Miksi äidin turhamaisuus ja halu säilyttää ulkonäkö raskauden jälkeen on niin iso tabu?

[säpäle harmaana]

Kyllä mä ulkonäköäni pitkään itkin, varsinkin kun oli sektion jälkeinen turvotus todella paha. Kaikki sano et ihan turhaa itken ja ei saa ajatella sitä ulkonäköä jne.
Kyllä mulla oli oikeus itkeä jos itketti. Aika parans haavat ja olen jo sujut itseni kanssa.

Ehkä kuitenkin tarkoittivat, ettei asiasta kannata tehdä niin isoa numeroa, että ihan itkeä tarvitsee. Siis ettei kannata pahoittaa mieltään, kun se on ihan luonnollinen asia. Tai no mistäs minä tiedän, mitä juuri he tarkoittivat, mutta monestihan sanotaan, ettei "saa" ajatella jollain tavalla, kun tarkoitetaan, ettei kannata murehtia liikoja.

 

[vierass]

Minä uskon, että on lapsenkin etu jos äiti huolehtii kunnostaan ja hyvinvoinnistaan -niin henkisestä kuin fyysisestäki. Raskaudesta palautuminen vie oman aikansa ja on yksilöllistä. Toiset eivät jaksa miettiä asiaa moneen kuukauteen kun taas toiset aloittavat tekemään asialle jotain välittömästi synnytyksen jälkeen. Eikä se itsestä huolehtimiseen käytetty aika ole vauvalta pois. Vaunulenkille pääsee yhdessä, kahvakuulaa voi heilutella kotonakin, meillä ainakin vauvan saa kaukalossa mukaan kuntosalille, kotona voi jumpata -jopa yhdessä vauvan kanssa. Mielikuvitus on vain rajana!

 

[Ciervo]

En mä osaa sanoa, kun en ole irl koskaan (ainakaan muistaakseni) törmännyt tuollaiseen.
Palstallahan se nyt on hirveä synti ja suurenluokan rikos näyttää hyvältä lapsenkin jälkeen, mutta niinku noin muuten, en ole törmännyt tuollaiseen mentaliteettiin - onneksi.

Aika ikävää kyllä, jos ja kun jopa lääkäri jollekin töksäytellyt tuollaisia asioita, kuin tässä ketjussa joku kirjoitteli.
Jättäisin omaan arvoon nuo töksäyttelyt, sillä olen hyvin visuaalinen ihminen ja minulle ei ole merkitystä sellaisen ihmisen mielipiteellä aiheesta, joka ei itse ole.

 

[äitiiiii]

Kyllä mulla ainakin on aikaa laittautua vaikka joka päivä, sillon kun 2 kk ikäinen vauva nukkuu ja vaikka ei nukkuis nii juttelen samalla tai vauva istuu sylissä. Parantaa mielialaa kummasti ja jaksaa paremmin ku saa olla nättinä onhan niit toki semmosiakin päiviä kun ei jaksa mut sillon sit teenki koti hommat kaikki kerralla

 

["vieras."]

Kyllä mulla ainakin on aikaa laittautua vaikka joka päivä, sillon kun 2 kk ikäinen vauva nukkuu ja vaikka ei nukkuis nii juttelen samalla tai vauva istuu sylissä. Parantaa mielialaa kummasti ja jaksaa paremmin ku saa olla nättinä onhan niit toki semmosiakin päiviä kun ei jaksa mut sillon sit teenki koti hommat kaikki kerralla

joillain vaan on hankalampi vauva ja pakko käyttää nukkumiseen se aika kun vauvakin nukkuu

 

["tytsyjen äiti"]

Koko ketjua lukematta, sanoisin vaan aloitukseen, että mitä väliä kenenkään mielipiteistä tuossa ulkonäöstä huolehtimisesta.. Mä oon kolmen lapsen äiti ja aina tykännyt laittautua ja olla nätti, oon urheillut ja jumpannut, ilman "huono äiti" tuntemuksia. Tottakai jokainen mielellään palautuu kohtuulisessa ajassa "omiin mittoihinsa" raskauden jälkeen, eikä siinä olé mitään väärää..

