mikään ei auta, 6 ja 7 vuotiaat hyppii silmille, en saa niitä kuriin, ei tottele, ei kunnioita yhtään tai mitään

[toinen pulassa]

[QUOTE="jenni";27546061]Sitten sanotaan, että meillä ei tuollaista kieltä käytetä ja jos huudat vielä kerrankin, et huomenna katso televisiota / otan puhelimesi kolmen päivän jäähylle / menetät viikkorahasi / et huomenna pääse puistoon. Ikävät lähiviikot tai -kuukaudet tulee, kun alkaa jokaisen uhkauksen toteuttamaan, mutta pikkuhiljaa alkaa uppiniskaisinkin lapsi tajuta, että tyhmyyksiä seuraa rangaistus.[/QUOTE]

Millä oikein rankaisen kun tuntuu ettei sillä ole mitään väliä vaikka ottaisin siltä kaiken pois silti se käyttäytyy huonosti.
tv:tä ei piittaa katsoa muutenkaan. kännykkää otettiin jo aikaa sitten pois eikä olla annettu takaisin koska ei osaa huolehtia siitä. viikkorahoja meillä ei ole. puistoja ei täällä ole. kavereita hyvin vähän ja harvoin pystyy käymään kun välimatkat suuret täällä maalla.

ja mitään tukea ei mieheltä saa vaan minä olen kuulemma syyllinen tähän kaikkeen ja kaikki tämä pitää sen vielä lausua lasten kuullen. miehen ratkaisu olis piiska.

 

[näinkin]

tarkoitan ihan peruskäytöstapoja syödessä,vessassa, muu hygienia, vieraitten läsnä ollessa, muiden huomioon ottaminen, tavaroiden arvostaminen, ei ole ollut kunnon seuraamuksia huonosta käytöksestä... tosiaan pistää silmään kun monta vuotta nuoremmalle opetan asioita ja sehän on alussa sellaista toistoa. Isommalla pitäisi samat asiat olla jo opittuna, mutta ei, niin kuin opettaisi kahta pientä. Se on todella häiritsevää kun jokaisella ei ole ikätasonsa mukaisia odotuksia...

 

[Mep]

Sinkkonen on jossain neuvonut selvittämään lapsen "valuutan" kurinpidossa.
Jokaiselle yleensä löytyy sellainen, minkä poisottamisella/ palauttamisella toimitaan käytöksen mukaan...
Meilllä se on tv:n katselu + tietsikalla pelaaminen, kaverivierailut. AP:n lapsilla mikä vois olla sellainen...?

 

["jenni"]

Millä oikein rankaisen kun tuntuu ettei sillä ole mitään väliä vaikka ottaisin siltä kaiken pois silti se käyttäytyy huonosti.
tv:tä ei piittaa katsoa muutenkaan. kännykkää otettiin jo aikaa sitten pois eikä olla annettu takaisin koska ei osaa huolehtia siitä. viikkorahoja meillä ei ole. puistoja ei täällä ole. kavereita hyvin vähän ja harvoin pystyy käymään kun välimatkat suuret täällä maalla.

ja mitään tukea ei mieheltä saa vaan minä olen kuulemma syyllinen tähän kaikkeen ja kaikki tämä pitää sen vielä lausua lasten kuullen. miehen ratkaisu olis piiska.

Kai lapsilla nyt jotain sellaista on, jonka poisto kirpaisee? Polkupyörä, stiga, potkulauta, kiikari, iltasatu? Jos oikeasti mikään ei tunnu miltään, niin sitten en osaa neuvoa, koska kokemusta ei sellaisista kovislapsista ole.

 

["vieras"]

[QUOTE="juu";27546870]miten paljon seitsemänvuotiaalta voi odottaa? Saa aukoa päätä, märistä, valittaa,inttää, lyödä pienempää kun hermostuttaa, siitä jäähylle ja taas uudestaan. Pitää muistuttaa vessassa käynninkin jälkeen että vetää pöntön ja pesee kädet. Meillä pienempikin tekee sen omatoimisesti. Omia sotkujaan ei siivoa kovin taitavasti,saatikka omaaloitteisesti. Tarvii muistutusta siihenkin että saa vaatteet illalla pois päältä. Onko kaikki tuo normaalia tuossa iässä?

