Miksi äidit vauvan saatuaan hylkäävät vanhemman, vielä taaperoikäisen lapsensa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mietin vain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Meillä esikoinen jäi kotihoitoon (osa-aikaisesti hoidosta, jossa ehti olla 9kk) kuukausi pikkusisaruksen syntymän jälkeen. Nyt molemmat ovat aloittaneet osa-aikahoidon päiväkodissa, kun itse palasin töihin.

Minä itse olen ollut kouluikäiseksi asti kotihoidossa, samoin kuin pikkuveljeni. Musta välillä tuntuu, että en ole sosiaalisesti kovin lahjakas... Siis voihan olla että olen vain luonteeltani sellainen, mutta kyllä varsinkin nuorempana tuntui että en vain jotenkin osaa. Siis pidän kyllä ihmisistä ja tulen hyvin toimeen, mutta jotenkin se on vähän vaikeaa, siis sellainen sosiaalinen kanssakäyminen. Ennen olin melko ujokin, nyt en enää. Ja toimin nykyään asiakaspalveluammatissa. Siis harjoituksen kautta on alkanut sujua...

Vaikea selittää mitä tarkoitan, mutta olen miettinyt että jos olisin käynyt päiväkodissa tms, niin olisiko asiat toisin? Kävin kyllä kerhossa pari kertaa viikossa, mutta mun mielestä se ei oo sama. Lisäksi asuttiin melko syrjässä, eli kavereita ei ollut montaa.

Pohtimisen arvoisia asioita mutta kyllä se äidin jaksaminenkin on tärkeää! Jos ei saa hoitoapuja niin olen sitä mieltä että isomman on parempi olla välillä hoidossa kuin kuunnella sitä väsynyttä, itkuista äitiä...
 
Minulle on yksi "tarhatäti" avautunut ja kertonut että teki aikoinaan virheen lapsensa kanssa kun piti kotona siihen asti kun meni kouluun. Lapsi oli arka jo joutui koulukiusatuksi. Myös ihan Päiväkodin johtaja (eri kaupungista) sanoi että kannattaa pitää lapsi päiväkodissa jos on ollut siellä jo ennen vauvan syntymää. Hän aikoinaan otti omansa pois ja katuu asiaa edelleen. Muutama tunti päivässä tai muutama päivä viikossa on kuulemma oikein hyvä juttu, mutta jokaisena päivänä 8h kerrallaan on jo vähän liikaa jos äiti kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kärppänä heinälatoon:
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
sä olet kovin ehdoton :/

Niinpä meilläkin oli talvivauva ja vielä hurjimpana pakkasaikana syntynyt. Sittenpähän oleiltiin sisällä pari viikkoa. Isosisarelle on oikeasti tärkeää päästä myös tutustumaan uuteen perheenjäseneen.

Niin meilläkin esikoinen tykkäs hoitopaikastaan, kivat kaverit ja ihana hoitotäti. Nää ei kuitenkaan vedä vertoja äidille, omalle kodille ja pikkusisarukselle.

Sä itse tiedät mikä sopii sun lapselle, mutta MIETI todella tarkkaan mitä teet... Älä selittele hoidon ylivertaisuutta vaan tee ratkaisu lapsen parasta ajatellen.

Pieni lapsi joutuu jokatapauksessa opettelemaan uutta arkea kun pieni sisko/veli syntyy. Pelkät rutiinit eivät riitä perusteeksi lapsen hoitoonviemiselle...


Minä? Ehdoton? En koe olevani. Päinvastoin musta ehdoton tässä on joku ihan muu... :whistle: Kuten sanottu, mä kuuntelen lastani koko ajan. Ihan koko ajan. Myös ensi keväänä. Jos hän haluaa jäädä kotiin silloin, jääköön kotiin. Sanoin tämän kyllä jo aiemmin. ;) Itse asiassa oletan, että saattaakin haluta olla kotona jonkin aikaa vauvan synnyttyä. Mut epäilenpä vahvasti, että kohta jo pyytää päästä leikkimään kavereiden kanssa. Niiden hoitokavereiden. =) Jotkut lapset tykkää hoidosta olemisesta. Mun kummilapsella just tuli itku, kun yhtenä sunnuntaina kysyi, pääseekö jo huomenna hoitoon leikkimään ja kuuli, että vielä viikko on lomaa hoidosta. :xmas:

On tää hauskaa palstalla, kun tuiki tuntemattomat tuntee meidän perheen ja meidän elämän paremmin kuin me itse. :D Oikeesti sitä ei voi kuin nauraa.

