mikään ei ole niin ärsyttävää, turhauttavaa ja törkeetä kun ihmisten jatkuva myöhästely!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kyrsii
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Musta on nykyään tullu omituisen hidas valmistautuja ajoittain. Mä oon semmonen haaveilija. Luennolta saatan myöhästyä, mutta esim. töistä en ole muistaakseni ikinä myöhästynyt. Mä jotenkin pelkäänkin sitä, nolostuttaisi myöhästyä töistä. Kun taas jos myöhästyn luennolta niin mä olen ainoa, joka siitä kärsii.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23590028:
Tuo piirre minua ärsyttää ja loukkaa omassa miehessänikin. Esimerkiksi aamulla, jos pitäisi lähteä johonkin, hän ei herää millään ja selittää, että on niin sikeäuninen, ettei pysty heräämään heti. Kuitenkin työaamuina pääsee kuitenkin ihan helposti ylös mihin kellonaikaan tahansa. Eli kyse on tasan tarkkaan siitä, että hän ei kunnioita minun pyyntöäni nousta ylös, mutta töihin pääsee helposti, kun sinne on pakko mennä. Tästä onkin käyty lukuisia "keskusteluja". :headwall:

No mut vapaa-aamujen yksi suurimmista iloistahan on just se, että voi nousta sit kun itseä huvittaa.ei se ole kunnioituksen puutetta! eihän ? :D
 
No mut vapaa-aamujen yksi suurimmista iloistahan on just se, että voi nousta sit kun itseä huvittaa.ei se ole kunnioituksen puutetta! eihän ? :D

No mutta jos on esimerkiksi joku aamupäivälle sovittu meno ja sitä ennen pitäisi tehdä vielä sata asiaa. Tai jos olen itse lähdössä töihin, niin en kyllä itse jää tekemään lapsille aamupalaa ja itse myöhästy sen takia töistä, kun toisella on "vapaa-aamu".
 
No mut vapaa-aamujen yksi suurimmista iloistahan on just se, että voi nousta sit kun itseä huvittaa.ei se ole kunnioituksen puutetta! eihän ? :D

Niin just! Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että VAPAAPÄIVÄNÄ pitäisi lähteä jonnekin aamulla ja herätä aikaisin! Ja ihmiset, jotka tulee herättämään eivätkä usko, että voin ihan hyvin nukkua vielä 10 min, ovat maailman ÄRSYTTÄVIMPIÄ! Herätyskello on paljon parempi kaveri, koska SE USKOO, jos käsken sitä herättämään vasta 10 minuuttia myöhemmin, eikä tule heti KAHDEKSAN minuutin kuluttua sanomaan, että "nyt on kulunut kymmenen minuuttia, nouse jo!" HERÄTYSKELLO ANTAA NUKKUA VIELÄ NE KAKSI MINUUTTIA, JOTKA MINULLE KUULUISI!
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23590028:
No tuohan on juuri sitä kunnioituksen puutetta! Kavereiden kanssa myöhästellään, kun ajatellaan, että kyllä se kaveri nyt siellä kiltisti minua odottaa, ei minun ole mikään PAKKO mennä ajoissa.

Tuo piirre minua ärsyttää ja loukkaa omassa miehessänikin. Esimerkiksi aamulla, jos pitäisi lähteä johonkin, hän ei herää millään ja selittää, että on niin sikeäuninen, ettei pysty heräämään heti. Kuitenkin työaamuina pääsee kuitenkin ihan helposti ylös mihin kellonaikaan tahansa. Eli kyse on tasan tarkkaan siitä, että hän ei kunnioita minun pyyntöäni nousta ylös, mutta töihin pääsee helposti, kun sinne on pakko mennä. Tästä onkin käyty lukuisia "keskusteluja". :headwall:

Mä oikeasti herään virkeämpänä jos mun pitää mennä töihin, vaikka siis töistäkin saatan myöhästellä niin en yhtä pahasti/yhtä usein ku muista menoista. En mä sitä itse valitse. Pää vaan on mömmöisempi jos ei ole "pakko". Jos taas eläisin siinä "pakko"-fiiliksessä kokoajan, niin ajaisin itseni ihan piippuun, itkisin varmaan joka ilta stressiä ja ahdistustani. Se on sellainen viritystila eikä sitä kokoaikaa kestä. Esimerkiksi nyt kevään ylppäreiden aikaan kun oli paljon sellaista hyvin pakollista ja aikataulutettua niin mä sain rytmihäiriöitä joka toinen päivä. Jos pitäisi elää niin joka päivä niin mä voisin ehkä mieluummin tappaa itseni, tai luopua iiiiiiiiihan kaikesta aikataulutetusta, lopettaa kavereiden näkeminen ja kaikki, koska mä en vaan kestäisi sellaista stressiä kokoajan.
 
