Toggle sidebar

Miksi äidin turhamaisuus ja halu säilyttää ulkonäkö raskauden jälkeen on niin iso tabu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sinitarra
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="vieras.";29683548]ei sitä yleensä pienen vauvan äitinä ole aikaa tuollaiseen joten kyllähän siinä alkaa ajattelemaan että jääkö se pieni liian vähälle huomiolle[/QUOTE]

Eihän pienen vauvan kanssa muuta olekaan kuin aikaa.

Minä ihmettelen sitä miten tyhmä ihmisen täytyy olla jos ajatuksiin mahtuu vain yksi asia kerrallaan.
 
Miten ei mee kaaliin että joillakin ei ole aikaa, kun lapsi nukkuu monta kuukautta maksimissaan 20 min kerrallaan päivisin, yleensä siinä tissillä tai ihan vieressä? Kyllä mun kummitytön äidillä oli aikaa tehdä kaikkee kivaa, kun kummityttö tosiaan monta kuukautta vaan nukkui, ja välillä söi. Mun tyttö nukkui ekan kerran yli puol tuntia päikkäreitä joskus puolen vuoden ikäisenä, ja siinä välissä EI istunut tyytyväisenä sitterissä/liinassa/lelukaaren alla tms. vaan vaati jatkuvaa seuraa, tai sitten huusi. Täysin univajeisena oli todellakin helpompi sit viihdyttää kuin antaa huutaa.

Oikeesti, eiks täällä ihmisillä ole mitään kykyä ymmärtää ettei kaikkien lapset oo samanlaisia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hahaa:
Kuvitteletko tosiaan, että vauva on vain ajatuksissa. Kyllä se ihan konkreettisesti teettä työtä lähes tauotta, eikä suinkaan jää vain ajatusten tasolle.
Click to expand...

Tarkoitan tosiaan pelkkää ajattelua. Esim. moni tuomitsee sen että äiti murehtii mahdollisia tulevia raskausarpia raskausaikana. Tämä mukamas tarkoittaa ettei lapsi ole etusijalla.

Ja kyllä vauvankin kanssa voi itsestään huolehtia jos niin haluaa.
 
Mulla olis ollu kyllä aikaa vaikka toisella koliikki olikin, mutta ei vaan ois voinu vähempää kiinnostaa alkaa meikata kun vauvelit oli ihan pieniä. Joskus parin kuukauden iän tiimoilla alkoi tulla enemmän sellainen olo, että vois alkaa näyttää jo ihmismäiseltä :D

Raskausarpiin ei taida mikään oikeasti tehota, sen takia en niille mitään ole edes yrittänyt tehdä. Eli mielestäni rahantuhlausta alkaa lotrata voiteisiin niiden kohdalla.

Mutta ei mun mielestä tämä ulkonäköjuttu kyllä koskaan ole mikään tabu ollut, että ihmettelen aloittajan otsikkoa.
 
[QUOTE="Jenis";29684703]Minä taas ihmettelen ihmisten mustavalkoisuutta - onko se sitten tyhmyyttä jos ei näe omaa napaansa ja omia kokemuksiaan pidemmälle? Ehkäpä.[/QUOTE]

Kokemusta on vauvasta joka viihtyy muuallakin kuin sylissä ja vauvasta joka ei viihdy missään muualla kuin sylissä, nukkumiset vaihdelleet kummallakin, itsellä ollut univaikeuksia reilusti yli 10 vuotta, monta vuotta meni parin tunnin yöunilla, synnytyksen jälkeinen vakava masennus oli, ero ja mitä kaikkea lie. Sairaasta vauvasta ei onneksi ole kokemusta. Silti olen sitä mieltä että aikaa kyllä riittää. Se riippuu ihan siitä mitä itseltään vaatii. Moni äiti vaatii itseltään liikaa.
 
Hassua että otsikossa on sana turhamaisuus. suomessa naisten mielestä aivan liian usein itsestä huolehtiminen on turhamaisuutta vaikka se on vain terve ja hyvä merkki oli sitten nainen tai mies! Esim. Sitä harvemmin pidetään turhamaisuutena että isä kuntoilee ja tykkää katsoa, mitä päälleen pukee :D

Siinä on perää että yksi vauva 'vie kaiken ajan',monta lasta kun on niin rytmi muuttuu. Esikoinen oli vaikea allergikko enkä omasta mielestäni ehtinyt mitään muutakuin hoitaa vauvaa. Toka oli koliikki ja hyvin ehti järkkäämään esikoisen kerhoonviennit, kyläilyt ja harrastukset ja ihan hämmästyin miten paljon enemmän tuli katottua miltä näyttää tai missä kunnossa on.

