Miksi äidin turhamaisuus ja halu säilyttää ulkonäkö raskauden jälkeen on niin iso tabu?

[Sinitarra]

Otsikossa se tulikin – miksi halu näyttää omalta itseltään on niin suuri tabu ja sitä pidetään suurin piirtein yhtä pahana rikoksena kuin raskausaikana juopottelua? No liioittelen, mutta siltä vähän tuntuu..

Esimerkiksi neuvolassa kysyin tukivyön käytöstä, onko siitä jotain hyötyä palautumisessa/ voinnissa synnytyksen jälkeen, niin neuvolatädin ilme meni tosi kylmäksi ja selitti vaan, että luonto kyllä hoitaa sen palautumisen.

Tietysti TIETYSTI se lapsi on tärkein ja ykkönen, laittaisin ulkonäköni milloin tahansa vihoviimeiselle sijalle, jos se vaikuttaisi jotenkin lapseen. Mutta eiköhän sille lapselle ole aivan sama millaiset vatsamakkarat äidillä on – miksi asiasta ei saisi huolehtia?

Ja mulla ainakin vaikuttaa tosi paljon omaan jaksamiseen oma ulkonäkö, jos näytän kamalalta niin olo on vieläkin väsyneempi ym.

 

["vieras."]

ei sitä yleensä pienen vauvan äitinä ole aikaa tuollaiseen joten kyllähän siinä alkaa ajattelemaan että jääkö se pieni liian vähälle huomiolle

 

[Pin]

[QUOTE="vieras.";29683548]ei sitä yleensä pienen vauvan äitinä ole aikaa tuollaiseen joten kyllähän siinä alkaa ajattelemaan että jääkö se pieni liian vähälle huomiolle[/QUOTE]

Niin mihin ei ole aikaa?

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="vieras.";29683548]ei sitä yleensä pienen vauvan äitinä ole aikaa tuollaiseen joten kyllähän siinä alkaa ajattelemaan että jääkö se pieni liian vähälle huomiolle[/QUOTE]

Ööö, siis ei ole aikaa vetää vaikka sitä vyötä paikoilleen? Tiedän että esim. suihkussa käyminen voi olla hankalaa ym., mutta jonkinmoinen ulkonäöstä huolehtiminen on niin iso osa minua, että vaikea kuvitella muuttuvani sen suhteen - olisin varmaankin masentunut tm., jos en yhtään huolehtisi palautumisesta siinä vauva-arjen keskellä mm. juuri tuon vyön avulla ja vaunulenkein ym.

Tuskin nyt mihinkään monen tunnin puunaukseen onkaan aikaa, mutta HALU näyttää suht omalta itseltään on tärkeä osa mielenterveyttä MINULLE.

 

[Aloittaja vielä]

[QUOTE="vieras.";29683548]ei sitä yleensä pienen vauvan äitinä ole aikaa tuollaiseen joten kyllähän siinä alkaa ajattelemaan että jääkö se pieni liian vähälle huomiolle[/QUOTE]

Ja miten se vähentää vauvan saamaa huomiota, jos äiti käyttää tukiliiviä synnytyksen jälkeen?

 

["vieras."]

[QUOTE="Aloittaja";29683577]Ööö, siis ei ole aikaa vetää vaikka sitä vyötä paikoilleen? Tiedän että esim. suihkussa käyminen voi olla hankalaa ym., mutta jonkinmoinen ulkonäöstä huolehtiminen on niin iso osa minua, että vaikea kuvitella muuttuvani sen suhteen - olisin varmaankin masentunut tm., jos en yhtään huolehtisi palautumisesta siinä vauva-arjen keskellä mm. juuri tuon vyön avulla ja vaunulenkein ym.

Tuskin nyt mihinkään monen tunnin puunaukseen onkaan aikaa, mutta HALU näyttää suht omalta itseltään on tärkeä osa mielenterveyttä MINULLE.[/QUOTE]

ei mulla ainakaan 2kk ikäisen pojan äitinä ole aikaa meikata ja pynttäytyä joka päivä.

