Miks ihmisillä on sellanen käsitys

[mellan]

että, jos on kotiäiti, niin sillon tehdään työtä 24 tuntia vuorokaudessa. mutta jos työssä käyvä äiti, niin työaika onkin vaan se minkä ajan on töissä ja kotona sit ollaan vapaa-ajalla. Eikö ne työssä käyvät äidit tee ihan yhtälailla niitä töitä siellä kotona, kuin kotiäiditkin. Tällasen käsityksen olen täältä palstalta saanut

 

[XXS]

Samaa olen minäkin monta kertaa ihmetellyt! Jotenkin monet kotiäidit kai kuvittelevat, että ne työssä käyvien äitien kotihommat hoituu ihan itsekseen.

 

[Armiliina]

Itse ajattelen että äidin ja isän työ ylipäätään on 24h/vrk työtä.
Mutta luulenpa, että kotiäideillä tuon ajatuksen takana on tunne siitä, että tästä työstä (lasten- ja kodinhoidosta) ei pääse irti edes sen muutaman tunnin ajaksi vuorokaudessa toisin kuin jos kävisi töissä osan ajastaan.

Olisikohan tämä verrattavissa esim. opiskelijan työssäkäyntiin. Työssäkäynti ja opiskelu poikkeavat niin totaalisesti toisistaan, että kensties se antaa jotain vaihtelua..... *arvelee vain..*

 

[Rinkeli-Martta]

Minä ainakin olen kokenut asian niin, että kotiäitinä "työpäivät" ovat merkittävästi kevyempiä kuin työssäoloaikana. Riippuu se varmaan työstäkin. Jos tekee yksinäistä hiljaista toimistotyötä, voi ehkä tuntea tavallaan levänneensä vilinästä ja touhusta. Kun työpäivän ajan on koko ajan parinkymmenen lapsen tai nuoren kanssa on tilanne ihan toinen!

 

[MorbidMama]

Ai onko?

 

[Hanskin mamma]

itse en ajattele tätä kotona olo työnä... töissä käyn sen kahdeksan tuntia + matkat ja loput on vapaa-aikaa...

 

[äiti 40plusplus]

tämä kaikki on asennekysymys myös. Joku voi tykätä työstäänkin ja kokea saavansa ja tuottavansa hyötyä siinä, joku tekee hammasta purren ja valittaa että kun pitää tösisä käydä eikä muuten elä.
Lapset ei ole pakko elämässä ja kun vapaaehtoisesti äidiksi ryhtyy niin kyllä ne lapset on parempi kokea positiivisena asiana elämässä eikä valittaa sitä äityiden taakkaa jatkuvasti (varmaan jokaisella on niitä huonoja päiviä mutta minun mielestäni jos kahden lapsen kanssa jo valittaa kotiäidin elämän raskautta, niin pitää jo siitä viisastua eikä kolmatta enää "hankkia").
Työssä työpaikka määrää sen rytmin, työnantaja "jakaa tehtävät" eikä välttämättä ole sooloilun varaa tippakaan, mutta kotona on itse ja lapset se työnantaja ja itse voi vapaammin määrätä tehtäväkuvansa ja aikataulunsa

 

[vieras]

Hmmm.
Jos joku juoksee huvikseen, se on harrastus, mutta jos juoksee kilpaa työkseen, se on työtä.
Jos hoitaa kotia ja lapsia työkseen, se on työtä, ja pieni irtiotto esim. osa-aikatyö tuo vaihtelua eikä tunnu työltä. Kaikille.
Samoin työssäkäyvälle kotiintulo on erilaista kuin työ. Ja onhan ne lapset joku leikittänyt valmiiksi ja väsyttänyt valmiiksi, laulattanut, ja askartelut järjestänyt, joten äiti saa tehdä rauhassa kotityöt ja lepäillä, kun taas kotiäiti järjestää kotitöiden lomassa lapsillle seuraa ja hommaa...

 

[HyacinthBucket]

Minä oon ainakin 24/7 kotona nyt, kun kerran olen vaan kotiäiti, eikä ole edes vakityötä. Mutta ei tämä nyt kovin rasittavaa hommaa ole, ei kait tääl muuten niin hyvin viihtyis.