Ajankäyttöäkin oppii kokemmuksella, samoin sen ettei tartte olla joka sekuntti lasta varten vaan välillä joku joutuu odottamaan. Ekan kanssa yrittää vaan koko ajan pitää lapsen tyytyväisenä ja kokee riittämättömyyttä etenkin jos
Lapsi on vaativa. Seuraavien kohdalla ottaa jo rennommin ja tajuaa, ettei se lapsi ole kumminkaan aina iloinen ja itkuton vaikka seisoisit päälläsi.

Ei tartte, mutta mikään este äitiys ei ole itsestään huolehtimiselle :) siihen voi satsata tai jättää satsaamatta.
 
[QUOTE="vieras.";29683590]ei mulla ainakaan 2kk ikäisen pojan äitinä ole aikaa meikata ja pynttäytyä joka päivä.[/QUOTE]

Mä en enää teinien äitinä viitsi moiseen ryhtyä jokapäivä, mutta jos 2kk:n ikäinen lapsi ei koskaan nuku semmoista hetkeä, että äiti ehtis sipaista ripsaria halutesaan, kannattais varmaan käydä lääkärissä.

Kaipa tuo on vähän miten sen kukakin kokee. Mun mielestä itsestä huolehtiminen ja turhamaisuus on ihan eri asioita, enkä ikinä kokenu, että itsestä huolehtimista olis pidetty pahana vaan päinvastoin neuvolassakin korortsettiin että on tärkeää huolehtia omasta jaksamisesta. Turhamaisuutta taas moni katsoo pahalla, vaikka ei olis lapsiakaan...
 
Oma tyttö tosiaan 2 kk ikäisenä nukkui maksimissaan 20 min pätkissä, ja yleensä nukahti rinnalle, heräsi jos yritti laskea johonkin. Jos nukahti jonnekin muualle, mä makasin siinä vieressä koska pidemmälle en jaksanut, ei tullut mieleen käyttää sitä pientä hengähdystaukoa just ripsarin laittoon. Ei sitä kukaan olisi nähnyt kuitenkaan miestä lukuunottamatta ja sitä ei paljon ripsarit kiinnostanut, huolehti enempi siitä että pysyykö mulla enää järki päässä. Täysin terve lapsi, helvatan huono nukkuja. Ihan multa tullut ne geenit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alfa Lyrae:
Kokemusta on vauvasta joka viihtyy muuallakin kuin sylissä ja vauvasta joka ei viihdy missään muualla kuin sylissä, nukkumiset vaihdelleet kummallakin, itsellä ollut univaikeuksia reilusti yli 10 vuotta, monta vuotta meni parin tunnin yöunilla, synnytyksen jälkeinen vakava masennus oli, ero ja mitä kaikkea lie. Sairaasta vauvasta ei onneksi ole kokemusta. Silti olen sitä mieltä että aikaa kyllä riittää. Se riippuu ihan siitä mitä itseltään vaatii. Moni äiti vaatii itseltään liikaa.
Click to expand...

Ehkä se ajan määritelmä tässä tapauksessa sitten on erilainen eri ihmisille. Esim. äiti joka kantaa huutavaa koliikkivauvaa tuntikausia joka päivä, on ehkä eri mieltä siitä että hänellä ei "muuta olekaan kuin aikaa".
 
Nää on niin yksilöllisiä asioita, ei se aina ole edes kiinni siitä kuinka paljon sitä aikaa on tai ei ole. Kyllä mä kannoin juurikin tuntikausia sitä itkevää kolliikivauvaa mutta silti meikkasin aamuisin ja jostain se aika löytyi ja sain sen järjestettyä, vaikka vauva ei viihtynyt missään itsekseen, koska se sai mun oman olon tuntumaan edes aavistuksen paremmalta. Jollain muulla se ei toimi noin mutta osalla meistä toimii.
 
[QUOTE="Jenis";29685215]Ehkä se ajan määritelmä tässä tapauksessa sitten on erilainen eri ihmisille. Esim. äiti joka kantaa huutavaa koliikkivauvaa tuntikausia joka päivä, on ehkä eri mieltä siitä että hänellä ei "muuta olekaan kuin aikaa".[/QUOTE]

Niinpä. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana vauvani kanssa, sanonnat "vauvan kanssa ei ole muuta kuin aikaa" ja "vauvat vain nukkuvat ja syövät" tuntuivat aika raivostuttavilta. Se nimittäin tarvitsi jatkuvaa kannistelua ja saattoi helposti valvoa kokonaisen yön ummistamatta minuutiksikaan silmiään. Vieläkin nousee raivo pintaan aina kun joku kehtaa tulla väittämään miten helppoa pienen vauvan kanssa on.
 
