Mikähän olisi lapselle parasta?

[vieras]

Meillä sellainen ikävä tilanne, että tuli avioero, ollaan asuttu nyt neljä kuukautta erillään. Poika (3v) asuu luonani ja isä asuu omassa asunnossaan.
Meillä on ollut välit todella kireällä, ja lapsen isä vähän väliä on haukkunut minua myös lapsen kuullen. Nyt pari päivää sitten meni täysin yli ja ex löi minua (avokämmenellä) pojan nähden. Poika joutui tietysti aivan paniikkiin ja itki hysteerisesti. Illalla vielä tuli luokseni ja sanoi, että "äiti, minä turvaan sinua" huolestuneen näköisenä.
Nyt ex ilmoitti, että haluaa, että minulla on yksinhuoltajuus, ja että hän ei ole valmis poikaa pitämään lähiaikoina luonaan. Paitsi joskus ehkä tunnin-pari. Eli siis käytännössä jään täysin yksin pojan kanssa, eikä muutenkaan ole juuri paikkoja, josta hoitoapua voisi kysyä. Arjesta selviäminen huolettaa.
Eniten kuitenkin huolettaa se, pitäisikö mennä puhumaan neuvolapsykologille tms. siitä, kun poika on niin usein joutunut riitelyä kuuntelemaan, ja isän nimittelyä (joka siis kohdistunut minuun, h*ora* jne.). Ja nyt sitten tämä lyönti. Että pitäisiköhän lapsen kanssa jotenkin käydä tällaista asiaa läpi, ettei jäisi traumoja asiasta. Mitä mieltä olette?

 

[matamiko]

kyllä olisi lasta ajatellen hyvä että varaat ajan ja käytte asian läpi ammatti-auttajan kanssa.lapsen pitää saada elää normaalia lapsuuttaan eikä miettiä vanhempien riitoja. :hug:

 

[AAM]

hyvähän noista on keskustella ettei poika jää siihen uskoon että äitiä on oikein kohdella kaltoin. Suosittelisin ensi tilassa kun vielä on tuoreessa muistissa.. :|
järkevää isän kohdalta onkin pitää välimatkaa mutta olisi tietysti hyvä jos hänkin ko osallistuisi pojan yhteydenpidon kannalta keskusteluihin, ettei pojalle jää mielikuvaa että hänetkin sitten muksitaan kun isi on läsnä, tai isi ei häntä halua ikuna enään nähdä yms...
Nimittelystä tietysti pitää puhua kans kuten tuossa jo sanoitkin..

Tsemppiä ja parempi sun ja lapsen on poissa tuollaisen miehen luota olla. Ehkäpä välimatka tekee hyvää isille ja suhteenne paranee pysyvästi ja perhesopu säilyy.. ja pojankin välit isäänsä.

 

[vieras]

Avokämmenellä, vink vink.

Joo tiedän ettet tarkotuksella laittanut, mut silti se on hauska.

 

[ff]

kyllä kävisin juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa ja kysyisin heidän mielipidettään asiaan! Yritä huolehtia että näin ei pääsisi enää tapaahtumaan
Onneksi lapsi on vielä pieni ja ei ehkä muista asiaa kasvettuaan.

 

[Koivunkäpy]

kannattaa käydä juttelemassa.
ja tukeahjan sä saat kun uskallat pyytää, esim. viikonlopuiksi on välillä mahdollista saada lapsi tukiperheeseen.

 

[kokoko]

Samaa mieltä kuin muutkin, eli ota ihmeessä yhteyttä perheneuvolaan tms.
Jos ei muuten niin oman mielenrauhasi takia pääset pohtimaan jonkun ammattilaisen kanssa miten selviät arjessa jatkossa yms.

 

[vieras]

Meillä sellainen ikävä tilanne, että tuli avioero, ollaan asuttu nyt neljä kuukautta erillään. Poika (3v) asuu luonani ja isä asuu omassa asunnossaan.
Meillä on ollut välit todella kireällä, ja lapsen isä vähän väliä on haukkunut minua myös lapsen kuullen. Nyt pari päivää sitten meni täysin yli ja ex löi minua (avokämmenellä) pojan nähden. Poika joutui tietysti aivan paniikkiin ja itki hysteerisesti. Illalla vielä tuli luokseni ja sanoi, että "äiti, minä turvaan sinua" huolestuneen näköisenä.
Nyt ex ilmoitti, että haluaa, että minulla on yksinhuoltajuus, ja että hän ei ole valmis poikaa pitämään lähiaikoina luonaan. Paitsi joskus ehkä tunnin-pari. Eli siis käytännössä jään täysin yksin pojan kanssa, eikä muutenkaan ole juuri paikkoja, josta hoitoapua voisi kysyä. Arjesta selviäminen huolettaa.
Eniten kuitenkin huolettaa se, pitäisikö mennä puhumaan neuvolapsykologille tms. siitä, kun poika on niin usein joutunut riitelyä kuuntelemaan, ja isän nimittelyä (joka siis kohdistunut minuun, h*ora* jne.). Ja nyt sitten tämä lyönti. Että pitäisiköhän lapsen kanssa jotenkin käydä tällaista asiaa läpi, ettei jäisi traumoja asiasta. Mitä mieltä olette?

oletteko sopineet lastenvalvojan luona huoltajuuden ja tapaamiset?
perheneuvolasta saat apua ja neuvoja.