 

[zurp]

Enpä oikeastaan muuta kommentoi kuin että tottakai sitä haluaa edes jotenkin sen oman tutun kropan takaisin, ja tottakai kannattaa panostaa omman hyvään oloon, ja hyvältä näyttäminen on osa sitä monelle. Mutta kyllä mulla eka puol vuotta- 9 kk oli sellaista että jäi suihkut ja tukan laitot ja meikkaukset välistä jos ei ollut mies tai lapsen mummi sitä nappulaa katsomassa. Jotkut lapset ne nukkuu ja toiset ei, jotkut viihtyy sitterissä, jotkut ei.Jos olisin halunnut tukkaa laittaa ja meikata, edes sen pari minuuttia, niin huutoa olisin kuunnellut senkin ajan, eikä vaan inspannut.

 

["jjj"]

Mä olen onneksi saanut vain asiallista kohtelua, kun kyselin lääkäreiltä ja kätilöiltä palautumiseen liittyviä asioita. Jopa silloin, kun raskauden lopussa vollotin neuvolalääkärin vastaanotolla olevani möhömahavalas. Enkä mä myöskään ole huomannut mitään "äiti ei saa laittautua" -mentaliteettiä oikeassa elämässä.

 

["höh"]

Mulle se on osa terveyttä,itsetuntoa ja hyvinvointia. Haluan edelleen olla terve, jaksava ja näyttää kivalta. Äitiyden ei tartte viedä naiseutta pois.

Mitä enemmän lapsia, sen helpommaksi se on muuttunut Yhen kanssa ei ikinä kerennyt mitään. Ajankäyttö tehostuu kun on vilskettä ja pitää sommitella esim. omat treenit arkeen.

 

["vieras."]

Enpä oikeastaan muuta kommentoi kuin että tottakai sitä haluaa edes jotenkin sen oman tutun kropan takaisin, ja tottakai kannattaa panostaa omman hyvään oloon, ja hyvältä näyttäminen on osa sitä monelle. Mutta kyllä mulla eka puol vuotta- 9 kk oli sellaista että jäi suihkut ja tukan laitot ja meikkaukset välistä jos ei ollut mies tai lapsen mummi sitä nappulaa katsomassa. Jotkut lapset ne nukkuu ja toiset ei, jotkut viihtyy sitterissä, jotkut ei.Jos olisin halunnut tukkaa laittaa ja meikata, edes sen pari minuuttia, niin huutoa olisin kuunnellut senkin ajan, eikä vaan inspannut.

Mä en usko tätä. Miksi pitää liioitella? Luuletko olevasi muita parempi?

Oikeasti ei kenenkään vauva voi noin hankala olla ettei äiti ehdi perushygieniastaan huolehtimaan ja tekemään minuutissa kevyttä arkimeikkiä. Ehdin itsekin vaikka esikoinen huusi koliikkia ekat kolme kuukautta ja päivällä ei juurikaan muuta tehnyt kun roikkui tissillä. Kantoreppu ratkaisi ongelman ja vaihtelun vuoksi välillä liina.

 

["Heidi"]

Ei se mikään tabu ole.

Olet tulkinnut väärin neuvolan tätiä. Ei hän suinkaan kieltänyt sinua käyttämästä tukiliiviä. Naama 'venähti' varmasti sen takia, koska tukiliivillä ei ole mitään vaikutusta vartalon palautumiseen, joten ihmetteli varmaan kysymystäsi.

Minuakin itketti synnärillä oma vartaloni. Vaikka vauva oli jo syntynyt, niin näytin edelleen raskaana olevalta. Kukaan ei ole ikinä paheksunut palautumisyrityksiäni, vaan kaikki ovat vain kannustaneet ja tukeneet. En tehnyt mitään varsinaista 'kuuria', vaan annoin kroppani pikkuhiljaa palautua ja kiinnitin huomiota syömisiini. Normitilanteeseen palauduin puolessa vuodessa. Todellisen tehokuntoilun aloitin vasta, kun lapset olivat vähän vanhempia, eivätkä olleet enää minussa kiinni niin kovasti.

 

[BootyPeppi]

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että äidillä ei olisi aikaa huolehtia myös itsestään. Eikä se ole pois lapselta. Tukiliivin käytön aikana voi siivota, voi tehdä ruokaa yms. Minulla oli tukiliivi mutta sen vuoksi, että sain hoidettua vauvan kun selkärankani oli tulehtunut ja kipujen vuoksi käytin tukiliiviä sekä kivunhoito laitetta.