Ja p.s. ei nuo rutiinit olleetkaan ainoat perustelut. ;)

Juu, mä luin tuon kommentin siitä että lasta kuuntelet päätöksissä. Hieno homma, toivottavasti saatte vauva-arjen hienosti rullaamaan. Mut mä kehotan vielä päätöksenkin jälkeen asiaa miettimään ;) Mä olin itse lähes samoissa ajatuksissa tuossa vaiheessa, joten tiedän mistä puhun.

Mun on vaan pakko ylistää noiden kahden välejä nyt kun ovat alusta saakka toistensa seurassa olleet. Isosisko on AINUT jolle vauva nauraa ääneen, isosisko muistaa aina kysellä pikkusisaruksensa perään vaikka toinen on vaan päiväunilla. Ensimmäinen asia mitä isosisko aamulla kysyy on "onko vauva jo herännyt".
Lämmin suhde varmasti syntyy vaikka isosisarus on hoidossakin, näin kotonaollessa se sisarussuhteen lujittuminen vaan näkyy niin selvästi.
 
Mä olen kanssa kai hirviöäiti... Mun MOLEMMAT isommat lapset meni hoitoon, kun kuopus syntyi etuaikaisena. Ja siitä huolimatta nämä kolme lasta ovat toisilleen korvaamattoman rakkaita ja tärkeitä, kyselevät toistensa perään ja heillä on kaikin puolin hyvä sisarussuhde.
Minä en lähtisi arvostelemaan kenenkään valintoja, jokainen varmaan tekee, niinkuin parhaaksi perheelleen katsoo. Kun minun piti valita perhekuntoutuskeskus/kahden lapsen päivähoito yhden jäädessä kotiin, en hetkeäkään epäröinyt. Ja en todellakaan pidä itseäni tästä syystä huonona äitinä, vaikka lapseni ovatkin olleet hoidossa -ja ovat edelleen, joskin nyt toisesta syystä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kahdenpienenäippä:
Mä en ny ihan ymmärrä, en halua olla ilkeä mutta miten niin sä et aio viedä TOISTAKAAN hoitoon ennen kuin on 1,5v? Onko sun eka menny sit sillo? Ja profiilin mukaan se on just NYT sen ikäinen... Joten miten se osaa kaivata sinne jos se on just nyt menny ja mistä sä tiedät mikä on tilanne kun se toinen tulee VASTA ens helmikuussa? oon tyhmä :xmas:


Mä pesen nyt hampaani sun seurassa, tiedoksi vaan. :D

Kyllä. Tyttö on nyt toista viikkoaan hoidossa. :) Eli on vasta alottanut. :) Ja kyllä, aion hoitaa toisenkin kotona tohon puolitoista vuotiaaksi. Siksi, että ainakin esikoisen kanssa se osoittautui loistavaksi iäksi alkaa hoito.

Edelleen, kuten sanottu, tällä hetkellä esikoinen tykkää hoidosta. En tiiä, tuleeko tilanne muuttumaan, mutta epäilen. Miksi tulisi.. Meidän neiti on tosi sosiaalinen ja pitää lapsiseurasta (ehkä ikäistään enemmän). Valitettavasti meillä ei tässä lähistöllä ole kuitenkaan tällä hetkellä tarjota sille säännöllisesti leikkiseuraa.

Ja silläkin uhalla, että toistan itseäni niin, suunnitelma on, että lapsi saa jatkaa kevään normisti, vaikka meille syntyiskin toinen vauva. Se tarkottaa sitä, että pidän meidän hoitopaikan ja tyttö saa käydä siellä leikkimässä niin pitkää päivää kuin haluaa. Ja kyllä, maksan täyden hoitomaksun, vaikkei tyttö edes menisi sinne joka päivä (omat on rahani, eikös jokainen saa tuon päättää itse :xmas: ). Itse oon ajatellu, että pari tuntia per päivä, mut katotaan. :) Kevään olen ajatellu antaa hoidon jatkua, syksystä luulen, et jää kotiin mun ja vauvan kanssa (tai sit ei, sen näkee sitten, haluaako mennä. Voi tosin myös olla, että teen töitä jossakin vaiheessa jonkin verran ens syksynä, vaikka vauva oliskin kotona, mutta silloin esikoisen kyllä pitäisi olla hoidossa. Pienen vauvan kanssa voin tehdä jonkin verran töitä, mutta parivuotiaan ollessa kotona en).

