Miksi 2,5v ei halua enää lähteä/jäädä päiväkotiin vaikka edellinen vuosi meni tosi hyvin...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti ihmeissään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti ihmeissään

Vieras
Lapsi meni päiväkotiin 1v4kk ikäisenä. Ensimmäinen viikko oli vaikeaa, itkeskeli perään mutta pian se jäi ja sitten oikein odotti, että pääsee leikkimään päiväkodille. Iltapäivällä ei olisi malttanut lähteä kotiin. Oli sitten kesän kotona, noin 7 viikkoa. Nyt 2v4kk, kun 3 viikkoa sitten palasi päiväkotiin meni kaikki sekaisin. Sama päiväkoti, samat tilat ja sama piha. Yksi sama hoitaja, mutta 2 eri hoitajaa ja muutama tuttu lapsi mutta muuten uusia lapsia ryhmässä. Alusta asti on nyt ollut TOSI vaikeaa, itkee ja saa jotain paniikkikohtauksen tapaisia (itkee, huutaa ja haukkoo henkeä naama punaisena ihan hysteerisenä) kun hänelle sanotaan, että nyt äiti lähtee ja sinä jäät tänne, äiti varmasti hakee iltapäivällä. "Äidin korvikkeeksi" kelpaa vain se yksi tuttu hoitaja. Se on jotain kauheaa kun joutuu jäämään pihalle itkemään... Sitten kun äiti häviää näkyvistä lapsi itkee max. 5 min ja alkaa touhuta. Tämä on nyt vähitellen pahentunut, sillä koko viime viikonlopun lapsi itki kotona sitä, että ei kai hän joudu taas päiväkotiin, ei halua, en lähde, äiti älä vie hoitoon, haluan olla kotona! Aamulla itku alkaa jo herätessä ja koko aamun kiukkuaa ja potkii lattiaa ym. ettei vaan tarvitse lähteä hoitoon. :( Miksi se on niin vaikeaa nyt, kun ei ollut aikaisemminkaan? :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vuorovetten prinssi:
Uhmaa. Kokeilee saako tahtonsa läpi.

Miksi se uhmaa? Miksi ei halua jäädä kivaan päiväkotiin vaikka on siellä viihtynyt koko edellisen vuoden? Miksi nyt ei halua jäädä? :o Ei muissakaan asioissa uhma ole tuollaista... jos haluaa kaupassa karkkipussin ja minä sanon että ei niin saattaa sanoa joko "voi voi" tai sitten tirauttaa muutaman kyyneleen mutta ei ala paniikkikohtausta järjestämään.
 
Varmaan samasta syystä kun meidän samanikäinen on yks kaks kuin takiainen. Itku tulee heti jos jää vaikka mummon luo ilman vanhempia. Musta tuntuu, et kuuluu jotenkin tähän ikään. Joku kehitysvaihe
 
Alkuperäinen kirjoittaja niih:
no varmaankin siksi että lapsi tietää ettei alle 3 vuotiaiden paikka ole päiväkodissa :)

Voi ei ap, mitäs menit näyttämään sitä kotihoidontuen asetusta. Nyt se lapsi ajaa oikeuksiaan kotihoitoon.

Mut joo, noita kausia tulee ja menee. Varsinkin lomien jälkeen voi kestää jonkin aikaa ennen kuin arki alkaa rullata. Päiväkodissa usein uusia lapsia ja hoitajia ja elokuu monesti aika säpinää kun on kaikilla vielä totuttelemista.
 
Kai ne kohta tekee jonkun lastensuojeluilmoituksen kun meidän lapsi on niin äitinsä perään. Enkä yritä mitään provoilla, vaan tosissaan ihmetyttää koko tilanne.
 
Ei se uhma johdu siitä onko joku kivaa vai ei. Meillä raivottiin yks ilta siitä, että teen olisi pitänyt olla kuivaa :headwall:
Ja 7 viikkoa on pitkä aika, vaikka olisikin tottu paikka. Kaikki pitää aloittaa kuin alusta. Aamun hesarissa Keltinkangas-Järvinen totesi, että alle 3v. unohtaa viikossa jo toisen paikan/ihmisen olemassaolon. Se keskustelu liittyi vuoroasumiseen, mut pätee toki sama asia tässäkin. Kyllä se taas siitä. Reippaasti vaan itse. Meillä samanikäinen poika ja hoito alkooin 8 viikon tauon jälkeen. Ei raivareita, mut olihan se alkuun taas ihmeellistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kai ne kohta tekee jonkun lastensuojeluilmoituksen kun meidän lapsi on niin äitinsä perään. Enkä yritä mitään provoilla, vaan tosissaan ihmetyttää koko tilanne.

