miksi muka ei? Mulla on lähipiirissä pelkkiä hyviä kokemuksia koiran ja lasten yhteiselosta. Meillä itsellä on 2 kissaa, ja ihan vauvasta lähtien ne ovat tulleet hyvin toimeen meidän tytön kanssa. Nyt kun tyttö on 1v7kk, kissat ovat hänelle selvästi tosi tärkeitä ja rakkaita. Eläinihmisenä mulle on tärkeää, että lapsi oppii pienestä pitäen tykkäämään eläimistä ja kohtelemaan niitä oikein.
Allergia, eläimen jatkuva uhkaava käytös tms. on tietysti asia erikseen, mutta noin muuten en käsitä, miksei eläimiä voisi lapsiperheessä olla.
 
[QUOTE="vieras";22108393]Ennen vauvaa se koira on äitin kulta, ja vauvan jälkeen sitten heivataan se noin vaan kun muutto tulee (niinkuin vanha tavara). Onko ne teille jotain lapsen korvikkeita vai?[/QUOTE]

itse toisaalta ymmärrän tuota. Rakastin suorastaan koiria ennen lapsia..onneks niitä ei silloin kuitenkaan enää itsellä ollut kun lapsia syntyi. En nimittäin voisi kuvitella ainakaan sisälle lasten kanssa koiraa tai kissaa. Olemme käyneet lasten kanssa kodeissa joissa on esim. koiria sisällä ja itseäni inhottaa se karvan määrä mikä niistä lähtee! Kauhistuttaa ajatus että pieni lapsi konttais siellä karvojen seassa ja laittais niitä suuhun. Sitten kun saamme omakotitalon omalla pihalla valmiiksi, voin ottaa koiran pihalle. Mutta vain pihalle!

Muuten en ole mikään siivousfriikki, murusiakin löytyy lattialta ja välistä on sotkusta talossa.
 
(jatkoa..) ja jos meillä se lemmikki olisi ollut sisällä vauvan syntyessä, olisin harkinnut tosissaan pihalle siirtämistä tai antamista pois. (Jos olisi ollut ihan esim. sisäkoira) Kauheaa vai mitä?
 

Yhteistyössä