 

[Madicken04]

Herkkä, tuore äiti voi tosissaan hormonihöyryissään tulkita väärin ihmisten lohdutteluja. Siis jos toinen tarkoittaa sanoa kyllä se siitä palautuu, tuollaistahan se on kaikilla alkuun eikä sitä kannata itkeä äiti kokee sen paheksuntana turhamaisuutta kohtaan.

Itse en ole tuollaiseen törmännyt (ok, en asukaan suomessa), oikeastaan päinvastoin. Neuvolassa ja jälkitarkastuksessa on tullut positiivista palautetta siitä kuinka näytän niin pirteältä ja freesiltä, ollaan jaksettu laittautuakin. Oletan siis sen tarkoittaneen ihan tuota pukeutumista (sekä itse että lapset) ja siis ihan perusmeikkiä ja jonkinlaista hiustenlaittamista. Jotain mikä ei vie niin paljoa kauempaa kuin niiden lököverkkareiden jalkaan kiskominen mutta piristää mieltä ja olemusta. Silloinkin kun vatsa ei ole vielä ihan palautunut jne. Meidän neuvolassa siis tuntuvat pitävän tuota ihan hyvänä merkkinä äidin voinnista, ei niin että vauva jää nyt varmasti vaille huomioa kun äiti peseytyy ja käyttää pari minuuttia ehostautumiseen +pukee päälleen siistit vaatteet.

Vauvoja on toki erilaisia mutta harvinaisia lienevät ne keiden kanssa ei jää sitä 2-5min/pvä aikaa äidin laittautumiseen. Silloin varmasti arki on todella rankkaa. Yleisemmin lienee kyse ihan kiinnostuksesta ja siitä mihin aikansa käyttää. Joku ei ole koskaan välittänyt meikata jne joten miksi alkaisi tehdä sitä vauvan synnyttyä? Ja toinen sitten mielummin viettää ne minuutit vaikka kaksplussalla tai fb:ssa.

 

[BootyPeppi]

Kyllä oma kokemus neuvoloista on se, että jos äidin ulkomuoto alkaa olla likainen ja löysä niin siellä otetaan asia puheeksi, että onko masennusta yms.

 

["ama"]

Mä en ainakaan usko, että yksikään pitää omasta ulkonäöstä huolehtimista huonona asiana! Itselleni on moni heti raskauden jälkeen sanonut esim. raskauskiloista, että niistä ei kannata nyt huolehtia.. Ja ovat olleet oikeassa. Eivätkä he ole tarkoittaneet sitä, etteikö äiti saisi treenata tai näyttää hyvältä: olen huomannut itsekin, että laihduttaminen ja treenaaminen on huomattavasti helpompaa nyt kun vauvat nukkuvat yönsä hyvin ja päivät eivät mene väsymyskoomassa.

Aion siis itsekin neuvoa tulevia äitejä aivan samoilla neuvoilla: oman kropan muokkaus kannattaa aloittaa sitten, kun siihen on hyvin voimavaroja, jolloin se käy paljon "helpommin" kuin väsyneenä hormoonihuuruissa. Imetys lähtee paremmin käyntiin kun ei vahtaa jokaista suupalaa jne. Ja totuus on se, että se mahakin vetäytyy siitä kyllä ajan kanssa paikoilleen ja ehkä kommentoijat vain ajattelevat esim. tukiliivistä kysyttäessä, että toivottavasti vastasyntyneen vanhempi ei turhaan ota stressiä muuttuneesta kropasta, vaan nauttivat vauva-ajasta täysillä ilman ulkonäköpaineita.

Mä siis sanoisin, että ulkonäkö ja itsestään huolehtiminen ei ole tabu - sanat vain monesti ymmärretään aivan väärin!

 

[Vie ras]

[QUOTE="vieras.";29683590]ei mulla ainakaan 2kk ikäisen pojan äitinä ole aikaa meikata ja pynttäytyä joka päivä.[/QUOTE]

Meillä tuon ikäiset vauvat ovat pääsääntöisesti nukkuneet. Hyvin oli aikaa siivota, meikata ym. Ei ihme, että suomessa kun nainen saa lapsia niin siitä tulee ylipainoinen rupsahtanut plösö.