[QUOTE="minni";29684273]No jos sä mielummin nukut kuin laittaudut, niin sehän on sun valinta ja ihan oikea sellainen, jos et pidä laittautumista tärkeänä tai koe sen piristävän itseäsi.
Joku muu taas kokee, että nimenomaan se pieni itseensäpanostaminen auttaa jaksamaan. Sinä panostat nukkumalla, toinen meikkaamalla. Kumpikaan tapa ei ole väärä.[/QUOTE]

ei taida paljoo meikkaamiset enää auttaa jos käytät ajan pynttäytymiseen ja nukut sitten vaan 2 tuntia yössä
 
Mua oksettaa jo tämä äärimmäisyyksiin viety ulkonäkökeskustelu, en tätäkään ketjua pystynyt lukemaan kuin muutaman viestin, koska tämä aihe on NIIIIIIIIN käsitelty!

Normaalisti se vittumaisin kuukausi on tammikuu ja kinkkujumpat, nutriletit, treenit ja läskivoivottelut, mutta tänä vuonna se jatkuu, jatkuu, jatkuu... arhg!

Fitness-beibi, salkkaritähdesta huikea fitness-kuumis!, Jutan rahkat ja muna-kana-oksennukset, en kestä enää, HANKKIKAA ELÄMÄ ja PAREMPAA TEKEMISTÄ ja JÄTTÄKÄÄ SE SAAKELIN PEILI EDES HETKEKSI RAUHAAN!

Kiitos ja Anteeks.
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
Muutamalle ilkeälle kommentoijalle. On niitä koliikkivauvoja ja sitten niitä koliikkivauvoja.

Meillä ei esikoinen nukkunut vielä puolivuotiaanakaan kuin liikkeessä tai tissillä, heräsi heti kun vaunut pysähtyi, kun avasi ulko-ovea. Ei viihtynyt sitterissä, lattialla tm. Ei kitissyt, vaan huusi naama punaisena. Jo vessassa käynti oli ahdistavaa, kun toinen huusi vieressä naama punaisena (kun en pöntollä ja käsiä pestessä voinut pitää sylissä). Nukkui yöllä 02-06 välillä puolen tunnin vieressä, tunnin pätkiä sitä ennen/jälkeen rinta suussa. Kello 17.00 jälkeen sai kantaa sylissä, koska ei paikoillaan sietänyt olla ja huusi/karjui yleensä kannettaessakin siihen 02 asti, paitsi jos torkahti (heräsi heti, jos pysähtyi). Rinnalla ollessa sai pienen tauon huutamiseen. Päiväunille sai yleensä nukuttaa 0,5-1,5 h ja sitten piti vielä jaksaa kävellä sen nukkumisajan. Usein nukkuikin rinnalla pienempänä, kun en vielä pystynyt kävelemään, mutta rinnalta heräsi hetki jos rinnan irrotti suusta tai liikahti, joten katsoin paljon tv-sarjoja bokseista.

Ei mulla ollut aikaa meikata, kun söin/kävin suihkussa/vessassakin vasta illalla kun mies tuli kotiin. Ja jos vauva olisi edes nukkunut 10 min joskus paikoillaan, niin se aika olisi mennyt vessakäyntiin, syömiseen. Jos siis olisi nukkunut. Eipä meidän vauva ikinä nukkunut lähimainkaan sitä mitä sen ikäisten "pitäisi".

Jep, lääkärissä käytettiin ja kaikki konstit kokeiltiin, ei tepsiny muu kuin aika. 9 kk:n ikäisenä alkoi nukkumaan paikoillaan kärryissä tunnin unia, että oli juhlaa!

Ne, joiden mielestä kaikkien vauvojen äideillä on aikaa meikata, myös niiden koliikkivauvojen, eivät ole oikeasti kunnon koliikkivauvoja hoitanut. Paljon itkevät ja naama punaisena kipua itkevä vuorokaudet läpeensä huutavat vauvat ovat ihan eria asioita. Sitten kun jälkinmäiseen lisätään ettei vaan nuku kuin hyvin kevyttä unta lyhyitä pätkiä rinnalla/liikkeessä, niin jaksamisen äärirajoilla mennään, jolloin jo suihkussa käynti on saavutus.