 

[näin]

Mä kysyin jälkitarkastuksessa mun roikku mahasta, että mitä tälle pitää tehdä kun ahistaa. Lääkäri sano et kannattais oikeesti miettiä, että mikä tässä elämässä on tärkeintä.

 

["vieras."]

Ja miten se vähentää vauvan saamaa huomiota, jos äiti käyttää tukiliiviä synnytyksen jälkeen?

otsikossa puhuit turhamaisuudesta mutta jos tässä on nyt kyse pelkästä tukiliivistä niin tuskin siitä kukaan mitään tabua on tehnyt kun sellaista jopa suositellaan käytettäväksi varsinkin sektion jälkeen

 

[äetee]

En ole kyllä missään huomannut, että se olis millään tavalla tabu. Enkä myöskään viiden kotiäitivuoden aikana tavannut yhtään räjähtänyttä kotiäitiä kerhoissa tai puistoissa. En oikein ymmärrä ongelmaa. Mä olen meikannut ja lenkkeillyt tekemättä siitä sen kummempaa asiaa.

 

[Aloittaja vielä]

Mä kysyin jälkitarkastuksessa mun roikku mahasta, että mitä tälle pitää tehdä kun ahistaa. Lääkäri sano et kannattais oikeesti miettiä, että mikä tässä elämässä on tärkeintä.

No juurikin esim. näin näkyy, että asia on aikamoinen tabu. Ja edelleenkään en puhu siitä että monta tuntia meikataan ja laitetaan tukkaa, mutta huoli tuosta palautumisesta koetaan jotenkin todella epäinhimillisenä asiana.

 

[Pin]

[QUOTE="vieras.";29683590]ei mulla ainakaan 2kk ikäisen pojan äitinä ole aikaa meikata ja pynttäytyä joka päivä.[/QUOTE]

Minkälaista teillä on arki jos ei oikeasti ehdi yhtään laittautua? Kuulostaa ihan kauhealta jos minäkin ehdin ja meillä oli vaikea aika toisella lapsella.

 

[Aloittaja vielä]

[QUOTE="vieras.";29683590]ei mulla ainakaan 2kk ikäisen pojan äitinä ole aikaa meikata ja pynttäytyä joka päivä.[/QUOTE]

Ja meikkaamisella ja pynttäytymisellä tarkoitat mitä? Itselleni normaaliin huolehtimiseen kuuluu esim. hiusten ja hampaiden harjaus + kevyt meikki, jos suuntaan jonnekin muualle - esim. bb-voide ja ripsari, tuohon menee ehkä 3 minuuttia.

Tuo kolme minuuttia auttaa varmasti väsymykseen ja jaksamiseen mulla, eli onko se sitten vauvalta pois? Sitä voipi miettiä...

 

[_Pigeon_]

Vauvan kanssahan on kaikista helpoin meikata jne, kun se pysyy paikallaan Taaperon kanssa haastavampaa.

Mun poika on nyt 1v9kk ja kyllä mä oon sen syntymästä lähtien (jo sairaalassa ollessamme) päivittäin meikannut ja laittanut hiukset. Olen muutenkin tarkka ulkonäöstäni, en ymmärrä miksi ei saisi olla vaikka onkin äiti...

 

["vieras."]

Minkälaista teillä on arki jos ei oikeasti ehdi yhtään laittautua? Kuulostaa ihan kauhealta jos minäkin ehdin ja meillä oli vaikea aika toisella lapsella.

no aika rankkaa on joo, vauvalla paha koliikki

 

["kipa"]

Kyllä mä ainakin halusin entisiin mittoihini raskauden jälkeen, mutta suurin syy oli kyllä se, että olen aina liikkunut paljon ja loppuraskaus oli yhtä tuskaa kun ei voinut urheilla samaan malliin kuin ennen. Halusin jatkaa sitä mahdollisimman pian. Mulla on kaksi lasta jotka nyt on jo koululaisia, mutta esikoisen syntymän jälkeen ei kyllä ollut muuta kuin aikaa. Se vauva nukkuu ja syö, siinä jää ruhtinaallisesti aikaa liikuntaan. Mä en ymmärrä miten se omasta hyvinvoinnista huolehtiminen olisi siltä vauvalta pois. Voihan sitä liikuntaa harrastaa kotonakin ja vaunulenkeillä. Ap: lle sanoisin, että sitä minäkin ihmettelen.