Ehkä se oli ihan kevyt neuvottelu mitä ihmiset nyt päiväkodeissa käy joka päivä. Jos mietityttää, niin kysyt sieltä. Sanot, että itsekin olet huolissasi. Mites suhtautuu kun haet? Miten päivä menee?
 
Meillä sujui koko kesän 2v:n hoito hyvin, ilman itkuja tai kiukkuja. Sit vaihtui paikka pph:lle, ja nyt pikuhiljaa hoitoon menot vaan pahenee. Viimeks alkoi tänään kiukkuitku jo autossa, perjantaina sentään vasta kun nostin autosta pois.. Mitähän on edessä kun hoitaja jää eläkkeelle ja paikka taas vaihtuu?!?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ooo:
Aamun hesarissa Keltinkangas-Järvinen totesi, että alle 3v. unohtaa viikossa jo toisen paikan/ihmisen olemassaolon. Se keskustelu liittyi vuoroasumiseen, mut pätee toki sama asia tässäkin.

Mä muuten en usko tuota alle kolmevuotiaan kultakalamuistia. Meillä jo kaksivuotias ikävöi isovanhempiaan ja muisti tosi tarkasti kaikki mummolan lelut ym. Sitä mieltä olen kyllä, että kahden kodin systeemi on rankka lapselle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Ooo:
Aamun hesarissa Keltinkangas-Järvinen totesi, että alle 3v. unohtaa viikossa jo toisen paikan/ihmisen olemassaolon. Se keskustelu liittyi vuoroasumiseen, mut pätee toki sama asia tässäkin.

Mä muuten en usko tuota alle kolmevuotiaan kultakalamuistia. Meillä jo kaksivuotias ikävöi isovanhempiaan ja muisti tosi tarkasti kaikki mummolan lelut ym. Sitä mieltä olen kyllä, että kahden kodin systeemi on rankka lapselle.

No niin munkin mielestä, mutta me puhutaankin heistä (ja puhuttiin hoitopaikan ihmisistä ) aika usein. Uskoisin, että siksi toki muistaa. Mutta uskon senkin, että muistista häviää se tieto, että jotain on oikeasti jossain lapsen ulkopuolella olemassa. Lapsihan ei tiedä varmuudella kuin sen oman todellisuuden ja oman ympäristön, abstrakti ajattelu kehittyy kai tutkimusten mukaan myöhemmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Ooo:
Aamun hesarissa Keltinkangas-Järvinen totesi, että alle 3v. unohtaa viikossa jo toisen paikan/ihmisen olemassaolon. Se keskustelu liittyi vuoroasumiseen, mut pätee toki sama asia tässäkin.

Mä muuten en usko tuota alle kolmevuotiaan kultakalamuistia. Meillä jo kaksivuotias ikävöi isovanhempiaan ja muisti tosi tarkasti kaikki mummolan lelut ym. Sitä mieltä olen kyllä, että kahden kodin systeemi on rankka lapselle.

En usko minäkään. Kyllä meillä alle 2 vee puhuu päivittäin mummosta ja vaarista, joita näkee kuitenkin vain 1-2 kertaa kuukaudessa.

Päivähoitoasiaan en osaa ottaa kantaa, kun meillä ei (vielä toistaiseksi ainakaan) ole vastaavaa koettu.
 
Lapset nyt on niin erilaisia, ja eri ikävaiheissa voi olla eri reaktio (eroahdistukset yms) ja nämä erot voi tapahtua jo hyvin lyhyessä ajassa. Tottakai elämänmuutoksetkin vaikuttaa, mutta tämänhän sinä varmasti jo tiedostat ja olet rehellinen itsellesi. Onko tapahtunut jotain sellaista mikä voisi vaikuttaa? Ei sitä toki tänne tarvitse kertoa. Mielestäni ei ole mitenkään tavatonta että lapsi reagoi äidin lähtöön, eikös se jossain määrin jopa kerro jotain siitä kiintymyssuhteesta, että kaikki on hyvin? Urheutta nyt vaan, ja jutelkaa kotonakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ooo:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kai ne kohta tekee jonkun lastensuojeluilmoituksen kun meidän lapsi on niin äitinsä perään. Enkä yritä mitään provoilla, vaan tosissaan ihmetyttää koko tilanne.