Mä en ota ikinä nokkiini, jos vaikka mun ystävät myöhästelee. Jos tiedän, ettei kyse ole välinpitämättömyydestä. Enemmän hermostuttaa, jos itse myöhästyn. Etenkin, jos joku ei-niin-kärsivällinen joutuu odottamaan. :D
 
Ai täällä äiti-ihmisten keskuudessa ei ole ketään, jonka olisi pakko herätä vapaapäivinä jostain syystä silloin kun ei itse vielä haluaisi? Teillä ei ole lapsia, jotka pyytävät leikkimään, tekemään aamupalaa, pyyhkimään pyllyä tms? Meidän elämä on varmaan ihan omituista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23590121:
Ai täällä äiti-ihmisten keskuudessa ei ole ketään, jonka olisi pakko herätä vapaapäivinä jostain syystä silloin kun ei itse vielä haluaisi? Teillä ei ole lapsia, jotka pyytävät leikkimään, tekemään aamupalaa, pyyhkimään pyllyä tms? Meidän elämä on varmaan ihan omituista.

Mä voin nousta ylös ja pää sumussa vääntää jotain aamupalaa ja tulla sitten sohvalle torkkumaan, tai laitan lapselle muumit päälle ja torkun vielä hetken. Nyt onneksi helpottaa toi aamu-unisuus taas kun alkaa tulla valoa aamuisin. Helmi-maaliskuu on varmaan pahinta aikaa, hyih...
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23590028:
No tuohan on juuri sitä kunnioituksen puutetta! Kavereiden kanssa myöhästellään, kun ajatellaan, että kyllä se kaveri nyt siellä kiltisti minua odottaa, ei minun ole mikään PAKKO mennä ajoissa.

Tuo piirre minua ärsyttää ja loukkaa omassa miehessänikin. Esimerkiksi aamulla, jos pitäisi lähteä johonkin, hän ei herää millään ja selittää, että on niin sikeäuninen, ettei pysty heräämään heti. Kuitenkin työaamuina pääsee kuitenkin ihan helposti ylös mihin kellonaikaan tahansa. Eli kyse on tasan tarkkaan siitä, että hän ei kunnioita minun pyyntöäni nousta ylös, mutta töihin pääsee helposti, kun sinne on pakko mennä. Tästä onkin käyty lukuisia "keskusteluja". :headwall:

niin, olen oppinut priorisoimaan siis epävirallisten huomautusten kautta töissä. ei kyse ole valinnasta tai helposti töihin pääsemisestä. koulusta olen myös aina ollut myöhässä niin kauan kuin muistan, eikä suinkaan kyse ollut siitä, että en kunnioittaisi opettajaa yms.

en tiedä miksi jotkut myöhästelevät, toiset eivät, mutta kuten sanoin olen ollut näin koko elämäni. sekuntilleen suunnittelu ei tule ikinä olemaan osa elämääni, ja jos vain mahdollista, toivon saavani työn jossa on liukuva työaika.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23590121:
Ai täällä äiti-ihmisten keskuudessa ei ole ketään, jonka olisi pakko herätä vapaapäivinä jostain syystä silloin kun ei itse vielä haluaisi? Teillä ei ole lapsia, jotka pyytävät leikkimään, tekemään aamupalaa, pyyhkimään pyllyä tms? Meidän elämä on varmaan ihan omituista.

no toki on joskus. mut meillä myös toiminut vuoroaamu systeemi monesti ; lauantaisin mies saa pötkötellä ja nukkuu,sunnuntaina minä.
lapset on 2 ja 7 ja aika kivasti jo onneksi katselevat keskenäänkin ihan aikasimman aamun lastenohjelmia.

toki se on kurjaa, jos on sovittu meno eikä toinen siihen viitsi lähteä ja vitkuttelee sen takia vaikka aamuisin sitten.
 
Hyvät ystävät kyllä ymmärtää, jos myöhästely johtuu ominaisuuksista, joille ystävä ei itse mitään voi. Eri juttu, jos kyse on välinpitämättömyydestä tai siitä, että pitää toista itsestäänselvyyteenä tms. Töistä myöhästyminen on jotenkin eri juttu. Sieltä myöhästyminen voi ihan oikeasti aiheuttaa ikäviä tilanteita työkavereille ym. Eli ei ihme, jos myöhästyminen aiheuttaa silloin suurempaa stressiä. Miksi hyvien ystävien tapaamisen pitäisi aiheuttaa tuollaista stressiä? Sen pitäisi olla rentouttavaa ja mukavaa.

Ja itse en ole myöhästelijä-ystävä yleensä. :D Päinvastoin, mulla on useimmiten kauhea kiire ystäviä näkemään. Mutta tää on sitä toisten virheiden hyväksymistä.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja ikuinen myöhästelijä;23590135:
niin, olen oppinut priorisoimaan siis epävirallisten huomautusten kautta töissä. ei kyse ole valinnasta tai helposti töihin pääsemisestä. koulusta olen myös aina ollut myöhässä niin kauan kuin muistan, eikä suinkaan kyse ollut siitä, että en kunnioittaisi opettajaa yms.

en tiedä miksi jotkut myöhästelevät, toiset eivät, mutta kuten sanoin olen ollut näin koko elämäni. sekuntilleen suunnittelu ei tule ikinä olemaan osa elämääni, ja jos vain mahdollista, toivon saavani työn jossa on liukuva työaika.

Jännä juttu, että tällaisia ihmisiä on näinkin paljon. Kun ajattelee esimerkiksi työelämää, tuntuu jotenkin omituiselta, että joillakin ihmisillä olisi tällaisen asian perusteella "oikeus" valita työnsä ja työaikansa. Siis siinä mielessä, että työpaikkoja ei muutenkaan noin vain valita itselle mieluista, saati sitten että pystyisi sanelemaan ehtoja, tyyliin: minä ahdistun tiukoista aikatauluista, minä haluan liukuvan työajan.
 
Hyvät ystävät kyllä ymmärtää, jos myöhästely johtuu ominaisuuksista, joille ystävä ei itse mitään voi. Eri juttu, jos kyse on välinpitämättömyydestä tai siitä, että pitää toista itsestäänselvyyteenä tms. Töistä myöhästyminen on jotenkin eri juttu. Sieltä myöhästyminen voi ihan oikeasti aiheuttaa ikäviä tilanteita työkavereille ym. Eli ei ihme, jos myöhästyminen aiheuttaa silloin suurempaa stressiä. Miksi hyvien ystävien tapaamisen pitäisi aiheuttaa tuollaista stressiä? Sen pitäisi olla rentouttavaa ja mukavaa.

toisaalta se hyvä ystävä voi odotella siellä esim.konsertin ulkopuolella lippujen kans ja stressata sitä myöhästelijää joka on muuten aina "ihan just siellä" ( :D ) . tai ystävä odottaa kahvilassa lapsensa kanssa ja lapsi alkaa hermostua ja sekin on stressaavaa.
odottajan kannalta se siis on vaan usein stressaavaa.
 
Hyvät ystävät kyllä ymmärtää, jos myöhästely johtuu ominaisuuksista, joille ystävä ei itse mitään voi. Eri juttu, jos kyse on välinpitämättömyydestä tai siitä, että pitää toista itsestäänselvyyteenä tms. Töistä myöhästyminen on jotenkin eri juttu. Sieltä myöhästyminen voi ihan oikeasti aiheuttaa ikäviä tilanteita työkavereille ym. Eli ei ihme, jos myöhästyminen aiheuttaa silloin suurempaa stressiä. Miksi hyvien ystävien tapaamisen pitäisi aiheuttaa tuollaista stressiä? Sen pitäisi olla rentouttavaa ja mukavaa.

