W
winhis
Vieras
Kuulostaa tutulle. Tytölläni oli ihan samaa, tosin ikää oli vähän enemmän, 2 v. Huuto alkoi tasan tunnin päästä nukahtamisesta ja se oli ihan hirveää, olin varma että lapsi oli hirveissä tuskissa. Korvat olivat kuitenkin kunnossa ja koska tyttö oli muuten täysin terve, nukkuin päiväunet hyvin ja kohtauksen jälkeen lopun yötäkin hyvin, niin kauhukohtauksen piikkiin laitoin nuo itkut. Ja siksikin juuri, kun tyttö ei selvästi ollut täysin hereillä ja itku täysin järjetöntä. Lapsi osasi jo puhua, muttei kohtauksen aikana ikinä vastannut mihinkään eikä puhunut ollenkaan, huusi vain. Ja kohtaus loppui aina ihan seinään. Yhtäkkiä lapsi vain alkoi taas nukkumaan ja pari kertaa saatoi huudahtaa vielä. Ihan kamalaa kun ei voinut tehdä mitään.... Kohtaukset kestivät alle puoli vuotta ja loppuivat sitten, nyt niitä ei ole ollenkaan. Kun tajusin, että koskettaminen ja sylissä pitäminen pahentaa, niin katsoin vain ettei lapsi satuta itseään pyöriessään ja puhuin rauhallisella äänellä, että äiti on tässä, kaikki hyvin. Ajattelin että jos ääneni kuitenkin pääsee sen univerhon taakse ja edes vähän auttaa hätääntynyttä lasta.
Tietty kannattaa varmistaa, ettei ole jotain sairautta tai allergiaa, mutta meillä ainakin kyse ei ollut sellaisesta ja kohtaukset tosiaan loppuivat kokonaan alle puolessa vuodessa. Tsemppiä, tuo on raskasta!
Tietty kannattaa varmistaa, ettei ole jotain sairautta tai allergiaa, mutta meillä ainakin kyse ei ollut sellaisesta ja kohtaukset tosiaan loppuivat kokonaan alle puolessa vuodessa. Tsemppiä, tuo on raskasta!