 

[äiti 40plusplus]

Hmmm.
Jos joku juoksee huvikseen, se on harrastus, mutta jos juoksee kilpaa työkseen, se on työtä.
Jos hoitaa kotia ja lapsia työkseen, se on työtä, ja pieni irtiotto esim. osa-aikatyö tuo vaihtelua eikä tunnu työltä. Kaikille.
Samoin työssäkäyvälle kotiintulo on erilaista kuin työ. Ja onhan ne lapset joku leikittänyt valmiiksi ja väsyttänyt valmiiksi, laulattanut, ja askartelut järjestänyt, joten äiti saa tehdä rauhassa kotityöt ja lepäillä, kun taas kotiäiti järjestää kotitöiden lomassa lapsillle seuraa ja hommaa...

ei ne lapset kyllä "valmiita" silloin klo 16 tai 17 ole vaan päivä ja ilta jatkuu ja kyllä sitä kotonakin sitä äidin ja isän aikaa tarvitaan. en minä ainakaan koskaan kuvitellut että lapset olisi saaneet leikkikiintiön täyteen ja varsinkaan seurustelukiintiön äidin ja isän kanssa. Kyllä se työäiti monesti lasten kanssa käy ruokakaupassa ja lapset siinä jaloissa/apuna pyörii jos/kun illalla vielä kokkaa tai lajittelee pyykkiä tms (ellei sitten tee niin että elää sen alkuillan lapsille ja sitten nukkumaanmenon jälkeen jatkaa kotitöillä ja nipistää sitten miehen kanssa kahdenkeskisestä ajasta tai vaikka nukkumisajasta sen).

 

[vieras]

Hmmm.
Jos joku juoksee huvikseen, se on harrastus, mutta jos juoksee kilpaa työkseen, se on työtä.
Jos hoitaa kotia ja lapsia työkseen, se on työtä, ja pieni irtiotto esim. osa-aikatyö tuo vaihtelua eikä tunnu työltä. Kaikille.
Samoin työssäkäyvälle kotiintulo on erilaista kuin työ. Ja onhan ne lapset joku leikittänyt valmiiksi ja väsyttänyt valmiiksi, laulattanut, ja askartelut järjestänyt, joten äiti saa tehdä rauhassa kotityöt ja lepäillä, kun taas kotiäiti järjestää kotitöiden lomassa lapsillle seuraa ja hommaa...

ei ne lapset kyllä "valmiita" silloin klo 16 tai 17 ole vaan päivä ja ilta jatkuu ja kyllä sitä kotonakin sitä äidin ja isän aikaa tarvitaan. en minä ainakaan koskaan kuvitellut että lapset olisi saaneet leikkikiintiön täyteen ja varsinkaan seurustelukiintiön äidin ja isän kanssa. Kyllä se työäiti monesti lasten kanssa käy ruokakaupassa ja lapset siinä jaloissa/apuna pyörii jos/kun illalla vielä kokkaa tai lajittelee pyykkiä tms (ellei sitten tee niin että elää sen alkuillan lapsille ja sitten nukkumaanmenon jälkeen jatkaa kotitöillä ja nipistää sitten miehen kanssa kahdenkeskisestä ajasta tai vaikka nukkumisajasta sen).

Niin, tottakai siis työssäkäyvä saa tehdä kotitöitä ja seurustella lastensa kanssa. Näin tein itse. Ei ole kuskauksia isommille koko katraan kanssa tai kerhoiluja tai ulkoiluja paitsi jos haluaa (ei pakko) ... äh. siis jos koko päivän touhuaa lasten kanssa on eri asia kuin pari tuntia illalla.

 

[neljän äiti]

En epäile että kukaan ajattelee noin kun sanot. Enemmänkin niissä keskusteluissa on kyse palkkauksesta suhteessa työmäärään.

 

[Capella65]

Kun käy kodin ulkopuolella työssä ja hoitaa sen päälle kodin ja lapset, on työpäivä kaksinkertainen tavallaan. Lepoa on vain yöllä, kun saa nukkua.