Ehkä se oli ihan kevyt neuvottelu mitä ihmiset nyt päiväkodeissa käy joka päivä. Jos mietityttää, niin kysyt sieltä. Sanot, että itsekin olet huolissasi. Mites suhtautuu kun haet? Miten päivä menee?

Kyllä lapsi jaksoi koko kesän iloisesti muistella miten kivaa oli hoidossa. Koko kesän odotti, että pääsee takaisin katsomaan kavereita, hoitajia ja leikkimään. Sitten, kun se hetki koitti, ei se ollutkaan enää kivaa. :( Eli kyllä muisti missä oli ollut ja mitä teki jne.

Olen kysynyt ja keskustellut pihalla hoitajien kanssa, mutta ei niistä saa mitään irti. Aikamoista pskanjauhamista tuntuu olevan keskusteluyritykset. Spekulointia ja ihmettelyä siltäkin suunnalta jne.

Kun menen hakemaan lapsi tulee iloisesti juosten syliin ja sanoo "äiti haki minut". Päivä menee kuitenkin hyvin. Kotona illalla toistelee "äiti, minulla on asiaa", minä vastaan "no, kerrohan", lapsi "kivaa oli hoidossa".

Hoidossa syö, nukkuu ja leikkii. Touhuaa ja höpöttää välillä jotain äidistä ja isästä. Itku jää siis siihen, kun minä häviän näköpiiristä.
 
paitsi että lapsi on3v ja virallisestikin tarvitsee ikäistensä seuraa ;-) Meni päiväkotiin 1,5vuotiaana ja on viihtynyt hyvin, kun vaan pääsi alkuun. Lapsi on aina ollut ujo ja hitaastilämpeävä, mutta silti meni hyvin päiväkodin aloituskin. Nyt on 2,5kk kesäloma takana ja päiväkotiin meno aivan kauheaa. Meillä tilannetta mutkistaa se, että olen vauvan kanssa kotona, isompi käy 3 päivänä viikossa päiväkodissa. Kaikki nyt tietenkin ajattelee, että miksi mä vielä väkisin lapseni päiväkotiin kun voisin pitää sen kotonakin... ja sitähän tässä miettii itsekin. Tuo meidän poikanen on vaan kerta kaikkiaan niin hitaasti lämpenevä ja ujo, ettei leiki koskaan puistossa muiden kuin valmiiksi tuttjen (päiväkotikavereiden) kanssa, ja heidänkin kanssa vasta viimeiset 10min puistossaoloajasta. Kerhoon häntä olisi aivan turha viedä (eikä niitä paikkojakaan enää ole), koska se 2h pari kertaa viikossa ei riitä siihen, että lapsi tutustuisi uusiin kavereihin. Eli jos otan hänet pois päiväkodista, hän ei leiki kenenkään kanssa. Ei hyvä, ja paluu päiväkotiin on kuitenkin edessä vuoden kuluttua.
Meillä on vasta viikko päiväkodin aloituksesta, toivottavasti helpottuu vähitellen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mulle tuli heti mieleen, etä olisiko siellä sattunut jokin ikävä tilanne lapsen kannalta? Hoitajat eivät aina välttämättä huomaa mitä tapahtuu ryhmässä.

tätä olen itsekin miettinyt mutta kukaan ei kerro mitään. lapsi ei toki osaa selostaa ja hoitajat on vaan hiljaa ja sanovat että kaikki on ok.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ooo:
No mutta kaikkihan vaikuttaa olevan ihan hyvin ja normaalisti, huolet pois!

No joo, kyllä kaiken pitäisikin olla ihan kunnossa mutta silti aamuitkuilut ja jopa viikonloppuitkuilut on rankkaa koko perheelle kun lapsi ei halua mennä hoitoon. Onko se nyt sitten vaan sitä uhmaa... en tiedä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Ooo:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kai ne kohta tekee jonkun lastensuojeluilmoituksen kun meidän lapsi on niin äitinsä perään. Enkä yritä mitään provoilla, vaan tosissaan ihmetyttää koko tilanne.