En siis olekaan väittänyt tietäväni, mikä on tilanne, olen koko ajan sanonut, mikä meillä on ajatuksena tehdä ja olen myös sanonut, että eletään tilanteen mukaan. Katsotaan, miten käy. =)

Nyt on hampaatkin kunnossa ja nukkumatti odottaa treffeille. :xmas:
 
Lapset on erilaisia ja äidit on erilaisia. Oma esikoiseni olisi varmasti kokenut ainakin jossain määrin hylkäämisenä, jos minä olisin jäänyt äitiyslomalle, mutta vienyt hänet edelleen tarhaan. Päiväkodin rutiinit toki katkesivat, mutta niinhän ne katkesivat joka kerta lomillakin. Uudet rutiinit oppii kyllä varsin nopeasti. Kaverit.... hmm.. en minäkään käy töissä sen vuoksi, että tapaan siellä työkavereitani. Enkä ala lomallakaan ikävöidä heitä. Mun lapsilleni päiväkoti on ollut sama kuin mulle työ: pakko mennä ja ihan hyvä, jos siellä on kivaa. Mutta jos syystä tai toisesta (loma, sairasloma, äitiysloma jne ) ei ole pakko mennä, niin paljon kivempaa on olla menemättä. Vapaalla ollessa kun voi tehdä sata ja yksi asiaa, mitä ei voi tehdä töissä eikä päivähoidossa.
 
Kyllä näitä palstan hyvän äidin kriteereitä on itse kukin rikkonut vaikka isosisarukset kotona onkin! :laugh:
mä en esim imettänyt (kumpaakaan) lasta 3kk pidempään -> pa*kamutsi
syötän lapsille joskus eineksiä tai puolivalmisteita -> hirviö
menen töihin kun vanhempainvapaa loppuu -> anteeksiantamatonta

Että niin se pata soimaa kattilaa :D Eiköhän jokainen koita olla se paras äiti lapselleen.
 
Palstalla kaikki perheet on samanlaisia ja kaikki lapset samanlaisia. Vain yksi ratkaisu on oikea.

Jos meille tulisi toinen niin pitäisin tasan tarkkaa isompaa päiväkodissa muutaman tunnin päivässä ainakin ne kuukaudet kun saan täyttä palkkaa. Kuitenkin uusi vauva on suuri elämänmuutos. Meidän lapsi on erittäin eläväinen ja tykkään tarhasta, tarhantädeistä ja tarhakavereista oikein kovasti.

Minä ainakin olisin isommalle lapselle parempi äiti jos saisin elää muutaman tunnin vain vauvan tahdissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MinsQ:
Alkuperäinen kirjoittaja ahaa:
siis varmaankin sen takia ei oteta kotihoitoon ettei se tuttu hoitopaikka menisi jollekkin muulle. sinne jää kaverit ja vajaan vuoden päästä pitäis sit hakea uutta paikkaa.

Teen itsemurhan sanomalla, mutta miksi "tekee" lisää lapsia, jos ei aio olla kotona lasta hoitamassa yhtään pidempään kuin mitä äitiys-vanhempairahakausi on? Onhan se välillä ihan hirveetä olla kotona pienten kanssa, mutta se on tosi tärkeä lapsen kehityksen kannalta... ja lapset on pieniä vain sen pienen hetken!

Kukaan ei varoittanut millaista kotiäitiys on!!! Ei sopinut minulle. Minä olisin tehnyt itsemurhan, jos en olisi lähtenyt takaisin työelämään.

Meillä on ihana hoitopaikka jossa tyttö viihtyy. Ja jaksan varmasti olla iloisempi ja osallistuvampi äiti nyt kun olen päivän muiden aikuisten ihmisten kanssa. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.

Olen myös aina ollut sitä mieltä, että kotiäidit (siis vauvan kanssa kotona olevat) eivät saisi laittaa vanhempaa lasta hoitoon. Kerta kakarat on tehty, ne pitää itse hoitaa. Lasten hoito on kotona olevien vanhempien työtä. Mutta jos meille tulisi toinen lapsi, esikoinen luultavasti jatkaisi hoidossa. Vaatii ja nauttii toisten lasten seurasta valtavasti ja hoitoon lähtee iloiselle mielellä. En luultavasti jaksaisi ja ehtisi järjestää hänelle tarpeeksi ystäviä ja virikkeitä. Siis minusta jotakin seurakunnan äitilapsi juoruilukahvittelukerhoa, joka meidän pikku paikkakunnalla on ainoa viriketoiminta kotiäideille, ei voi verratakaan päiväkotiin. Nämä "kerhot" on mielestäni ihan aikuisten ehdoilla toimivia ja kaaottisia verrattuna päiväkodin toimintaan.

