Mikä vika äidissä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

...

Vieras
Meillä 10kk vauva ja hän on nyt laittanut minut äidin "pannaan". Minulle vain kitisee ihan älyttömästi ja muutenkin on tosi tyytymätön minun hoidossa.
Kun sitten joku muu on seurana tai muu hoitaa, on vauva iloinen ja tyytyväinen.
Minulle hän ei edes tahdo hymyä suoda. Tätä on jatkunut nyt muutaman viikon ja itseasiassa on vain pahempaan suuntaan mennyt.

Nyt olen kauheissa syyllisyyden tuskissa, kun ajattelen että mitä ihmettä olen tehnyt väärin, kun lapseni ei enää pidä minusta. Olenko nyt menettänyt pelin täysin vai mitä ihmettä tämä on?

Kieltämättä itkettää ja ei voisi enempää itseään huonoksi äidiksi kokea ja tuntea.

Voiko kyseessä olla joku muu, kuin pieleen mennyt äiti/lapsi suhde??
 
Hei. Voit olla ihan varma että lapsesi ei sinua mitenkään inhoa ja suhteenne on varmasti oikein hienolla pohjalla!:)

Oletko sinä kotona lapsen kanssa vai onko tämä hoidossa?

Jos olet kotona, voi lapsesi olla "kyllästynyt" sinuun. Uudet naamat on aina kivoja ja kyllä se äitikin voi alkaa kyllästyttämään. Jos taas lapsi on hoidossa, on tavallista että sitten kotona oloaikana on väsynyt ja kiukkuinen.

Jokatapauksessa, ohimenevää on ihan varmasti!
 
Menee ohi, ole huoleti! Meillä oli tuossa iässä pojalla samanlaista ja pojan serkussakin oli ja on vieläkin (hän on nyt 1v 2kk). Tosin sielläkin perheessä tuo vaihe on menossa jo ohi. Äidille on vaan niin kiva kiutella =)

Huono äiti et missään tapauksessa ole, vaihe menee ohi. Kärsivällisyyttä se vaatii...
 
Kitisevä vauva saattaa turvallisessa ympäristössä innostua uusista asioista, eikä hän silloin edes muista kiukutella. Toisaalta vaikka asia harmittaa ja itkettää, kannattaa tilaisuutta käyttää hyväksi ja nauttia siitä, että saa tehdä keittiöhommat rauhassa tai vaikka käväistä kävelyllä, sillä sekin aika tulee vielä, kun äiti ei saisi lähteä yhtään minnekään!
 
Hain tänään juuri mammalta tytön (1 vee) hoidosta ja niin ihanan kiltti tyttö on.Aurinkoinen ja nauravainen,ei itketty lainkaan.No,äiti tuli hakemaan,ensin halittiin ja pussattiin,seuraavassa hetkessä kitistiin ja kiemurreltiin,kiukkua täys koko tyttö!!
Kaveri puhui ihan samaa,hoitaa kotona poikaa ja sanoi että heillä äiti saa nyrkkiä ja häntä purraan,isä on vaan se joka on kiva ja saa hymyt.Äiti on niin tuttu ja turvallilnen,äidille puretaan tunteita ja harjoitellaan niitä.
Ole huoleti,olet lapsellesi se tärkein ja rakkain kuitenkin.Tämä taas tällainen vaihe.
 
Vaihe ja vaihe :) Kyllä se äiti on jolle kiukutaan ja puretaan tunteet ainakin seuraavat 20 vuotta eteenpäin. Sinänsä epäkiitollista tämä äidin homma. Onneksi rakkautta ja hymyjäkin irtoaa äidille joskus ;)
 
Kotona vauvaa hoidan (Lilli sitä kysyi) ja kyllä on rankkaa kun aamusta asti jo altetaan kitistä. Yksin ei viihdytä, mutta eipä ole sittenkään hyvä jos yritän leikkiä mukana. Siis ei mitenkään hyvä. Mitään en saa tehdyksi, koska huomiota vaaditaan koko ajan, joka siis ei kuitenkaan kelpaa.
Jos todella on niin, että vauva kokee äidin niin turvalliseksi, että hänelle voi harjoitella kiukuttelua yms. tunteen ilmauksia niinkuin kata kirjoitti, niin se lohduttaa kyllä aika paljon... ettei kyseessä olisikaan se, että äidistä ei enää pidetä, mikä taas tuntuu aivan kauhealta ajatukselta.
 