Meilläkin leikki ikäinen on todella toimelias verrattuna isompaan, haluaa tehdä itse ja tekee hienosti jo asioista mitä sen ikäisen ei olisi niin välttämätön tehdä [/QUOTE]

Meillä on 9v. tuollainen, mutta on erityislapsi. 5-vuotias pikkuveljensä on ihan normaali ja huomattavasti reippaampi.

 

["vieras"]

[QUOTE="jenni";27548855]Kai lapsilla nyt jotain sellaista on, jonka poisto kirpaisee? Polkupyörä, stiga, potkulauta, kiikari, iltasatu? Jos oikeasti mikään ei tunnu miltään, niin sitten en osaa neuvoa, koska kokemusta ei sellaisista kovislapsista ole.[/QUOTE]

Meillä 9 ja 5v. lapset saa peli-arestia huonosta käytöksestä. 5-vuotiasta harvemmin tarvii rankaista, mut 9-vuotiaalla on nyt toinen peli-aresti päivä menossa, kamala märinä kun tuli koulusta eikä saanu pelata...sillä on vissiin niin huono muisti ettei muista mistä sitä arestia tuli.

 

["hmm"]

Minä nostan meijän 2,5 vuotiaankin jo pihalle, jos ei kertakaikkiaan usko mitään... laitan siis niin, että on tyyliin pikkarit ja t-paita päällä ja laitan hänet seisomaan kylmälle maalle ja pidän oven auki kylläkin ja olen siinä ovi aukossa.. aika nopsaa se tulee sisälle ja sen jälkeen kyllä uskoo, kun sanon että sama tapahtuu uudelleen, jos tyhmäily alkaa

 

[4näiti]

Tämmöinenkin näkökulma: Meidän 5- ja 7-vuotiaat alkavat aina riehua ja käyttäytyä huonosti, kun eivät ole saaneet tarpeeksi vanhempien huomiota (meilläkin kaksi pienempää, vauva vielä tosi vaativa). Olen oppinut nyt heti huomaamaan, että "jaahas, täällä mekkaloidaan, tapellaan ja tehdään kiusaa - tosiaan, on ollut kiireiset viime päivät enkä ole kerinnyt huomioimaan heitä."

Täytyy siis pitää huoli, että päivän mittaan välillä otan syliin, kehun jostain mikä menee hyvin, tehdään kotitöitä yhdessä, ekaluokkalaiselta kyselen miten meni koulussa, yritän tehdä edes vähän jotain heidän kanssaan, vaikka monesti tuntuukin ettei aika tahdo riittää.

Tietenkään en juuri kesken kiukuttelun ala keksiä sitä jotain kivaa. Ei siis niin, että kiukuttelemalla saa huomiota ja pääsee olemaan äidin kanssa. Vaan huomio annetaan silloin, kun kaikki ovat suunnilleen tolkuissaan, ennaltaehkäisevästi.

Tämä on tosi tärkeää! Lapset eivät yleensä ilman syytä käyttäydy huonosti, vaan huomiotahan ne hakevat.

Mitä jos ennen nukkumaanmenoaikaa koetat antaa erityishuomiota isommille ja teet jotain kivaa niitten kanssa? Sitten lähdet nukuttamaan pieniä ja lupaat, että jos menee hyvin niin sitten tehdään vielä jotain kivaa, esim. luetaan yhdessä jotain ylimääräistä (tms, mikä nyt teidän tilanteeseen sopii).

Mutta samaa mieltä olen noista, mitä neuvottiin, miten toimitaan silloin kun tilanne on päällä. Ei pidä hyväksyä ja niellä huonoa käytöstä, pitää tehdä selväksi ettei meillä hyväksytä tuollaista. Se on joskus vaikeaa, mutta vanhemman osa on sellainen.

Ja jos ikinä vähänkin uhkaa jotain ("nyt kunnolla tai muuten..."), niin uhkaus pitää myös toteuttaa! Tai jos et pysty/raaski toteuttaa, älä myöskään uhkaa.

 

["epäonnistunut"]

AP tässä.
Miljoonat kiitokset asiallisista ja hyvää tarkoittavista kommentesta, joita tänne olikin tullut tosi paljon. Tänä iltana toteutan monia noista. Halailu ja huomion antaminen (rakennettiin äsken junarataa) on aloitettu jo.. Johdonmukaiset uhkailut ja vaihtokaupat tulevat myöhemmin illalla jos huolellisesti etukäteen selitettyjä ohjeita ja sopimuksia ei noudateta. Olen tosi kiitollinen, että noin moni mietti viestiäni ja halusi auttaa. Katsotaan miten selviän tänään.

