\
Minulla on yks hiukka parempi kaveri, ollu riparilta asti. Asuu aika kaukana, ja yhteydenpito välillä heikonlaista, mutta kuitenkin juttu luistaa kun tavataan. En hänellekään voi kyllä kertoa ihan kaikkea...
Koulussa oli kyllä kavereita (ja ns. varakavereita paljon), mutta heillä oli omat kuvionsa silti, koulussa olin vain porukassa mukana. Vapaa-ajalla minua ei kutsuttu mihinkään mukaan, eikä minulle soiteltu. Musta tuntui että vain minun olisi pitänyt pitää yhteyttä, soitinki heille joskus, mutta kun he eivät koskaan soittaneet minulle. Koulun jälkeen he unohtuivat. Minä en koskaan merkinny heille koulukaveria enempää. Kaikissa kouluissa on ollu sama juttu... En todellakaan tiedä mistä se johtuu, ehkä siitä että olen sen verran hiljainen ja olen hitaasti lämpeävä...
Eli periaatteessa jään jalkoihin. Kun on minä, ja semmonen johon on nopeampi ystävystyä, niin ne alkaa kaveeraamaan sen toisen kans, minun olemassaolo unohdetaan kokonaan.
Nyt ajattelen niin, että parempi on olla ilman kuin huonon kaverin kanssa.
Alkuperäinen kirjoittaja 26.05.2007 klo 09:19 Miksi näin kirjoitti:Jäin ihan miettimään, että mistä mahtaa sitten johtua se, että joltakin puuttuu ystävät kokonaan. Onko niin ollut aina, onko jotain tapahtunut ja välit katkenneet vai mikä tuohon on syynä?
On aika vaikea kuvitella omalle kohdalle vastaavaa, VAIKKA olen aina ollut hiukkasen ujo ja arka. Jostakin ne ystävyyssuhteet vaan on solmittu. Kertokaa te, joka kärsitte yksinäisyydestä, kertokaa vähän taustaa!
Minulla on yks hiukka parempi kaveri, ollu riparilta asti. Asuu aika kaukana, ja yhteydenpito välillä heikonlaista, mutta kuitenkin juttu luistaa kun tavataan. En hänellekään voi kyllä kertoa ihan kaikkea...
Koulussa oli kyllä kavereita (ja ns. varakavereita paljon), mutta heillä oli omat kuvionsa silti, koulussa olin vain porukassa mukana. Vapaa-ajalla minua ei kutsuttu mihinkään mukaan, eikä minulle soiteltu. Musta tuntui että vain minun olisi pitänyt pitää yhteyttä, soitinki heille joskus, mutta kun he eivät koskaan soittaneet minulle. Koulun jälkeen he unohtuivat. Minä en koskaan merkinny heille koulukaveria enempää. Kaikissa kouluissa on ollu sama juttu... En todellakaan tiedä mistä se johtuu, ehkä siitä että olen sen verran hiljainen ja olen hitaasti lämpeävä...
Eli periaatteessa jään jalkoihin. Kun on minä, ja semmonen johon on nopeampi ystävystyä, niin ne alkaa kaveeraamaan sen toisen kans, minun olemassaolo unohdetaan kokonaan.
Nyt ajattelen niin, että parempi on olla ilman kuin huonon kaverin kanssa.