Näin ne lapset kasvattaa!!
 
Meillä otettiin esikoinen kotiin, mutta hänelle tuli niin kamala ikävä kavereita ja pyysi joka päivä että pääsisi päiväkotiin, niin lopulta haimme päiväkotipaikan takaisin, tosin vain 1/3-aikaisena. Oli lapselle tosi tärkeä juttu vaikka 3 vasta olikin vauvan syntyessä ja ehti olla vajaan vuoden hoidossa!

Sannin tekstiin kommentoisin, että miten joku voi kertoa millaista kotiäitiys on?! Sehän on juuri sellaista minkälaiseksi sen itse tekee. Itse en ole yhtään kotona viihtyvää sorttia enkä mikään hoivaviettinen tapaus muutoinkaan, mutta olen viihtynyt paremmin kuin mainiosti esikoisen kanssa 2vuotta ja kuopuksen + esikoisen kanssa 2,5 vuotta "kotona". Tosin ne päivät kun kotona ollaan on kyllä todella harvassa, käytännössä ei juuri koskaan =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuopåaa:
Meillä otettiin esikoinen kotiin, mutta hänelle tuli niin kamala ikävä kavereita ja pyysi joka päivä että pääsisi päiväkotiin, niin lopulta haimme päiväkotipaikan takaisin, tosin vain 1/3-aikaisena. Oli lapselle tosi tärkeä juttu vaikka 3 vasta olikin vauvan syntyessä ja ehti olla vajaan vuoden hoidossa!

Sannin tekstiin kommentoisin, että miten joku voi kertoa millaista kotiäitiys on?! Sehän on juuri sellaista minkälaiseksi sen itse tekee. Itse en ole yhtään kotona viihtyvää sorttia enkä mikään hoivaviettinen tapaus muutoinkaan, mutta olen viihtynyt paremmin kuin mainiosti esikoisen kanssa 2vuotta ja kuopuksen + esikoisen kanssa 2,5 vuotta "kotona". Tosin ne päivät kun kotona ollaan on kyllä todella harvassa, käytännössä ei juuri koskaan =)

Sitä juuri tarkoitin.... Kukaan ei voi kertoa ja itse ei voi etukäteen tietää, miten itse suhtautuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanni:
Alkuperäinen kirjoittaja kuopåaa:
Meillä otettiin esikoinen kotiin, mutta hänelle tuli niin kamala ikävä kavereita ja pyysi joka päivä että pääsisi päiväkotiin, niin lopulta haimme päiväkotipaikan takaisin, tosin vain 1/3-aikaisena. Oli lapselle tosi tärkeä juttu vaikka 3 vasta olikin vauvan syntyessä ja ehti olla vajaan vuoden hoidossa!

Sannin tekstiin kommentoisin, että miten joku voi kertoa millaista kotiäitiys on?! Sehän on juuri sellaista minkälaiseksi sen itse tekee. Itse en ole yhtään kotona viihtyvää sorttia enkä mikään hoivaviettinen tapaus muutoinkaan, mutta olen viihtynyt paremmin kuin mainiosti esikoisen kanssa 2vuotta ja kuopuksen + esikoisen kanssa 2,5 vuotta "kotona". Tosin ne päivät kun kotona ollaan on kyllä todella harvassa, käytännössä ei juuri koskaan =)

Sitä juuri tarkoitin.... Kukaan ei voi kertoa ja itse ei voi etukäteen tietää, miten itse suhtautuu.

OT: Hiukan tuohon kommentoisin että ei se ihan niin mene: kyllä lapsella / lapsilla on aika suuri vaikutus arkeen. Joidenkin lasten kanssa onnistuu mainiosti että mennään äidin suunnitelmien mukaan, jotkut vauvat itkevät jatkuvasti, toiset taaperot kiukuttelevat 24/7 ja ovat tottelemattomia jne. Meillä ei esikoisen vauva-aikana käyty missään koska esikoinen oli jatkuvasti tyytymätön, esim. minuuttiakaan ei ollut huutamatta hereillä vaunuissa koko vauva-aikana. Kuopus taas on kuin Naantalin aurinko ja viime viikolla oikein ihmettelin miksi oli alkanut iltaisin hiukan itkeä (luultavasti allergiaa).
 