 

[ap]

Jotenkin vaivaa itseäni niin kovasti juuri se, että pojalle jäisi sekasortoisia ja kauhunsekaisia tuntemuksia tapahtuneista asioista. Kun lapsi ei tietenkään pysty, eikä kuulukaan pystyä, käsittelemään tuollaisia asioita. Muuten uskon, että jaksan ihan hyvin, olen kuitenkin silloinkin kun vielä asuttiin yhdessä lähes yksin hoitanut pojan. Säälittää vaan, jos poika jää ilman isäänsä, kun kuitenkin raukka kaipaa tätä kovasti.

 

[ap]

Ollaan sovittu lastenvalvojalla yhteishuoltajuudesta ja isällä oli tapaamisia neljä vuorokautta kuukaudessa. Nyt hän kuitenkin haluaa itse muuttaa tämän niin, että minulla olisi yksinhuoltajuus eikä hänellä olisi tapaamisia. Sanoo, että näkee kyllä poikaa joskus, muttei minkään aikataulun mukaan..Ja ollaan siis varattu aika lastenvalvojalle ensi viikoksi.

 

[vieras]

Jotenkin vaivaa itseäni niin kovasti juuri se, että pojalle jäisi sekasortoisia ja kauhunsekaisia tuntemuksia tapahtuneista asioista. Kun lapsi ei tietenkään pysty, eikä kuulukaan pystyä, käsittelemään tuollaisia asioita. Muuten uskon, että jaksan ihan hyvin, olen kuitenkin silloinkin kun vielä asuttiin yhdessä lähes yksin hoitanut pojan. Säälittää vaan, jos poika jää ilman isäänsä, kun kuitenkin raukka kaipaa tätä kovasti.

lapsella on oikeus isäänsä.

 

[ap]

Jotenkin vaivaa itseäni niin kovasti juuri se, että pojalle jäisi sekasortoisia ja kauhunsekaisia tuntemuksia tapahtuneista asioista. Kun lapsi ei tietenkään pysty, eikä kuulukaan pystyä, käsittelemään tuollaisia asioita. Muuten uskon, että jaksan ihan hyvin, olen kuitenkin silloinkin kun vielä asuttiin yhdessä lähes yksin hoitanut pojan. Säälittää vaan, jos poika jää ilman isäänsä, kun kuitenkin raukka kaipaa tätä kovasti.

lapsella on oikeus isäänsä.

Tiedän, siksi minua niin kovasti harmittaakin. Mutta enhän voi toista millään pakottaa.. Parhaani olen yrittänyt, että heidän välinsä toimisivat, mutta jos toinen sanoo, ettei pysty poikaa nyt oman henkisen tilansa vuoksi pitämään, en voi väkisin poikaa hänelle viedä.

 

[Piiku]

Miksi isä ei halua yhteishuoltajuutta? Miten perustelee?

 

[ap]

Miksi isä ei halua yhteishuoltajuutta? Miten perustelee?

Sanoo vain, ettei pysty siihen. Että ei pysty pitämään poikaa luonaan säännöllisesti. Ja sanoi, että uskoo sen olevan pojalle parhaaksi.

 

[vieras]

Jotenkin vaivaa itseäni niin kovasti juuri se, että pojalle jäisi sekasortoisia ja kauhunsekaisia tuntemuksia tapahtuneista asioista. Kun lapsi ei tietenkään pysty, eikä kuulukaan pystyä, käsittelemään tuollaisia asioita. Muuten uskon, että jaksan ihan hyvin, olen kuitenkin silloinkin kun vielä asuttiin yhdessä lähes yksin hoitanut pojan. Säälittää vaan, jos poika jää ilman isäänsä, kun kuitenkin raukka kaipaa tätä kovasti.

lapsella on oikeus isäänsä.

Tiedän, siksi minua niin kovasti harmittaakin. Mutta enhän voi toista millään pakottaa.. Parhaani olen yrittänyt, että heidän välinsä toimisivat, mutta jos toinen sanoo, ettei pysty poikaa nyt oman henkisen tilansa vuoksi pitämään, en voi väkisin poikaa hänelle viedä.

lastenvalvojan luonahan nämä asiat hoidetaan.

 

[Saraldo]

Miten isä voi hylätä lapsensa tuolla lailla?! Mun on vaikea ymmärtää tuollaista, kun oma mieheni ei voisi koskaan tehdä tuollaista tytöllemme. Mä olen aina halveksinut niitä naisia, jotka rajaavat isän tapaamiset joka toiseen viikonloppuun, vaikka isä olisi ihan kelpo isä ja tosiaan haluaisi lapsen itselleen. Mutta se, ettei isä halua enää tavata lastaan... Ei taida mies oikein ymmärtää, mitä hän tuolla toiminnallaan aiheuttaa lapselleen. Onneksi hänellä on sentään sinut lähellä, ettei luottamus aikuisiin ole ihan menetetty. Enkä haluaisi olla sinun asemassasi, kun hän myöhemmin kysyy, miksei isä halunnut tavata. Valitettavasti toisten ihmisten törttöilyt jää usein niiden täysjärkisten selviteltäviksi.

