Miksei 4kk vauvani pidä minusta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Tuntuu, ettei vauvani pidä minusta. Kitisee ja on tyytymätön. Laulan, loruttelen ja leikin vauvan kanssa paljon, mutta silti isän kanssa leikit on hauskimmat ja isi saa helpolla hymyn kun minä joudun suunnilleen päälläni seisomaan. Vauva ei katso minua ollessaan rinnalla ja pitkään katsoi ohi ja katsekontaktia oli vaikea saada. Nyt kyllä katsoo ja seuraa jo. Olen miettinyt että olenko tehnyt jotain väärin. Eikö äidin pitäisi olla se kivoin, kun on paikalla aina? Vauva ei vierastakaan, vaikka on siis jo 4kk. Jos joku vieras nyt ihan naamaan tulee kiinni kovalla metelillä niin itkee kyllä, muttei vauva välitä kenen sylissä on. Vauva syntyi 6 viikkoa etuajassa, ja tuntuu, että tärkeimmät hetket jouduimme olemaan erossa kun vauva oli keskolassa.

Voiko olla, ettei vauva vain pidä minusta? Jos olen jotenkin epämiellyttävä kun varsinkaan öisin en jaksa olla aina niin ymmärtäväinen kitinää kohtaan, vaan hoidan vauvan yleensä nopeasti turhia höpöttämättä, kun taas isä juttelee vauvalle öisinkin, jos vauva sattuu heräämään. Mitä asialle voi tehdä?
 
olet hassu, vauvat rakastavat äitiään ehdoitta. lakkaa olemasta kateellinen miehellesi ja ole onnellien heidän suhteestaan. meillä on ollu osittain samanlaista, ja se on ihan luonnollista. vauva tietää kyllä miltä äiti näyttää, joten se sijaan että töllistelisi äitiä niin äidin sylissä ollessa on turvallista tutkailla maailmaa ja muita, vierampia, ihmisiä.
 
Ei minunkaan vauva vierasta, vaikka on 5kk. Esikoinen sitä vastoin vierasti tässä iässä, eli siitä ei voi päätellä mitään. Ei minunkaan vauva koko ajan jaksa tuijotella minua, mutta jos olen ollut jonkin aikaa pois niin sitten kyllä saan leveät hymyt ja naurut. Kokeile! :)
 
Ja öisin ei kuulukaan seurustella, vaan nukkua. Vauvalle se opetetaan parhaiten olemalla seurustelematta silloin, joten ole vain ihan rauhassa mörökölli öisin.
 
höpö höpö.. älä edes ajattele tuollaisia!

Niin meilläkin vauva antoi kauneimmat hymynsä isälleen ja koiralle alussa.. Naurettiin miehen kanssa, että kukapa sitä viitsii kodinkoneille (=äiti) hymyillä kun on paljon hauskempaakin tarjolla :D en minä kokenut sitä noin, että vauva minua jotenkin tämän vuoksi inhoaisi tms. vaan ajattelin sen olevan normaalia kehitystä.. ..puolen vuoden iässä saattoi kiukkuilla koko päivän minulle, mutta heti kun isä tuli töistä, niin likka oli kuin Naantalin aurinko. Selitä siinä sitten, että likka on ollut kärttyinen koko päivän kun toinen nauraa isän sylissä koko ien rivillään.

Nyt 10 kk:n iässä hymy loistaa kaikille. Tosin suurimman huomion saa aina se kumpi on ollut vähiten tytön kanssa sillä hetkellä.. enemmän on itse asiassa nyt minun perään kun en meinaa pälstä yksin vessaankaan kun tulee kaveriksi tai vähintään oven taakse koputtelemaan...
 
muistin vielä.. parikuisena kun esikoinen oli vasa oppinut hymyilemään, hymyili autuaasti kaikille mummuille ja papoille ja muille ihailijoille, mutta kun näki mut niin suu alko hamuamaan/tekemään imuliikkeitä.. oli siis oppinut mistä sitä maitoa tulee :)
 

Yhteistyössä