Alkuperäinen kirjoittaja ahaa:
rauhasta en tiedä mutta usein kai isomman lapsen hoitoa jatketaan ettei hoitopaikka menisi?

Onko hoitopaikan säilyminen tärkeämpi kun lapsen hyvinvointi? Niin usein kuulee tämän selityksen ja aina olen yhtä ihmeissäni voiko äiti todella olla tuntematta taaperonsa kanssa koska päivähoitopaikka on vaarassa.

 
Me otimme lapsemme pois hoidosta kun jäin kotiin. Edelleen tapaamme kavereita joihin lapsemme tutustui hoidossa ja uusia kavereita tulemme tapaamaan kerhoissa. Lapsi on tyytyväinen ja todella onnellinen kun saa olla kotona joka ilmenee sillä, että harva se päivä halaa ja kertoo kuinka mukavaa on olla kotona eikä haluaisi hoitoon.
Yhdessä touhuamme arjen askareita, kyläilemme, lenkkeilemme jne. eli meillä on ollut arki mukavaa "virikkeellistä" aikaa josta nauttii koko perhe! Tämä siis sopii meille ja näin jatkamme siihen asti kunnes parin vuoden päästä alkaa eskari, josta saamme taas lisää kavereita. Hauskaa päivää kaikille!!!
 
Meillä on neljä lasta, joista vanhin on nyt 4,5v. Meillä on ollut kaikki lapset kotona, silloin kun vauva on syntynyt. Mulle itselle olisi omituista laittaa osa lapsista päiväkotiin, kun olen itse kotona. Meillä nyt kaks vanhinta aloitti kerhon ja kerran viikossa käydään yhdessä perhekerhossa. Mulla itsellä on kavereita tässä lähellä, joiden kanssa nähdään viikottain. Nää on mulle ne keinot, minkä avulla jaksan. Mun puolesta toiset saa laittaa päiväkotiin tai tehdä niinkun omalle perheelle on parasta. Kuitenkin parasta on, että äitikin jaksaa hyvin. Ja harva kotona oleva äiti pitää lastansa pitkää päivää joka päivä päiväkodissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kahdenpienenäippä:
Alkuperäinen kirjoittaja tiia:
minun mielestä yli 2 vuotias kaipaa ehdottomasti leikkikavereita..

No meillä tuo kuopus oli jo yli 1v siinä vaiheessa kun esikoinen oli yli 2v. Joten leikkikaveri on aina kotona. Ja lisäks vielä lähialueella asuu paljon kavereita ja paikkakunnalla on kerhoja. Ei tullu mieleenkään laittaa esikoista hoitoon.

Peesi tiialle!
Meillä reilut 1v ja 2v, ja molemmat pitkästyi kotona! Nyt ovat hetken aikaa sitten aloittaneet tarhan (osa-viikkoa) ja lähtevät sinne aamulla riemusta kiljahdellen leikkimään ERI leluilla, ERI pihalle ja ERI kavereitten kanssa :)
Ruokakin on hyvää kun on ERI ruokaa ja muutkin lapset syövät.

Ihmettelen tällästä ketjua, taas vaan syyllistetään muita. Itse tosin olin kotona kunnes lapset olivat tuon 1,5 ja 2,5 mutta töihin piti palata rahatilanteen takia, ja lapset, kuten sanoin, TYKKÄÄVÄT siitä tarhasta. (Ja käyttäytyvät nätimmin kotonakin kun eivät ole päivän mittaan kyllästyneet taas samoihin leluihin, huoneisiin, veljeen, äitiin... :D

Onkohan meidän lapset sitten outoja vai onko meidän tarha sitten vaan huomattavasti parempi ja kivempi kuin teidän kaikkien muiden tarhat?

Näin meillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ahaa:
rauhasta en tiedä mutta usein kai isomman lapsen hoitoa jatketaan ettei hoitopaikka menisi?

Onko hoitopaikan säilyminen tärkeämpi kun lapsen hyvinvointi? Niin usein kuulee tämän selityksen ja aina olen yhtä ihmeissäni voiko äiti todella olla tuntematta taaperonsa kanssa koska päivähoitopaikka on vaarassa.

Jos se taapero on osapäivähoidossa päiväkodissa, esim. 2x6h/vk, ehtiiköhän se äiti silti olla myös taaperon kanssa? Ja miten se taapero tuntee itsensä enemmän hylätyksi päiväkodissa kuin kerhossa, joita täällä niin kovin aina tarjotaan osapäivähoidon vastineeksi? Miten osapäivähoito vaarantaa lapsen hyvinvoinnin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
EIkä sitä voi kuin nauraa, eikun anteeksi säälien miettiä millasia äitejä ja isiä on, kun lapsi oikein pyytää päästä hoitoon....