 

[Big Bang Theory]

Meillä 7v ja 6v ja iltaisin kannattaa välttää tv:n katselua. Minä usein teen niin, että otan isommat viereen ja luen heille rauhassa. Pienin on usein siinä mukana. Sitten kun isommat on tyytyväisiä kun on luettu, niin rauhoittuvat sänkyihinsä. Sitten saa pienimmälle annettua aikaa.

 

["vieras"]

Pakko ihmetellä, että mikä ihme näissä nykyajan kersoissa on kun ne muka on niin hankalia, osattiinhan ne ennenkin lapset kasvattaa. Ja ihan fiksuja ja järkeviä aikuisia niistä tuli.

 

["vieras"]

itse näytän sen että olen vihainen. Näytän sen ilmeillä. Se elekieli on minun juttu.

Ja sanon suoraan että tuo ärsyttää ja kerron miks ärsyttää.

 

["Mira"]

Itsellenikin tulee mieleen että voisiko pienemmät yrittää nukkua ialman "nukuttamista"? Toinen ehdotus on että laitat riehujat riehumaan ulos pihalle, jossa saa huutaa ja juosta ilman rajoituksia.

 

[Birgitte]

Keksi joku keino erottaa vanhemmat lapset toisistaan jos meuhkaavat. Yhdessä uhittelevat, yksinään äidille uhoaminen vaatii jo kanttia. Ja opeta pienemmät nukahtamaan itsekseen. Tämän opettaminen onnistuu helpoiten, kun toinen vanhempi on paikalla. Ja vielä yksi tärkeä asia: käytä mahdollisimman vähän sanoja. Korvaa sanat teoilla. Tee selväksi, että varoitat kerran, toista kertaa ei tule. Pidä huoli, että rangaistus seuraa välittömästi, jos varoitusta ei noteerata. Lisäksi kannattaa muistaa, ettei missään nimessä kannata hankkia uusia lapsia ennen kun olet päässyt selville vesille noiden entisten kanssa.

 

[Pikkurouva74]

Millä oikein rankaisen kun tuntuu ettei sillä ole mitään väliä vaikka ottaisin siltä kaiken pois silti se käyttäytyy huonosti.
tv:tä ei piittaa katsoa muutenkaan. kännykkää otettiin jo aikaa sitten pois eikä olla annettu takaisin koska ei osaa huolehtia siitä. viikkorahoja meillä ei ole. puistoja ei täällä ole. kavereita hyvin vähän ja harvoin pystyy käymään kun välimatkat suuret täällä maalla.

ja mitään tukea ei mieheltä saa vaan minä olen kuulemma syyllinen tähän kaikkeen ja kaikki tämä pitää sen vielä lausua lasten kuullen. miehen ratkaisu olis piiska.

No tossa tilanteessa mä laittaisin miehen pihalle. Siis siksi, että väheksyy äitiä ja syö lasten edessä molempien vanhempien auktoriteetin olemattomiin.

 

[MarieHos]

Millaista nukuttamista pienemmät tarvitsevat? Jos jotain paijaus tyylistä, tai että äidin pitää istua tunti tolkulla huoneessa, niin yrittäisin siitä päästä eroon. Se tuo myöhemminkin vaan enemmän ongelmia, kun jossain vaiheessa kuitenkin tavasta pitää päästä eroon. Ja mitä pidempään näin on toimittu, sitä hankalempaa se on vierottaa..

Toimisko sellainen, että luet iltasadun kaikille lapsilla samaanaikaan? Pienet sänkyihinsä ja isommat vierelle satua kuuntelemaa. Kun satu on luettu, pienemmät jäävät huoneeseen nukkumaan, peitellään ja toivotellaan hyvät yöt, valot pois ja huoneesta pois. Sen jälkeen käydään peittelemässä isommat lapset taas omaan huoneeseensa.
Ja peittelyiden jälkeen pitää rauhoittua, suu supussa levätä.
Ja mikäli isommilla mölinäksi ja häsläämiseksi menee, niin nostaisin jäähylle hetkeksi rauhoittumaan. Jäähyä käytetään illan aikana vaikka tyyliin 2 kertaa ainoastaan, jonka jälkeen sanktiot kasvavat suuremmaksi (= karkkipäivän menettäminen, pelikonsolin pois ottaminen tms.). Ja tämän tekee myös lapsille selväksi.