Joo kyllä huumorintajua löytyy mutta faktatiedot kannattaa aina muistaa ennenkun käy neuvomaan ketään.

Tosiasia kuitenkin on ihan oikeasti, ettei 10 kk osaa vielä tietoisesti kiukutella ihan kiukkuamisen ilosta vaan.
 
Lapsella voi olla olla tylsää kotona. Käyttekö päivisin ulkona, leikkipuistossa, kavereilla, kaupassa tai missään mikä toisi vähän vaihtelua päivään vai ovatko kaikki päivät samanlaisia?
 
Nyt ollaan oltu aika paljon menossa, just siitä syystä että kotona ei jaksa olla ja kuunnella kitinää. Menossa ollessa vauva on tyytyväinen eli sit ilmeisesti tylsääkin hänellä on. Mutta ei viitsisi koko aikaa olla menossa, muutenkin päivärutiineista kiinni pitäminen on välillä vaikeaa.
Jos lapsi tylsyyttään kitisee, niin jatkuuko se nyt tästä lähdin aina? Vai alkaako kotikin jossain vaiheessa kelvata.
 
Kyllä se niin on mun mielestä, että sille rakkaalle äidille on paras ja turvallisin kiukutella! Sehän on vain hyvä merkki, että uskaltaa näyttää ärtymyksen ja raivon tunteita. Ja kyllä kymmenkuinen jo osaa.

Meidän poika ei kellekään niin kiukuttele ja riehu eikä vastustele kuin äidille. Mutta äiti on myös se, joka ei edelleenkään saa lähteä minnekään pois näkyvistä, ja äiti on se, jonka syliin on päästävä kun jotain sattuu... poika on 16 kk.
 
Kyllä se on vain yksi vaihe kehityksessä. Tulee vaihe kun äiti ei kelpaakaan ja esim. isä on paras,( näin äitinikin lohdutti jolla liuta meitä lapsia) kun ihmettelin samaa, aluksi vain minun syli kelpasi meidän pojalle lohduksi.
 
Meillä kiukutellaan myös äidille. Tyttö 10kk. Saattaa leikkiä iskän kanssa, ja kun tulen näkyviin, niin huuto alkaa. Saattaa kontata minun luo ja märisee vaan. Osaa kyllä kiukutella ihan selkeästi jo. Heittää itsensä kaarelle ja nakkelee tavaroita. Hakkaa käsiä lattiaan jos ei miellytä. Temperamenttia löytyy.
Minusta se turva kuitenkin viime kädessä löytyy, kun on paha mieli. Ja viimeisenä illan päätteeksi takertuu minuun ja painaa pään rintaa vasten! :)
 
Meillä myös tyttö 10kk ja rapiat päälle. Kiukkuamaan ollaan opittu sekä äänellä että heittäytymisillä ja kiemurteluilla, ja pääasiassa minulle kun tytön kanssa eniten olen. Ja välistä tuntuu että on oikein sellaisia kiukkupäiviä kun mikään ei oikein miellytä, ja sitten isin syliin päästessään ilmeillään ja eleillään oikein "leuhottaa" minulle kuinka kivaa on. Ja kuten yllä olevat, meilläkin näistä asioista huolimatta äidin syli on se, johon on päästävä kun on oikein lohdun tarve ja paha mieli.
 
Näin monta vastausta, eikä kukaan vielä maininnut tuon ilmiön nimeä :) Sitä sanotaan EROAHDISTUKSEKSI. Lisätietoa neuvolasta ja varmaan googlettamalla. Kuuluu asiaan että äidille kiukutellaan just tuossa iässä.
 

Yhteistyössä