 

["Lilli"]

Ja meikkaamisella ja pynttäytymisellä tarkoitat mitä? Itselleni normaaliin huolehtimiseen kuuluu esim. hiusten ja hampaiden harjaus + kevyt meikki, jos suuntaan jonnekin muualle - esim. bb-voide ja ripsari, tuohon menee ehkä 3 minuuttia.

Tuo kolme minuuttia auttaa varmasti väsymykseen ja jaksamiseen mulla, eli onko se sitten vauvalta pois? Sitä voipi miettiä...

Niin kenen mielestä tällainen on tabu tai epänormaalia? Mulla on neljä lasta enkä ole koskaan törmännyt siihen, että itsestään ei saisi huolehtia. Pikemminkin vauvalehdet yms. toitottaa "muistathan äiti pitää huolta itsestäsi".

Mutta tuollainen, että jälkitarkastuksessa murehtii jotain vatsamakkaraa, on kyllä vähän onnetonta, että sen puolesta ymmärrän lääkärin kommentin. Siellä jälkitarkastuksessa kun lääkäri näkee paljon vaikeita toipumisia, revennyttä alapäätä, seksiongelmia, imetysongelmia, raskausmasennusta, että ehkä joku vatsamakkara 8vk synnytyksestä tuntuu lääkäristä turhalta murheelta.

Samoin kun terkkari on voinut työssään todeta että vatsa palautuu jos palautuu, käytti vyötä tai ei..

 

["minni"]

[QUOTE="vieras.";29683754]joillain vaan on hankalampi vauva ja pakko käyttää nukkumiseen se aika kun vauvakin nukkuu[/QUOTE]

No jos sä mielummin nukut kuin laittaudut, niin sehän on sun valinta ja ihan oikea sellainen, jos et pidä laittautumista tärkeänä tai koe sen piristävän itseäsi.
Joku muu taas kokee, että nimenomaan se pieni itseensäpanostaminen auttaa jaksamaan. Sinä panostat nukkumalla, toinen meikkaamalla. Kumpikaan tapa ei ole väärä.

 

["mies1"]

Ajatus totaalisesta omistautumisesta lapselle on musta tosi kaunis eikä siitä pidä täysin luopua. Mutta ääripäät harvoin ovat viisautta: ei lapsen syntymä tarkoita, että nainen myös fyysisesti kauniina olentona menettäisi merkityksensä esimerkiksi miehelle.

Olen vähän sitä mieltä että kyseessä on Suomelle ominainen tapa suhtautua asiaan, joka ei luultavasti edes ole kovin vanha.

 

[Peyote]

Mä en ollut edes kuullut mistään tukivöistä... Olisimpa. Olis ollut ekan synnytyksen jälkeen paljon mukavampi liikkua sen rytköttävän vatsan kanssa, kun se jotenkin heilui siinä ja se sattui. Mulla oli tosi pieni vatsa synnytyksen jälkeen mutta se tuntui kauhealta. Tokan synnytyksen jälkeen vatsa tuntui paljon normaalimmalta.

 

[M-a]

Välillä Suomessa tulee edelleen esiin se vanha mentaliteetti, että ulkonäöstä huolehtiminen olisi jotenkin vähäarvoista. Onneksi näitä kaikuja menneestä kuulee yhä harvemmin ja nekin kaiut voi jättää omaan arvoonsa. Jokainen tietty tyylillään, eikä vähäistä aikaa kannata käyttää sellaiseen mikä ei oma fiilistä paranna - mutta myös mua piristi esikoisen alkuaikoina (joka ei ollu helpoimmasta päästä) se, että jaksoin hetken miettiä päälle kivat vaatteet, hiukset kuntoon ja muutaman minuutin meikkaus. Kaikkein väsyneimmäksi tunsin itseni niinä päivinä, joina jäin kotiin ja roikuin pyjamassa/verkkareissa vielä keskellä päivää. Mulle se ei siis sopinut ollenkaan.

