HS-analyysi
Afrikka tekee nousua muun maailman rinnalle
Vihdoinkin hyviä uutisia nälänhätien ja sotien maaosasta: keskiluokka kasvaa, taloudet porskuttavat ja konfliktit ovat vähentyneet.
2.6.2013 10:39 23
Pekka Mykkänen
Helsingin Sanomat
TREVOR SNAPP BLOOMBERG
Samsung houkuttelee Nairobissa kenialaisia mainoksella asiakkaikseen. Kenialaisista yli 90 prosentilla on kännykkä, ja väestöstä kaksi kolmasosaa käyttää kännykkää maksuvälineenä.
Samsung houkuttelee Nairobissa kenialaisia mainoksella asiakkaikseen. Kenialaisista yli 90 prosentilla on kännykkä, ja väestöstä kaksi kolmasosaa käyttää kännykkää maksuvälineenä.
Onko vielä joku, joka ei muka ole kuullut Kiinan huimasta kehityssaagasta?
Sekin pitäisi jo tietää, että kiinalaiset ovat rymistäneet sijoittamaan rikkauksiaan joka puolelle maailmaa ja erityisen näkyvästi Afrikkaan.
Kiinan menoa päivitellessä monelta on jäänyt huomaamatta, että Afrikan omatkin taloudet ovat puhjenneet kukkaan.
Viime vuosikymmenen aikana kuusi kymmenestä maailman nopeimmin kasvavasta taloudesta on sijainnut Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Runsaan 50 valtion mantereen talous kasvoi keskimäärin yli viisi prosenttia.
Ainakin kuudessa afrikkalaisessa maassa talous kasvaa tällä haavaa kovempaa kuin Kiinan ihmetalous. Ruotsin valtiovarainministeri Anders Borg on tiivistänyt kehityksen näin: "Afrikka on uusi Kiina."
Mielikuvat eivät kuitenkaan muutu hetkessä, sillä niin pitkään on Afrikasta puhuttu tuhoon tuomittuna maanosana. Esimerkiksi vielä vuonna 2004 luettiin The Economist -lehden toimittajan Robert Guestin kirjaa nimeltä The Shackled Continent eli "kahlittu maanosa".
Kirjassa ihmeteltiin, miksi Afrikan maat olivat köyhtyneet entisestään kolmen edellisen vuosikymmenen aikana. Miksi niin monessa maassa sodittiin, miksi aids oli lyönyt Afrikkaa niin paljon kovemmin kuin muita maanosia? Mikä kumma siinä oli, ettei korruptio hävinnyt sieltä ja että kehitysapu katosi kankkulan kaivoon?
Vaan vihdoin on koittanut aika huomata, että Afrikkaan liittyvä positiivinen juttu on aivan yhtä perusteltu kuin negatiivinenkin. Jos ei perustellumpikin.
Afrikkaan liittyvä hehkuttaminen ei ole uutinen Suomen Etiopian-suurlähetystön lähetystösihteerille Janne Oksaselle.
"Nyt puhutaan Afrikan renessanssista", hän kertoo puhelimessa Addis Abebasta.
Oksanen kertoo käyneensä 90 miljoonan asukkaan Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, eikä kaupunkia tahdo tunnistaa entisekseen.
Joka puolella rakennetaan teitä ja taloja, kaupat tursuvat kulutustavaraa ja 20 miljoonaa etiopialaistavista pulisee kännyköihinsä. Köyhyys vähenee, ja keskiluokka kasvaa silmissä.
Virallisten tilastojen mukaan Etiopian talous on kasvanut vuosikausien ajan noin kymmenen prosentin vuositahtia. Siellä valmistetaan autoja, muotikenkiä ja kodinelektroniikkaa.
Ne ovat mieluisia uutisia suomalaisille veronmaksajille, jotka ovat tukeneet Etiopiaa lähes 250 miljoonalla eurolla vuosina 19752011.
Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen kävi Afrikassa ensimmäisen kerran vuonna 1970. Hän kertoo olevansa optimistisempi kuin koskaan.
"Suuri muutos on ollut se, että taloutta on avattu ja inflaatio on saatu kuriin itsenäisten keskuspankkien myötä. Alhaalta lähdetään, mutta esimerkiksi Saharan eteläpuolinen Afrikka on kasvanut finanssikriisinkin ajan."
Liikanen on käynyt Afrikan maissa parillakymmenellä reissulla. Hän kertoo, kuinka äänensävy on muuttunut erityisesti globaalien instituutioiden, kuten Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin, kannanotoissa.
Maailmanpankki esimerkiksi on arvioinut, että absoluuttinen köyhyys on mahdollista hävittää Afrikasta ja muustakin maailmasta lähes kokonaan vuoteen 2030 mennessä. Seitsemässätoista vuodessa!
Afrikan mailla on silti vielä paljon työtä edessään. Liikasen mukaan kehitys edellyttää vahvoja instituutioita, toimivaa oikeuslaitosta ja hallintoa, joka taistelee korruptiota vastaan. Ilman tervettä kansantaloutta ei synny kilpailukykyisiä tuotteita.
YK:n yliopiston Wider-instituutin varajohtaja, ghanalainen Augustin Fosu jatkaa toivomuslistaa puhelimessa Ghanan pääkaupungista Accrasta: afrikkalaishallitusten on demokraattisten reformien ohella pyrittävä eroon kehityksen pullonkauloista. Tarvitaan teitä, satamia, sähköä ja vettä, jotta positiivinen hyrinä jatkuisi.
Liikasen ja Fosun pohdinnoista huokuu tuttu Afrikkaan liittyvä puhetapa: varovainen toiveikkuus. Maanosa on täynnä maita, joiden kehitys on ottanut takapakkia sotien, korruption tai muiden vitsausten vuoksi.
Eihän sille mitään mahda, että Afrikasta löytyvät yhä maailman epävakaimmat, korruptoituneimmat, lukutaidottomimmat ja tautisimmat seutukunnat.
Mutta taputtakaamme sille, että yhä harvemmasta Afrikan kolkasta kuuluu aseiden pauke. Oksanen joutuu hetken miettimään saadakseen mieleensä maat, joissa vielä soditaan.
Kriisipesäkkeitä on, esimerkiksi Itä-Kongossa, Pohjois-Nigeriassa ja Malissa. "Mutta isot avoimet konfliktit ovat vähentyneet", Oksanen sanoo.
Afrikan nousua jouduttaa moni seikka, mutta ylitse muiden asiaa selitetään muun maailman raaka-aineiden nälällä. Kuten Kiina on huomannut: rakentamalla lentokenttiä ja teitä Afrikasta saa öljyä, sinkkiä ja alumiinia.
Raaka-aineet ovat kuitenkin vain osa tarinaa. Konsulttiyhtiö McKinsey kartoitti pari vuotta sitten Afrikan kehityksen taustoja ja havaitsi, että Afrikan talouskasvusta vuosina 20022007 vain kolmannes selittyi raaka-aineilla. Menoa kiihdyttivät kuluttajiin nojaavat bisnekset, maatalouden kehittyminen, liikenne, telekommunikaatio ja teollisuus.
Vuonna 2040 Afrikassa on enemmän työikäistä väestöä kuin Kiinassa tai Intiassa, ja siitä voi tulla seuraava "maailman tehdas". Afrikassa on nyt runsaat miljardi ihmistä, mutta vuonna 2050 afrikkalaisia saattaa olla yli kaksi miljardia.
Afrikka on tuleva Aasia, julistivat Ilta-Sanomien mukaan suomalaisministerit Alexander Stubb ja Heidi Hautala, jotka matkasivat toissa viikolla suuren yritysdelegaation kanssa Sambiaan ja Tansaniaan. Seurueeseen kuului yli 80 ihmistä.
Suuri ja nuori väestö voi olla mahtava kilpailuvaltti ikääntyvää Eurooppaa, Japania ja Kiinaa vastaan, jos kasvu jatkuu. Jos kehitys takkuaa, se voi merkitä lisää kurjuutta ja levottomuuksia.
Kiinan lisäksi myös muut nousevat taloudet, kuten Intia, Turkki ja Brasilia, ovat heränneet Afrikan nousukiitoon. Brittiläinen Chatham House -tutkimuslaitos kertoo raportissaan, että Brasilian kauppa Afrikan maiden kanssa on yli kuusinkertaistunut vuosikymmenessä.
Brasilia on yli tuplannut diplomaattisten lähetystöjensä määrän 17:stä 37:ään Afrikassa sitten vuoden 2003. Viime viikon lauantaina Brasilia kertoi antavansa anteeksi 700 miljoonan euron arvosta Afrikan maiden velkoja.
Puuhakkuus selittyy sekä Brasilian halulla nousta mahtivaltojen joukkoon että Afrikan painoarvon kasvulla kansainvälisessä politiikassa. Ja sillä, että maailman talouskehitys rakentuu entistä enemmän nousevien talouksien yhteistyön varaan.
Nousevien maiden Afrikka-into tuo mieleen kysymyksen, onko Euroopassa todella havaittu naapurimaanosan uutiset.
Oksasen mukaan suuret eurooppalaisyritykset kartoittavat tarmokkaasti Afrikan markkinoita ja EU-maat ovat muuttaneet lähestymistapaansa kehitysavun antajista kumppaneiksi.
Mutta liikkeet ovat olleet paljon jäykempiä kuin Bric-mailla, joilla viitataan Kiinaan, Intiaan, Brasiliaan ja myös Venäjään.
Eurooppalaismailla on myös eronsa. Oksasen mukaan Etiopiassa häärää yli 150 hollantilaisyritystä, suomalaisia vasta kourallinen.
Erkki Liikanen sanoo, että Euroopan historia Afrikan kanssa on yhtäällä taakka ja toisaalla mahdollisuus. Ensin oltiin siirtomaaherroja, sitten johtavia kehitysavun antajia.
"Yritykset tekevät ratkaisunsa liiketaloudellisin perustein. Jotkin ovat toki olleet aktiivisia, mutta enemmän pitäisi tehdä."
Bric-mailla ei ole siirtomaavaltojen painolastia.
Lisäksi niillä on mutkattomampi suhtautuminen korruptioon ja ihmisoikeusloukkauksiin.
Siinä missä eurooppalaispoliitikot ja Maailmanpankin virkailijat pitävät palopuheita läpinäkyvän hallinnon, demokratian, sananvapauden ja matalan inflaation tarpeellisuudesta, kiinalainen pystyttää padon ja haalii oikeudet öljyesiintymään.
Autoritaarisen Kiinan esimerkki on saanut jotkut Afrikan johtajat flirttailemaan ajatuksella, että ehkä heidänkin maissaan voitaisiin luoda talousihme ilman demokraattisia uudistuksia.
Augustin Fosu sanoo happamasti, että sellaista on Afrikassa jo kokeiltu. Ei toiminut.
Nykyisten suomalaislasten Afrikka-kuva voi muodostua rajustikin erilaiseksi kuin vaikkapa 1980-luvulla varttuneiden. Afrikasta voi tulla paikka, jonka musiikki, muoti ja ruoka nousevat muotivillityksiksi. Siellä lomaillaan, sen yliopistoissa vietetään vaihto-oppilasvuosia ja siellä lyödään rahoiksi.
Suomalaislasten voi olla vaikea mieltää, että vain runsas sukupolvi sitten Hongkongissa tehtiin rihkamaa ja Japanissa hävyttömän huonoja autoja. Miltä näyttää maailma sukupolven päästä, vuonna 2050, kun Nigerian väestö on kasvanut yli 400 miljoonaan ja vastaa kooltaan Yhdysvaltain asukaslukua?
Augustin Fosun mukaan "21. vuosisata voi kuulua Afrikalle", jos maanosa jatkaa samalla uralla, millä se on ollut viime vuosikymmenen ajan.
Lämmitykset ei toimi, hanat on ihan idioottimaisia jne.