Ehkä se oli ihan kevyt neuvottelu mitä ihmiset nyt päiväkodeissa käy joka päivä. Jos mietityttää, niin kysyt sieltä. Sanot, että itsekin olet huolissasi. Mites suhtautuu kun haet? Miten päivä menee?

Kyllä lapsi jaksoi koko kesän iloisesti muistella miten kivaa oli hoidossa. Koko kesän odotti, että pääsee takaisin katsomaan kavereita, hoitajia ja leikkimään. Sitten, kun se hetki koitti, ei se ollutkaan enää kivaa. :( Eli kyllä muisti missä oli ollut ja mitä teki jne.

Olen kysynyt ja keskustellut pihalla hoitajien kanssa, mutta ei niistä saa mitään irti. Aikamoista pskanjauhamista tuntuu olevan keskusteluyritykset. Spekulointia ja ihmettelyä siltäkin suunnalta jne.

Kun menen hakemaan lapsi tulee iloisesti juosten syliin ja sanoo "äiti haki minut". Päivä menee kuitenkin hyvin. Kotona illalla toistelee "äiti, minulla on asiaa", minä vastaan "no, kerrohan", lapsi "kivaa oli hoidossa".

Hoidossa syö, nukkuu ja leikkii. Touhuaa ja höpöttää välillä jotain äidistä ja isästä. Itku jää siis siihen, kun minä häviän näköpiiristä.

Jos itku tosiaan lakkaa noin nopeasti, niin eiköhän kaikki ole ok :) Meillä välillä itketään ja välillä ei, enkä osaa pitää sitä mitenkään huonona merkkinä, vaikka se tietysti pahalta tuntuukin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vuorovetten prinssi:
Uhmaa. Kokeilee saako tahtonsa läpi.

Eipä ole kyse uhmasta vaan ihan oikeasta hädästä.Lapsesi on nyt vaan isompi ja hänellä on taitoja ilmaista tunteitaan. Ollessaan 1v4kk aloittaessaan päivähoidossa oli hän vielä liian kehittymätön ilmaisemaan miltä hänestä tuntui. Aloittaessaan kesän jälkeen "uudestaan" tulivat nämä vanhat tunteet taas mieleen. Ehkä tilanteenne oli se silloin kun lapsi aloitti että ei ollut riittävästi aikaa kunnolliseen tutustumiseen päiväkodissa yhdessä lapsen kanssa? Näemme usein juuri näitä "viivästyneitä" eroahdistuksia kun aloitus ollut liian nopeaa.Apu tähän on usein ollut se että kun sinulla on mahdollisuus niin menet lapsen kanssa päiväkotiin yhdessä,käytte läpi arkea ja keskustelette tämän tutun ja turvallisen aikuisen kanssa päivästä ja mitä kaikkea tehdään jne. mietitte lapsen kanssa mikä vaikeissa tilanteissa auttaisi jne.
 
Ap:n juttu on kuin omasta "kynästä" kirjoitettu. Meilläkin vajaa 3-vee itkeskeli iltaisin ja aamuisin ja oli melkeinpä hysteerinen päiväkotiin lähdöstä: "Minä olen KOTONA!!" Päiväkodissa oli muuten ollut kaikki ennallaan, paitsi pari tuttua hoitajaa ja kaveria oli lähtenyt ryhmästä. Juttelin lähimmän hoitajan kanssa ja hänkin oli huomannut, ettei laps ole entisensä. Mietittiin, mistä voisi johtua, ja hoitajat piti asiasta palaverin. Meidän pikku kaveri kaipaa jonkin verran tukea ja kannustusta päästäkseen toisten lasten leikkeihin mukaan ja on muutenkin sellainen hitaastilämpenevä tapaus. Kun hoitajille teroitettiin tätä ja kehotettiin kiinnittämään asiaan erityistä huomiota, alkoi poikakin viihtyä päiväkodissa paremmin. Iloisena juosten tuli käytävällä halaamaan ja sanoi, että oli ollut kiva päivä - ihan niin kuin keväällä.

Kannattaa jutella hoitajien kanssa.
 
Oisko niin, että 1 v 4 kk kehitystaso on TÄYSIN erilainen kun 2,5 vuotiaan. 1v 4 kk on lähes vauva, 2,5 taas persoona jolla on oma tahto ja omat mielipiteet. Miten voi olla näin typeriä kysymyksiä...
 

Yhteistyössä