 

["Vieras"]

Voiko toisen isommista lapsista nukuttaa samalla kun nukuttaa pienempiä?

 

[MarieHos]

kuuleppa. kaikki lapset ei oo niinku sun lapsi. Koska kaikilla lapsilla ei ole samat geenit(tieksä ne perintötekijät joista saadaan puolet iskältä ja puolet äidiltä).

toiset on "hieman" tempperamenttisempia ja joillakin saattaa olla jopa neurologisia ongelmia. eikä kunnioitusta saa vaatimalla.

ps. minua itseäni ja muutamaa sisarustani ei kasvatettu mitenkään, eikä me hypittä kenenkään aikuisen nenille, oltiin rauhallisiá kilttei, eikä oltu häiriöksi.

oma poikani jessus niin monesti on ollut pelitkieltoa/piirrettykieltoa,jäähyä yms yms mutta ei niistä ollut mitään hyötyä,jäähy vaan pahensi aikanaan tilannetta, tappeli AINA 30min jäähyä vastaan, niin että oli hampaan jäljet ja kynsien jäljet iholla. onneksi jätimme jäähyn pois, niin tilanne rauhoittui. kato kun hänellä sattuu olemaan melkoisia ongelmia, neurobiologisia.

No kyllä nyt 3vuotta myöhemmin asiat sujuu jo, etenkin lääkittynä

Miks aina vedetään juttuun mukaan nää erityistapaukset? Jos yleisesti täälä puhutaan lasten käytösongelmista, niin eikö niillä yleisesti tarkoiteta näitä ihan terveitä tapauksia. Vai pitääkö jokaiseen viestiin muistaa lisätä loppuun, "poikkeuksena tietenkin neurologisista ongelmista kärsivät lapset.". Luulisi tämän nyt tajuavan ilman erityistä mainintaa.

 

[unen puolesta]

6 ja 7 vuotiaat ehdottomasti viimeistään kahdeksalta nukkumaan. Varsinkin jos herätys jo kuudelta. Tuon ikäiset tarvitsee unta vähintään sen 10 tuntia yössä, eikä ole ihme jos tuolla unenmäärällä esiintyy huonoa käytöstä. Koulussa ja eskarissa opitaan joka päivä jotain uutta, eikä pienet aivot pysy mukana liian vähällä unella.

Meillä lapset (7v ja 11v) menee nukkumaan klo 9, isompi herää klo 7:15 ja nuorempi klo 8. Menen itsekin nukkumaan jo kymmeneltä ja herään klo 7, sinun lapsesi nukkuvat vähemmän kuin minä!

 

[Birgitte]

6 ja 7 vuotiaat ehdottomasti viimeistään kahdeksalta nukkumaan. Varsinkin jos herätys jo kuudelta. Tuon ikäiset tarvitsee unta vähintään sen 10 tuntia yössä, eikä ole ihme jos tuolla unenmäärällä esiintyy huonoa käytöstä. Koulussa ja eskarissa opitaan joka päivä jotain uutta, eikä pienet aivot pysy mukana liian vähällä unella.

Meillä lapset (7v ja 11v) menee nukkumaan klo 9, isompi herää klo 7:15 ja nuorempi klo 8. Menen itsekin nukkumaan jo kymmeneltä ja herään klo 7, sinun lapsesi nukkuvat vähemmän kuin minä!

Samaa mieltä. Meillä 7-vuotiaskin menee kahdeksalta petiin ja iltarauha (valaistus pienemmälle ja riehakkaammat leikit loppuu) alkaa jo tuntia ennen nukkumaanmenoa. Jos lapsi on herännyt aamulla erityisen aikaisin, saatan laittaa yöunille aikaisemminkin. Normaalisti herää klo 7:00-8:00.

Esikoinen on viime aikoina pyytänyt lukulamppua, että voisi selailla kirjaa ennen nukkumaanmenoa, mutta kieltäydyin. Siihen annan luvan vasta, kun osaa kunnolla lukea ja osaa kellonajat. Olen jo päättänyt, että siinä vaiheessa, kun vanhemmalle annan lukulampun, menee hän silti samaan aikaan petiin kuin nuorempikin, mutta saa vielä halutessaan lukea tiettyyn kellonlyömään, kunhan itse pitää sovitusta ajasta kiinni. Myöhemmät valvomiset tulevat sitten vanhempana.

