Miks mulla on näin paha olla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

:(

Vieras
Nää aamut :(
Ensimmäisenä aamulla kun herään niin itku tulee, ja tuleva päivä tuntuu liian ylivoimaiselle. Ja joka aamu sama ajatus että järjestän lapset johonkin ja teen itselleni jotain. :(

Jossain vaiheessa päivää helpottaa, en itke tms, mutta jaksan juuri ja juuri hoitaa lapset ja heille ruuat. Ulosmeno on liian ylivoimaista. Joskus jaksan viedä lapset ulos, mutta liian harvoin...
Mä tiedän et mun pitäs hakea apua, mulla on kaikki puhelinnumerot ja tiedän mihin soittaa ja miten toimia, en vaan saa aikaan. Siirrän aina huomiseen, ei ole se huomen tullut vaikka pari kuukautta olen aikonut soittaa.

Kun en mä vaan jaksa. Illalla en haluis mennä nukkumaan, kun pelkään seuraavaa aamua ja sitä miten taas jaksan päivän jne.

Enkä mä tiedä mitä tällä aloituksella hain, kai mä halusin vaan purkaa ja valittaa.
 
Kerro neuvolassa tilanteestasi ja pyydä apuja! Masennukselta kuulostaa! Mulla oli kanssa tollasta kun lapsi oli pieni ja mies aina töissä! Sain neuvolassa sanottua siitä ja sain kotiin pari kertaa viikossa ihmisen auttamaan ja keskustelemaan koska olin yksinäinen!

Voimia sulle!
 
Toi on masennusta. Mulla sama tilanne jonkin aikaa sitten. Sain miedon lääkityksen ja se auttoi. Enää ei ahdista kovin usein ja mikä tärkeintä, olen ymmärtänyt että masennus on sairaus ja sitä voidaan hoitaa. Ja kun sai otetuksi yhteyttä ja pyydetyksi apua niin huomasi, ettei se ollutkaan niin vaikeeta.

Hae oikeasti apua. Mulla lääkitys helpotti oloa jo ihan muutamassa päivässä huomattavasti ja jatkuvasti olo tuntuu paranevan. Nyt jo odotan kevättä ja nautin ihanasta vauvasta.
 
Oletko puhunut asiasta kenelleen tutullesi/läheiselle/luotettavalle ystävälle? Sekin helpottaa vähän... ei tarvitse olla asian kanssa ihan yksin. Ja voisit heiltä saada apua avun hankkimiseen :hug: !!!
 
Mun mies tietää. Mutta kun ei se kestä kuulla et mä edes mietin et tekisin itelleni jotain. Ja se auttaa lasten kans, kotitöissä jne, lisäks saan lapsia välillä isälleen ja mummille. Sosiaalitoimesta pyysin apua joskus loppusyksynä, perhetyöntekijä kävi muutaman kerran lapsia katsomassa et mä sain nukkua tai mennä asioille tai vaik lenkille. Mut en tiedä miks se sit lopetti käymisen. Kyllähän mä tiedän et masennusta tää on, ja lääkkeet ja keskusteluapua saisin heti kun vaan soittasin. mä yritän huomenna soittaa. ellen sitten taas siirrä sitä "huomiseen". mikä siinä on ettei vaan saa aikaan? se ois vaan se 2 puhelua, ei sen pitäs olla ylivoimasta?
 

Yhteistyössä