Jotkut eivät vain ilmeisesti tajua, ettei se heidän "koliikkivauva" ja helpot vauvat ole koko totuus, että ihan oikeasti on niitä, jotka eivät pysty meikkaamaan ja sitten niitä, jotka eivät viitsi antaa vauvan huutaa meikkaamisen aikana naama punaisena.

Ap:lle aiheeseen: Saa äiti panostaa omaan ulkonäköönsä, vaikka pieni vauva olisikin, kunhan ei se tapahdu vauvan hyvinvoinnin kustannuksella. Se, että äiti käyttää tukivyötä ei ole vauvalta mitenkään pois. Se, että onko tukivyö hyvä juttu on eri asia (lihakset eivät itse pääse tekemään töitä, laiskistuvatko?). Älä välitä yhden neuvolantädin tuhahteluista. Itse en ole kokenut, ettei äiti saisi olla turhamainen tai laittautua.
 
Varmasti aika monella on ollut noita ei nukkuvia-ei viihdy missään vauvoja;) Nää keskustelut menee helposti kenellä on vaikein vauva-linjalle, miksi ihmeessä? Miksi hermostuttaa jos toiset haluaa siinä sivussa venyä itsestähuolehtimiseen ja toiset ei? Eiks nää keskustelut voi silloin skipata jos ei kiinnosta?Eiköhän jokainen itse määritä mihin jaksaa ja haluaa satsata missäkin kohti elämäänsä. Jos aihe hermostuttaa niin silloin se kolahtaa jotenkin. Naiset on outoja toisiaan kohtaan!

Mun kokemus ainakin on että itsestä huolehtimiseen suhtaudutaan tosi kannustavasti. Tosin en ole missään kitkerissä mammapiireissä koskaan liikkunut.
 
Varmasti aika monella on ollut noita ei nukkuvia-ei viihdy missään vauvoja;) Nää keskustelut menee helposti kenellä on vaikein vauva-linjalle, miksi ihmeessä? Miksi hermostuttaa jos toiset haluaa siinä sivussa venyä itsestähuolehtimiseen ja toiset ei? Eiks nää keskustelut voi silloin skipata jos ei kiinnosta?Eiköhän jokainen itse määritä mihin jaksaa ja haluaa satsata missäkin kohti elämäänsä. Jos aihe hermostuttaa niin silloin se kolahtaa jotenkin. Naiset on outoja toisiaan kohtaan!

Mun kokemus ainakin on että itsestä huolehtimiseen suhtaudutaan tosi kannustavasti. Tosin en ole missään kitkerissä mammapiireissä koskaan liikkunut.
Click to expand...

No, mulla lähinnä napsahti aivoissa kun luin ton kommentin, jonka mukaan on tyhmä jos ei jaksa/ehdi/halua ajatella laittautumista pikkuvauvan kanssa ;) Itse olen kyllä pyrkinyt pitämään itseni ihmisen näköisenä myös pikkuvauva-aikoina, ja ns. timmissä kunnossa oleminen on mulle erityisen tärkeää (tärkeämpää kuin hiusten ja ripsarin laitto, esim.). En silti ole 1) kokenut tästä syystä mitään tuhahtelua, ja 2) tabut on mun mielestä astetta vakavampia aiheita muutenkin.
 
Tärkeintä on mun mielestä muistaa se mitä tuossa jo totesin. Me ollaan erilaisia kaikki. Erilaiset asiat auttaa eri ihmisiä. Eikä ole kyse mistään kilpailusta tai siitä mikä olis oikein ja mikä väärin, vaan siitä että kukin tekee sitä mikä itsellä tuntuu parhaalta, ja me muut hyväksytään että se valinta on henkilökohtainen.
 
[QUOTE="Jenis";29685215]Ehkä se ajan määritelmä tässä tapauksessa sitten on erilainen eri ihmisille. Esim. äiti joka kantaa huutavaa koliikkivauvaa tuntikausia joka päivä, on ehkä eri mieltä siitä että hänellä ei "muuta olekaan kuin aikaa".[/QUOTE]

Toki siitä voi ihmiset ajatella eri tavoin. Mä kun kantelin vauvaa päivät pitkät niin tosiaan tuntui että mulla ei muuta ole kuin aikaa, aikaa, aikaa...

Ja tuomitsisitko sinä sen koliikkivauvan äidin jos se vauvaa kannellessaan samalla murehtisi ulkonäköään, siitähän tässä vissiin piti olla kyse?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa