I
ikuinen myöhästelijä
Vieras
Itse olen ikuinen myöhästelijä, ja voin vannoa että kunnioitan toisia ihmisiä ja voisin kuolla häpeästä joka kerta kun olen myöhässä. Silti tämä häpeän tunne ei ole riittänyt kitkemään tapaaminen. Ja kyse ei ole "huolettomasta" elämäntavasta, vaan ennemmin siitä, että pyrin olemaan niin tehokas että päiväni toimivat miltei minuuttiaikataululla - ja heti kun joku asia pettää, esim. avain on aamulla hukassa, niin olen sitten myöhässä. Yhtään "varaa" en osaa päiviini laittaa, ja vaikka laittaisin ei se auta koska aina huomaa tärkeää mahdollista tekemistä tai tekemisen jatkamista. Toisaalta tähän vaikuttaa temperamenttikin; minun on vaikea pysäyttää sitä, mitä olen kulloinkin tekemässä ja lähteä päivästä toiseen. Jos esim. aloitan työ- tai koulutehtävän, voin tehdä sitä kymmenenkin tuntia putkeen ilman ongelmia. Mutta auta armias jos joudun tekemään tunnin jotain yhdessä paikassa ja siirtymään toiseen, piipahtamaan kotona tai jotain muuta. Tuollaiset päivät on henkisesti oikeasti tosi tosi tuskaisia, en tiedä miksi. Tavallaan jään "jumiin" aina siihen mitä olen tekemässä. Oikeasti ihmiset jotka näkevät myöhästelyn kunnioituksen puutteena saisivat mennä itseensä - jos sinä onnistut olemaaan ajoissa ja pidät sitä kunnioittavana, se ei tarkoita että muut ajattelisivat samoin, vaan myöhästely voi johtua ihan jostain muusta. Nykyään yritän välttää tarkkoja aikojen sopimisia, koska olen tuomittu epäonnistumaan.