Huomautan vielä, että kyseessä on asperger-lapsi. Jos erityislapsi ymmärtää säännöt ja käsittää, että iltarauhasta on pidettävä kiinni, tällaisten sääntöjen opettaminen onnistuu takuulla ns. normaalien lasten kanssa.

 

[Anatolia]

Lapsi voi käyttäytyä huonosti, koska äiti/iskä komentaa ja rankaisee, ja siksi lapsi "kostaa" käyttäytymällä huonosti, jonka vuoksi äiti/iskä komentaa ja rankaisee, ja sen takia lapsi käyttäytyy taas huonosti, ja saa rangaistuksen, jonka kostaa käyttäytymällä huonosti...

Ts. lapsi ei välttämättä tajua, mikä on syy ja mikä seuraus. Syntyy noidankehä, kielteisyyden kierre.

Porkkanaa kannattaa tarjota kepin sijasta, ja kokeilla, jospa lapset alkaisivat ns. käymään kehuilla. Meillä ainakin on niin, että mitä enemmän kehun, sen hienommin lapset osaavat olla. Ja mitä enemmän kiellän, torun, etukäteen mäkätän että siellä ollaan sitten nätisti jne, sitä todennäköisimmin jompikumpi perseilee.

 

[Nonno]

Meillä täytyy laittaa muksut nukkumaan porrastetusti. Jos laitan kaikki samaan aikaan sänkyihin ( 3 nukkuu samassa huoneessa, huone on iso ja kaikilla oma tilansa mutta ei auta..) alkaa juttelu,leikkiminen ja puuhailu. Kun laitan kaikki 20 minuutin välein sänkyihin,järjestys vaihtuu joka ilta, nukahtavat nätisti ennen kun seuraava tulee nukkumaan. Ja pienin nukahtaa syliin jossain vaiheessa iltaa. Meillä siis 6,5,3 ja 1 vuotiaat.

 

[MarieHos]

Lapsi voi käyttäytyä huonosti, koska äiti/iskä komentaa ja rankaisee, ja siksi lapsi "kostaa" käyttäytymällä huonosti, jonka vuoksi äiti/iskä komentaa ja rankaisee, ja sen takia lapsi käyttäytyy taas huonosti, ja saa rangaistuksen, jonka kostaa käyttäytymällä huonosti...

Ts. lapsi ei välttämättä tajua, mikä on syy ja mikä seuraus. Syntyy noidankehä, kielteisyyden kierre.

Porkkanaa kannattaa tarjota kepin sijasta, ja kokeilla, jospa lapset alkaisivat ns. käymään kehuilla. Meillä ainakin on niin, että mitä enemmän kehun, sen hienommin lapset osaavat olla. Ja mitä enemmän kiellän, torun, etukäteen mäkätän että siellä ollaan sitten nätisti jne, sitä todennäköisimmin jompikumpi perseilee.

Ah ja tämä tietenkin myös! Pitää muistaa niiden torujen ja kieltämisten vastapainoksi myös kehua paljon. Kehua ei voi koskaan liikaa. Jopa ihan pienistä itselleen itsestään selvistä asioista kannattaa kehua lasta. Esim. "Olipa kiva kun pesit noin reippaasti hampaat, ilman vastaanväittämisiä." "Kylläpä olit reipas kun puit pyjaman sukkelasti päälle." "Olipa kivasti tehty, kun annoitte pikkusisaruksille nukkumarauhan." jnejne..

Toinen myös, mikä ainakin omiin on tehonnut, on kun välttää Ei ja Älä sanojen käyttöä. "Älä tule tänne kun olen nukuttamassa pieniä!" "Voisitko poistua ja mennä huoneeseesi odottamaan, laitan pienet ensiksi nukkumaan." Jälkimmäinen voisi tehota paremmin.

 

["suru"]

[QUOTE="vieras";27545992]Monet nykyvanhemmat ovat liian lepsuja. He haluavat olla kivoja, eivätkä halua, että lapsi "loukkaantuu". Lapset eivät ole aikuisia, eikä heitä saa kohdella kuin aikuisia. Se on lapselle suuri karhunpalvelus.[/QUOTE]

Tuollaisesta kaikki juontaa juurensa. Mutta toisaalta ympäristö on lässytyksineen edesauttanut asiaa, kun lapsia ei edes uskalleta komentaa.

Sitten jo eskari-ikäiset ovat täysin pihalla valtansa kanssa, kun eivät tiedä miten sitä käyttäisi. Ovat nimittäin ottaneet vallan vanhemmilta.