Tuo lyöminen on kyllä paha juttu, katsoo asiaa miltä kantilta tahansa. Pojalle on varmasti opetettu, ettei ketään saa lyödä. Ja nyt sitten näkee, miten oma isä lyö hänen rakasta äitiään. Voisin kuvitella, että pojalla pyörii aika paljon ajatuksia pienessä päässään... Samoin hänelle on varmaan opetettu, ettei ketään saa nimitellä ja haukkua, eikä toiselle saa puhua pahasti. Ja taas isä kumosi senkin opetuksen. Kyllä mäkin nyt suosittelisin sitä perheneuvolaa, tai neuvolaa ylipäätään. Tuon ikäinen lapsi muistaa asioita yllättävän paljon ja niitä olisi hyvä päästä käsittelemään jonkun ammattilaisen kanssa.

Voimia sinulle!

 

[hgh]

Yksinhuoltajuus ei silti poista isää lapsen elämästä. Tapaamiset on asia erikseen. Yksinhuoltajana päätät lapsen asioista yksin, siis tulevaisuudessa kouluasiat, lääkäriasiat, passit jne.
Isä voi tavata lastaan kuten sitten sovittekin.
Yksinhuoltajuus ei rajaa automaattisesti pois tapaamisia.

Jaksamiseen voisit neuvolasta kysyä apua, tai perhetyöstä, jos sinulla ei ole tukiverkkoa ollenkaan, kenties tukiperheen saaminen toisi sinulle apua jaksamiseen.

 

[CandleLight]

Kannattaa kyllä mennä johonkin puhumaan ettei jää lapselle traumoja. Puhu myös neuvolassa tai lastenvalvojalla omasta jaksamsestasi. Jos päädytte siihen että sinä saat yksinhuoltajuuden, eikä isä ota lasta ja tilanne tosiaan on se ettei ole muita hoitajia, niin kysele tukiperhemahdollisuutta.

Mulla on ex:n kanssa ollut lapsen asioista hirveätä vääntöä ja riitaa (onneksi kyllä ollaan onnistuttu olemaan sivistyneitä lapsen edessä ) ja meillä on ollut sitä että ex oli vuoden pois lapsen elämästä (asu ulkomailla vuoden) ja muutenkin nähnyt lasta hieman nihkeästi. Nyt kun erosta on kohta 2 vuotta, on alkanut elämä tasaantumaan ja nyt torstaina lapsi menee ensimmäistä kertaa isälleen yöksi. Kyllä sitä pärjää lapsen kanssa, surullista ja vaikeaa on kun tekee kaikkensa että lapsella ja hänen isällään olisi hyvät välit. Mutta elä vedä itseäs piippuun asian vuoksi johon et voi paljoakaan vaikuttaa, sen pitää lähteä miehestä itsestään se muutos, sillon sillä oikeasti on merkitystä.

Voimia. :hug:

 

[ap]

Ja kiitos kannustuksesta. Eiköhän se tästä tosiaan lähde menemään jotenkin. Itse olen myös sitä mieltä, ettei ole mitään järkeä rajata minimiin isän tapaamisia, mikäli ei lapselle ole vaaraksi tms. Meillä oli lastenvalvojalla tuo sopimus neljästä vuorokaudesta kuukaudessa, koska isä ei halunnut enempää tapaamisia, ja lastenvalvoja oli sitä mieltä, että tuo neljä vuorokautta olisi aika minimi, kun meillä on yksinhuoltajuuskin. Eli tulisi pitää ainakin sen verran. Ja tosiaan olisin mielelläni antanut pojan isälleen vaikka useamminkin, poika kun oikein hihkuu riemusta kun isäänsä näkee.
Tiedän, etten pysty muuttamaan exää sellaiseksi isäksi, jota pojalleni toivoisin - eli isäksi, joka haluaisi nähdä poikaa niin paljon kuin mahdollista. Toivon kuitenkin, että meilläkin ajan kanssa menee niin, että ex näkisi poikaa useammin kuin mitä nyt toi esille. Ja yksinhuoltajuushan ei tosiaan onneksi niihin tapaamisiin vaikuta, eli voisi mielellään ottaa poikaa tulevaisuudessa useinkin luokseen.
Soitan varmasti huomenna neuvolapsykologille ja kyselen häneltä mitä mieltä on tuosta haukkumisen ja lyömisen näkemisestä, että olisiko hyvä jotenkin käsitellä asiaa. Toki pojalle selitin, kun hän kyseli asiasta, mutta tuntuu, että ammattilainen osaisi paremmin kertoa, miten asiaa olisi hyvä käsitellä.