Tässä mainio pointti :flower: Jos on itku kurkussa joka aamu juoksemassa bussille jotta ehtisi töihin, niin pitäiskö iltapäivällä sitten kyyneleet poskella rientää pää kolmantena jalkana kavereita tapaamaan? Ettei vaan tule varttia myöhässä. Mä yleensä alan tosiaan välttelemään sellasia tilanteita, joissa ei ole mitään joustoa, koska vaikka kuinka yrittäisin varata aikaa niin pieleen menee. Enkä jaksa ahdistua kokoajan siitä. Että sellanen kaveri jota kauheasti ärsyttää niin jää sitten näkemättä, ei tilanteeseen ole mitään täydellistä ratkaisua kuitenkaan.
 
Mua sapettaa myös ihmiset, jotka myöhästelyllään tuhlaavat kallisarvoista aikaani. Olen itsekin ollut krooninen myöhästelijä vielä lukioiässä, aina vähintään 15min myöhässä. Itseänikin tuo tapa ärsytti ja opettelin siitä pois. Ihan siten esim., että päätin millä bussilla menen ja siihen oli ehdittävä. Joskus se tarkoitti sitten sitä, että lähdin ilman meikkiä tai että jouduin juoksemaan itseni hikeen ehtiäkseni ajoissa pysäkille. Kyllä sen riittävän ajan melko nopeasti oppi varaamaan eri toiminnoille.

Ammatikseni teen nykyään työtä, jossa aikatauluilla on suuri merkitys. Asiakastapaamisia on useita eri päivinä ja on osattava arvioida, paljonko aikaa siirtymiseen paikasta toiseen menee. Jämptiys on tärkeää ja myöhästymiset eivät kerta kaikkiaan käy laatuun. Sanotaan, että kovin montaa myöhästymistä ei työnantaja katsoisi läpi sormien. Enkä 10 vuoden aikana ole myöhästynytkään kuin kerran ja sekään ei johtunut omasta virheestä.
 
no toki on joskus. mut meillä myös toiminut vuoroaamu systeemi monesti ; lauantaisin mies saa pötkötellä ja nukkuu,sunnuntaina minä.
lapset on 2 ja 7 ja aika kivasti jo onneksi katselevat keskenäänkin ihan aikasimman aamun lastenohjelmia.

toki se on kurjaa, jos on sovittu meno eikä toinen siihen viitsi lähteä ja vitkuttelee sen takia vaikka aamuisin sitten.

No niin ja minut leimattiin nyt tässä kauheaksi tyrannihirviöksi joka herättää miehen vapaapäivänään. Meillä myös yleensä nuo vuoroaamusysteemit, mutta sekin menee niin, että minä nousen ensin lasten pyllyjä pyyhkimään ja yritän herätellä miestä, että itse pääsen takaisin nukkumaan omana vapaa-aamunani (mikä ei sitten tietenkään enää onnistu, kun itse taas en saa unen päästä helposti uudestaan kiinni).
 
Mä luulen että myöhästelijöiden on yhtä vaikea ymmärtää miksi se myöhästely kavereita ärsyttää kuin kavereiden sitä myöhästelijää. Kyllä mä oikeasti koen niin, että jos kaveri ei ole paikalla edes noin kymmenen minuutin sisään sovitusta tapaamisajasta, niin se ei sit halua tarpeeks tavata. En mä viitsi alkaa kikkailemaan mitään (huijaus)aikatauluja sen mukaan paljonko sillä kaverilla on tapana myöhästyä. Mulla ei tosin (ainakaan vakituisia) myöhästelijöitä kavereissa olekaan.

Me ihmiset ollaan vaan niin erilaisia ja tää myöhästely on sellainen piirre mitä mun on hankala ymmärtää, varmaan osittain sen takia, että itse stressaan enemmän jos mulla ei ole tarpeeksi pelivaraa ja tiedän pääseväni paikalle viimetipassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23590164:
Jännä juttu, että tällaisia ihmisiä on näinkin paljon. Kun ajattelee esimerkiksi työelämää, tuntuu jotenkin omituiselta, että joillakin ihmisillä olisi tällaisen asian perusteella "oikeus" valita työnsä ja työaikansa. Siis siinä mielessä, että työpaikkoja ei muutenkaan noin vain valita itselle mieluista, saati sitten että pystyisi sanelemaan ehtoja, tyyliin: minä ahdistun tiukoista aikatauluista, minä haluan liukuvan työajan.

kyllähän työpaikkoihin voi paljolti vaikuttaa oman koulutuksensa kautta :) ja kyllähän ihmiset valitsevat työnsä myös sen mukaan ovatko esim asiakaspalveluhenkisiä vai eivät, tai pitävätkö fyysisestä työstä vai eivät..tai tekevät iltavuoroja jos eivät ole aamuihmisiä. miksi ei kireät aikataulut olisi ihan yhtä pätevä syy?
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;23590190:
No niin ja minut leimattiin nyt tässä kauheaksi tyrannihirviöksi joka herättää miehen vapaapäivänään. Meillä myös yleensä nuo vuoroaamusysteemit, mutta sekin menee niin, että minä nousen ensin lasten pyllyjä pyyhkimään ja yritän herätellä miestä, että itse pääsen takaisin nukkumaan omana vapaa-aamunani (mikä ei sitten tietenkään enää onnistu, kun itse taas en saa unen päästä helposti uudestaan kiinni).

ei ole ketään hei leimattu :)
ei nyt niin vakavasti itseensä tarvitse ottaa kaikkea :)
 
Tässä mainio pointti :flower: Jos on itku kurkussa joka aamu juoksemassa bussille jotta ehtisi töihin, niin pitäiskö iltapäivällä sitten kyyneleet poskella rientää pää kolmantena jalkana kavereita tapaamaan? Ettei vaan tule varttia myöhässä. Mä yleensä alan tosiaan välttelemään sellasia tilanteita, joissa ei ole mitään joustoa, koska vaikka kuinka yrittäisin varata aikaa niin pieleen menee. Enkä jaksa ahdistua kokoajan siitä. Että sellanen kaveri jota kauheasti ärsyttää niin jää sitten näkemättä, ei tilanteeseen ole mitään täydellistä ratkaisua kuitenkaan.

Olisikohan tuollaiseen mitään terapiaa tai hoitoa olemassa? Siis ihan oikeasti ei tuo kuulosta normaalilta, että ihan normaali sovittu tapaaminen aiheuttaa ahdistusta ja stressiä. Miten vaikeaa voi oikeasti olla mennä paikkaan X kellonaikaan Y (tai vähän ennen)?
 
toisaalta se hyvä ystävä voi odotella siellä esim.konsertin ulkopuolella lippujen kans ja stressata sitä myöhästelijää joka on muuten aina "ihan just siellä" ( :D ) . tai ystävä odottaa kahvilassa lapsensa kanssa ja lapsi alkaa hermostua ja sekin on stressaavaa.
odottajan kannalta se siis on vaan usein stressaavaa.

No joo, ymmärrän. :D Mutta sitten ei varmaan auta muu kuin olla sopimatta tuollaisia menoja sellaisen ystävän kanssa. :)
 
tai mites, jos sopisi suoraan, että nähdään klo.14 ja sitten myöhästelijä siihen, että no hei,mä varmaan myöhästyn ja olen siellä 14.30. niin olisko tuo myöhästelijä sitten paikalla klo 14.30 vai joskus lähempänä klo 15 ?? ? :confused::confused::D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ikuinen myöhästelijä;23590200:
kyllähän työpaikkoihin voi paljolti vaikuttaa oman koulutuksensa kautta :) ja kyllähän ihmiset valitsevat työnsä myös sen mukaan ovatko esim asiakaspalveluhenkisiä vai eivät, tai pitävätkö fyysisestä työstä vai eivät..tai tekevät iltavuoroja jos eivät ole aamuihmisiä. miksi ei kireät aikataulut olisi ihan yhtä pätevä syy?

No niin mutta saman alan eri työpaikoissa on kuitenkin erilaisia työaikoja. Ja jos tuo tosiaan on yleinen alanvalintakriteeri, niin mitä aloja edes on, joilla taatusti saa joustavat työajat?
 

Yhteistyössä