 

[lto]

Olen lastentarhanopettaja ja päiväkodissa ollut töissä reilu kymmenen vuotta. Sellainen selkeä huomio on, että ne lapset joita on alettu kasvattaa vasta 2-3 -vuotiaina -kun lapsi puhuu selvästi- ovat todella hankalia saada kunnioittamaan. Lasten kasvatus alkaa sillä hetkellä kun lapsi alkaa liikkua; leluja ei oteta kädestä toiselta, vanhempia uskotaan jne.

Sinä joudut tekemään kovemman työn, koska kunnioitusta ei ole, mutta ei se mahdotonta ole! Veikkaan, että et ole ehkä jaksanut olla tarpeeksi johdonmukainen, kun olet koittanut "kaikki keinot". Olet ehkä koittanut yhtenä iltana sitä ja toisena toista. Minusta sinulla on kaksi polkua valittavana:

1. Tiukka linja. Otat isot vakavaan keskusteluun ennen illan nukutusta. Kerrot, että näin ei voi jatkua. Kerrot, että tästä eteenpäin jokaisesta varoituksesta lähtee yksi etu. Ensimmäisestä vaikka kännykkä viikoksi (ja huom, tärkeää, heti jos eivät tottele otat kännykät. sillä sekunnilla kävelet huoneeseen, otat kännykät, ja viet lukittuun paikkaan niin että lapset näkevät sinun olevan tosissasi). Toisesta pelioikeus (vie ne pelit sinne samaan paikkaan välittömästi). Kolmannesta lelut (ks. edellinen, lelut saman tien jätesäkkiin ja vaikka autotalliin tms. Tai vaikka pihalle, oikeasti.). Kolmannesta arestia esimerkiksi seuraavaksi päiväksi. Neljännestä arestia yksi lisäpäivä. Ja jos tämä ei auta, ilmoitat olevasi todella harmissasi ja vihainen, ja TOTEUTAT uhkauksesi. Kaikkein tärkeintä on, että todellakin teet sen millä uhkaat. Kännykkä pysyy sen viikon poissa, jos olet niin sanonut, samoin lelut, pelioikeus jne. Lasten pitää nähdä, että pysyt johdonmukaisena, ja heidän täytyy uskoa mitä sanot. Kun tilanne on päässyt noin pitkälle, en usko sen laukeavan välttämättä ihan helpolla, joten se oikeasti kysyy sinulta selkärankaa. Palkintosi saat kuitenkin varmasti ihan lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä.

2. Positiivinen linja. Otat lapset vakavaan keskusteluun ja selität kunnolla mitä heidän käytöksensä aiheuttaa. Sitten teette "tarrataulun"; kalenterin, johon tulee tarra/leima tms. jokaisesta onnistuneesta illasta. Kun esimerkiksi 10 tarraa on täynnä, lapset saavat palkinnon. Huom, on tärkeää että lapset ymmärtävät mitä heiltä vaaditaan, että tarran saa vain oikeasti hyvin menneestä illasta (ja että lapsia arvioidaan yksilöinä, toinen voi saada vaikka toinen ei saisikaan), ja että palkinto on jotain mitä he todella haluavat eivätkä muuten saa.

Muutenkin tarkastelisin teidän iltarutiineja. Jääkö kotona aikaa riittävästi rauhoittumiselle ennen nukkumaan menoa? Siis ettei kotiin tulla puoli tuntia ennen nukkumaan menoa? Meneekö tv kiinni tarpeeksi aikaisin ennen nukkumaan menoa? Tehdäänkö iltaisin samat rutiinit, kuten iltapala yhdessä, iltapesu, satu, hyvänyön toivotus yms., samaan aikaan? Oletko kysynyt isoilta lapsilta mikä auttaisi heitä nukahtamaan? Musiikki tms. sängyssä?

Sopikaa iltarutiinit ja käytännöt lasten kanssa niin, että he oikeasti tietävät mitä heiltä odotetaan. Molemmissa linjauksissa on ensisijaisen tärkeää, että lapset tosiaan tietävät mitä heidän kuuluu tehdä. Esimerkiksi saavatko kuunnella sängyssä satukasettia/musiikkia ja nukahtaa siihen, vai sammuvatko valot tiettyyn aikaan, vai pitääkö heidän pysyä huoneessaan tietyn ajan jälkeen jne. Ja sitten se johdonmukaisuus, teet mitä sanot ja pidät sen valitsemasti linjan.