Viime aikoinahan on ollut suht paljon juttua esim Ranskasta, jossa äidin palautumiseen kiinnitetään terveydenhuollon puolelta ihan eri tavalla huomiota kuin täällä meillä. En sano, että toinen tapa olisi parempi kuin toinen, mutta ihan normaleja lapsia kasvaa myös maissa, joissa lasta ei aina laiteta ns. etusijalle (kuten mun mielestä Suomessa tehdään), vaan huomiota kiinnitetään lapsen alkuaikoina paljon myös äitiin sekä äidin ja isän parisuhteeseen.

 

["Vierailija"]

Minä olen kyllä laittautunut entiseen malliin myös lapsensaannin myötä, enkä ole koskaan kokenut sen olevan tabu tai että joku katsoisi minua kieroon sen takia.

Niin että mikä tabu? Toki pääintressi on lapsessa, mutta minä nyt meikkaan ja laitan joka päivä hiukset edelleen, samassa yhteydessä kuin puen ja pesen hampaatkin, enkä tajua mitä tekemistä koko asialla on lapsensaannin kanssa.

Ja kyllä minä olen lähinnä miehelleni avautunut vatsastani ja miljoonista raskausarvista synnytyksen jälkeen, iloitako minun niistä pitäisi. Onneksi niihin on sentään hyvä ja ihana syy

 

["Hanna"]

Mä pitäisin varsin outona, että jos mä olen ennen raskautta ja lapsen syntymää pitänyt huolta ulkonäöstäni (näin ollen myös sisäisestä hyvinvoinnista) että siitä olisin luopunut lapsen synnyttyä.
Kahden lapsen äitinä mulla edelleen on aikaa ja HALUA panostaa ulkonäkööni, voida hyvin ja tuntea itseni "ihmiseksi".
Se ei varmastikaan ole poissa lapsiltani, päin vastoin, heillä on äiti joka voi hyvin!

Onhan sitä itsekin joskus törmännyt kommentteihin, että kuinka jaksan ja viitsin. No tietysti jaksan, onhan kyse omasta hyvinvoinnistani.

 

[zurp]

sinä vieras joka väitit että liioittelen ja yritän olla parempi kuin muut: woot.

Mähän just totesin että MÄ EN OSANNUT OLLA SUPERÄITI. En pärjännyt. Miten se on itsensä nostamista? Hyvänen aika.

Mun lapsi ei todellakaan asettunut liinaan tai reppuun, yritettiin kyllä. Mä en jaksanut käydä suihkussa, kun lapsi huusi kuin hyeena vieressä. Väsyneenä se huuto oli liian rankkaa.

Miten joku voi kääntää sanomani noin? Mähän totesin olleeni se superluuseri rönttömamma...ziizuz.

Onko sulla paska aamu tai jotain, vai mikä saa tollain avautumaan kun toinen sanoo ettei pärjännyt kauhean hyvin?

 

["Jenis"]

sinä vieras joka väitit että liioittelen ja yritän olla parempi kuin muut: woot.

Mähän just totesin että MÄ EN OSANNUT OLLA SUPERÄITI. En pärjännyt. Miten se on itsensä nostamista? Hyvänen aika.

Mun lapsi ei todellakaan asettunut liinaan tai reppuun, yritettiin kyllä. Mä en jaksanut käydä suihkussa, kun lapsi huusi kuin hyeena vieressä. Väsyneenä se huuto oli liian rankkaa.

Miten joku voi kääntää sanomani noin? Mähän totesin olleeni se superluuseri rönttömamma...ziizuz.

Onko sulla paska aamu tai jotain, vai mikä saa tollain avautumaan kun toinen sanoo ettei pärjännyt kauhean hyvin?

Joillakin on vaan suunnaton pätemisen tarve, tulee tällä palstalla usein esille Mun esikoinen oli ns. tyytymätön vauva, ja hänen ensimmäiset kuukautensa keskityin ihan vaan pysymään hengissä ja jotenkuten järjissäni. Mulle oli silti tärkeää päästä ns. normikuntoon ihan jo siks, että vaatteet mahtuis päälle (eipä siinä ois kauppaan ehtinyt uusiakaan ostamaan, kun tissitakiainen oli iholla 24/7), ja imetys onneksi auttoi kilojen tiputtamisessa. Jälkitarkastukseen mennessä olin normipainossa, vaikka toki se mahanahka oli erinäköinen kuin ennen. Kuopuksen jälkeen elo olikin onneksi sitten jo helpompaa, helppo vauva ja itsellä kokemusta enemmän.