Mun 2v 4kk tyttö tykkää käydä päiväkodissa. Siellä on ne tutut kaverit ja tädit. Tykkää kyllä myös käydä leikkipuistossa, mutta sielläei niitä vakikavereita aina ole. Ei se ymmärrä, että sen pitää inhota päiväkotia ja rakastaa leikkipuistoa, se tykkää ihan samalla lailla leikkiä molemissa.

Ap:lla taitaa olla aika epäsosiaalinen lapsi, mutta eipä mikään ihme kun edes oma äiti ei seurustele lapsen kanssa, vaikka on kotona vaan palstailee.
 
Meidän lapset on otettu kotihoitoon aina uuden vauvan syntyessä. Viihtyivät päiväkodissa, mutta innoissaan jäivät äidin kanssa kotiin auttamaan vauvan hoidossa. Jotain outoa minustakin jos pieni lapsi on mieluummin päiväkodissa kuin äidin ja sisarusten kanssa kotona. Ei niin pieni lapsi niin mahdottomasti virikkeitä tarvitse, isommat ovat tietysti asia erikseen.

Ja kyllä, lapsemme ovat sosiaalisia, tulevat hyvin toimeen ihmisten kanssa, ystäviäkin heillä on sieltä varhaisilta päiväkotivuosilta edelleen mukana kulkemassa.

Lapsen mielestä vanhempien ratkaisu on aina oikea, jopa väkivaltaisen vanhemman lapsen on vaikea kääntyä vanhempiaan vastaan. Siksi on ihan turha sanoa, että joku vuoden ikäinen lapsi "viihtyy" päiväkodissa paremmin kuin kotona. Ei sen ikäisellä lapsella ole kykyä tehdä minkäänlaisia valintoja hoitopaikkojen välillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joku:
Onko kerho yhtä paheksuttua kuin päiväkoti? Aion viedä kolmivuotiaan kerhoon kolmena päivänä viikossa neljäksi tunniksi kerrallaan muiden lasten kanssa leikkimään.

nojoo, ei taida taapero olla enää... Olisin kyllä laittanut jo kaksivuotiaana kerhoon, jos olisi kerhoa silloin löytynyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja popsu:
ne psykologit sanoo myöskin että 2,5-vuotias ja siitä vanhempi tarvitsee jo sekä ikäistensä että eri ikäisten lasten seuraa. ja lapsen pitää oppia siihen että ollaan jossain muualla kuin kotona arkisesti ja opitaan ymmärtämään että eri paikoissa eri säännöt yms.
vaikuttaa vahvasti sosiaaliseen kehitykseen.
tällä hetkellä yhdellä tutulla on 5-vuotias lapsi kotona kun on itse äitiyslomalla. ja mulla kyllä melkeen sääliksi käy sitä lasta. eikä äiti ole huono, mutta kyllä huomaa että ei ole ihan toi sosiaalinen kanssakäyminen hanskassa.

Taas tämä mustavalkoisuus! Lapsi on erakko ja jää paitsi kaikesta jos on kotihoidossa 3-vuotiaana?
Meillä lapset 3v, 1,5v ja 1kk, en ole ollut töissä lasten välissä eli nyt 3 vuotta kotiäitinä. Esikoinen jatkaa edelleen ihan "vaan" kotona olemista, tosin käy 2x viikossa kerhossa itsekseen, kerran viikossa käydään porukalla perhekerhossa, kavereilla, mummoloissa.. kerran viikossa hällä on myös pallero-baletti- tunti.

Kavereita, toimintaa ja virikkeitä varmasti aivan riittämiin. Juuri 3v neuvolassa kehuttiin miten reipas, sosiaalinen ja omatoiminen tyttö. Ja kyllä, ylpeä olin ja henkseleitäni paukutan kun älysin olla välittämättä näistä "ethän sa voi jaksaa kahden/kolmen pienen kanssa"- taivastelijoista!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Riina:
Subjektiivinen päivähoito-oikeus pois.

Se jatettäköön vain niille perheille, joissa vanhempien tai lasten terveys sitä OIKEASTI vaatii.

En kannata.

Siinä voi kestää ennen kuin tuollainen paikka aukeaisi ja joissain asioissa olen oppinut pikkuhiljaa luottamaan siihen omaan vaistooni.
 

Yhteistyössä