 

[äetee]

No juurikin esim. näin näkyy, että asia on aikamoinen tabu. Ja edelleenkään en puhu siitä että monta tuntia meikataan ja laitetaan tukkaa, mutta huoli tuosta palautumisesta koetaan jotenkin todella epäinhimillisenä asiana.

No kyllä mä koen aika erikoisena sen, että mahan pitäis olla palautunut jälkitarkastukseen mennessä, siis 5-12 viikkoa synnytyksestä tai muuten ahdistaa. Mielestäni tabu ei kyllä sanana sovitähän esimerkkiin pätkääkään.

 

[näin]

No juurikin esim. näin näkyy, että asia on aikamoinen tabu. Ja edelleenkään en puhu siitä että monta tuntia meikataan ja laitetaan tukkaa, mutta huoli tuosta palautumisesta koetaan jotenkin todella epäinhimillisenä asiana.

Kyllä mä ulkonäköäni pitkään itkin, varsinkin kun oli sektion jälkeinen turvotus todella paha. Kaikki sano et ihan turhaa itken ja ei saa ajatella sitä ulkonäköä jne.
Kyllä mulla oli oikeus itkeä jos itketti. Aika parans haavat ja olen jo sujut itseni kanssa.

 

[Happygirl-91]

Totta.. Aina naiset sanoo ettei stressanut ollenkaan muuttuuko kroppa. Mutta joo, kuka tuon nyt uskoO? Tietysti saa naisena huolehtia ulkonäöstään.

 

[säpäle harmaana]

Otsikossa se tulikin – miksi halu näyttää omalta itseltään on niin suuri tabu ja sitä pidetään suurin piirtein yhtä pahana rikoksena kuin raskausaikana juopottelua? No liioittelen, mutta siltä vähän tuntuu..

Esimerkiksi neuvolassa kysyin tukivyön käytöstä, onko siitä jotain hyötyä palautumisessa/ voinnissa synnytyksen jälkeen, niin neuvolatädin ilme meni tosi kylmäksi ja selitti vaan, että luonto kyllä hoitaa sen palautumisen.

Tietysti TIETYSTI se lapsi on tärkein ja ykkönen, laittaisin ulkonäköni milloin tahansa vihoviimeiselle sijalle, jos se vaikuttaisi jotenkin lapseen. Mutta eiköhän sille lapselle ole aivan sama millaiset vatsamakkarat äidillä on – miksi asiasta ei saisi huolehtia?

Ja mulla ainakin vaikuttaa tosi paljon omaan jaksamiseen oma ulkonäkö, jos näytän kamalalta niin olo on vieläkin väsyneempi ym.

Itselleni tulee tuosta neuvolatädin kommentista mieleen lähinnä se, että hän ei ehkä usko tukivyön tehoon.

 

[Aloittaja vielä]

No kyllä mä koen aika erikoisena sen, että mahan pitäis olla palautunut jälkitarkastukseen mennessä, siis 5-12 viikkoa synnytyksestä tai muuten ahdistaa. Mielestäni tabu ei kyllä sanana sovitähän esimerkkiin pätkääkään.

Tabulla tarkoitan aihetta, josta ei saisi keskustella tai kysellä mitään. Etenkään lääkäreiden tai neuvolaväen kanssa tm. lapsiammattilaisten (myös iso osa äitejä tuhahtelee, että on siinä tärkeämpiäkin asioita).

 

["miu"]

Kyllä sitä ihmeellisesti oppi itsekin koliikkivauvan kanssa pynttäytymään viidessä minuutissa itsensä ihmisen näköiseksi... Kyllä sitä ehtii, kun on nopea. Itse ainakin halusin säilyttää totaalisen väsymyksen keskellä edes jonkun inhimillisen muiston itsestäni ja se oli se, ett laitoin aamulla hiukset ja pikameikin, kun lähdin ulos, olokin oli heti virkeempi, kun antoi itselleenkin aikaa... Ja miksei saisi/voisi/pystyisi...

Ja kyllä, minä halusin palautua nopeasti, joten aloitin aika pian taas uudelleen säännöllisen liikkumisen ja hieman katsomaan taas tarkemmin mitä suuhuni laitan. Omasta mielestäni auttoi pahimman yli myös se, että huolehti hieman itsestäänkin vauvan hoidon ohella.

 

[Pin]

[QUOTE="miu";29683651]Kyllä sitä ihmeellisesti oppi itsekin koliikkivauvan kanssa pynttäytymään viidessä minuutissa itsensä ihmisen näköiseksi... Kyllä sitä ehtii, kun on nopea. Itse ainakin halusin säilyttää totaalisen väsymyksen keskellä edes jonkun inhimillisen muiston itsestäni ja se oli se, ett laitoin aamulla hiukset ja pikameikin, kun lähdin ulos, olokin oli heti virkeempi, kun antoi itselleenkin aikaa... Ja miksei saisi/voisi/pystyisi...

Ja kyllä, minä halusin palautua nopeasti, joten aloitin aika pian taas uudelleen säännöllisen liikkumisen ja hieman katsomaan taas tarkemmin mitä suuhuni laitan. Omasta mielestäni auttoi pahimman yli myös se, että huolehti hieman itsestäänkin vauvan hoidon ohella. [/QUOTE]

Jep, mullakin autto. Se oli jopa tärkeempää sen ikikoliikkivauvan kanssa kuin mitä oli helpon kaverin kanssa, koska olin muuten niin rikki niin piristi edes vähän.

 

["Aloittaja"]

Itselleni tulee tuosta neuvolatädin kommentista mieleen lähinnä se, että hän ei ehkä usko tukivyön tehoon.

No hänen mukaansa lähinnä venäläiset naiset käyttävät niitä, meillä on täällä tärkeämpiäkin asioita mietittävänä ja luonto kyllä huolehtii palautumisesta. Ei ehkä tuo lauseen sisältö, vaan enemmänkin tapa miten hän sen sanoi: täynnä halveksuntaa...

 

["miu"]

Jep, mullakin autto. Se oli jopa tärkeempää sen ikikoliikkivauvan kanssa kuin mitä oli helpon kaverin kanssa, koska olin muuten niin rikki niin piristi edes vähän.

Juurikin näin, ja en sitä nyt tabuna pidä, jos itsestään haluaa myös huolehtia!

 

[äetee]

Tabulla tarkoitan aihetta, josta ei saisi keskustella tai kysellä mitään. Etenkään lääkäreiden tai neuvolaväen kanssa tm. lapsiammattilaisten (myös iso osa äitejä tuhahtelee, että on siinä tärkeämpiäkin asioita).

Kyllä mä koen, että omasta palautumisesta on voinut aina jutella neuvolassa ja esim raskausaikana on saanut raskausvinkkejä arpiin. Mutta nykyäideillä on tästä palautumisesta kamalat paineet, eikä sille kropalle haluttais antaa yhtään aikaa. Palautuminen jälkitarkastukseen ei 99% naisista ole millään tavalla realistista. Toki itseäkin itketti synnytyksen jälkeisenä aamuna kun alasti kattelin itteäni, mutta en mä koskaan kuvitellut, että hetken päästä kroppa olis palautunut. Aikaahan se ottaa vaikka jumppais, lenkkeilis ja käyttäis mitä vyötä.