K
kaikki ei ole aina huonosti
Vieras
Miksi nykyään kaikesta on tehtävä lastensuojeluilmoitus? Onko ihmisten todellisuudentaju niin hämärtynyt, että joka asiasta nähdään vain kauhukuvia ja normaalitkin asiat muunnetaan mielessä ihan kamaliksi. Näitä ketjuja kun lukee, niin saa sen kuvan, ettei lasta tarvitse, kuin komentaa väärässä paikassa ja heti on joku ilmoitusta tekemässä. Naapurit on kauhuissaan, kun perheestä kuuluu iltaisin itkua, muttei kukaan ajattele, että lapset voi olla kipeinä/opetetaan nukkumaan yksin/ilman tuttia tms. Riidellessä ei saa ääni nousta vanhemmilta, eikä varsinkaan, jos riidan toinen osapuoli on lapsi tai teini. Kunnon äiti ei menetä hermojaan. 1,5v oppi uuden sanan ja kertoi naapurin Pekalle "äiti lyö". Äiti on kesken kutitusleikin joutunut komentamaan innostunutta taaperoa "älä lyö äitiä". Naapuri ei viitsi jutella asiasta äidin kanssa, koska "ei toisten asioihin saa puuttua". Jos lapsi on viikon kipeänä, niin pitäisi infota kaikkia naapureita asiasta, ettei joku vaan tee ilmoitusta, koska "lapsia ei päästetä ulos, äiti masentunut"... 6-vuotias lapsi kuuli pihan isoilta pojilta sanan 'porno', luultavasti jotakuta käytetään hyväksi. 3-vuotias oppii avaamaan ulko-oven ja karkaa pihalle, kun äiti imettää nuorimmaista. Luultavasti perheeseen hankitaan turvalukko ilman, että asiaan tarvitaan lastensuojelun puuttumista. Perheen äiti on raskaana ja oksentaa usein, naapuri tietää äidin kuitenkin vain ryyppäävän, vaikkei häntä kännissä ole nähnytkään. Lapsi on juossut seinää päin, naapuri näkee mustelman ja muistaa, että viimeviikolla lapsi itki yhtenä päivänä. Vanhemmat pitävät isot 3-kymppis juhlat, kukaan ei vaivaudu ottamaan selvää, että lapset on turvallisesti mummolassa hoidossa...
Suurin osa näistä ilmoitusta pohtivista tuntuu olevan asialla, "koska tuntuu/epäilen". Yleensä mitään todellista näyttöä laiminlyönnille/pahoinpitelylle tai vastaavalle ei ole. Ja sitten täällä joka toinen huutaa, että "ehdottomasti teet ilmoituksen!! Sinun velvollisuutesi on, jos olet huolissasi. Kyllä siellä lastensuojelussa sitten selvitetään asia. Onhan tosta nyt tehtävä ilmoitus, jos lapsi itkee..."
Tottahan toki ilmoitus on joskus kohdillaan. Jos näet perheen vanhempien olevan aivan ympäri päissään/aineissa harvase päivä. Äiti lyö lastaan kaikkien nähden leikkikentällä, kun tämä ei halua kotiin. Perheen äidillä(/isällä) on silmät mustina joka viikonloppuisen "keittiöremontin" jälkeen (tälläisessäkin tapauksessa ehdottaisin ensin juttelemaan äidille ja vaikka soittamaan ne poliisit paikalle, kun tilanne on akuutti). 4-vuotias lapsi koputtaa keskellä yötä ovellesi ja kysyy saako tulla sisälle, kun pelottaa. Äiti on lähipubissa, mutta tulee kuulemma pian. Tuntuu vaan, että nykyään tälläset todelliset tapaukset hukkuvat kaikkien "huolestuneiden naapurien" tekemien ilmoitusten sekaan. Kaikkialla huudetaan kuinka huonossa jamassa lastensuojelu on ja miten aika ei riitä selvittämään tapauksia. Silti viikottain ollaan lähettämässä tavallisia perheitä kertomaan sossutädeille/-sedille, kuinka "meiän Villellä puhkesi 2 hammasta ja ei oikeen viikkoon kukaan nukkunut, mutta nyt on taas asiat hyvin. Niin ja Vilmalla on tosiaan aika paha uhma, saattaa huutaa tunnin putkeen, kun ei saa karkkia... Mutta eiköhän me tästä selvitä." Tapahtuuhan tässä maailmassa nykyään ihan kamalia asioita ja varmasti jokaisella se mielikuvitus joskus lähtee laukkaamaan. Kaikkien kannalta (ja varsinkin niiden oikeasti kärsivien lasten) olisi kuitenkin parempi, jos ihan joka asiasta ei oltaisi heti sitä ilmoitusta tekemässä. Kyllähän tälläiset turhat ilmoitukset varmasti huomataan, mutta nekin vaativat aina sen käynnin sosiaalihuollossa. Ja kun sellaisia turhia käyntejä kertyy viikossa monia, vie se tuhottomasti aikaa oikeilta tapauksilta.
Muistakaa myös, että lastensuojeluilmoitus voi olla tavalliselle perheelle tosi kova paikka. Vaikka mitään aihetta asialle ei olisi ja sosiaalihuollosta tulisikin "puhtaat paperit", niin saattaa olla, että ilmoitus jää ikuisesti kaivertamaan mieltä. "Miten joku voi olettaa, että pahoinpitelen lastani? Näyttääkö tosiaan siltä, että olen masentunut/en kykene huolehtimaan lapsistani? Uskallanko enää komentaa lastani, jos joku tekee uuden ilmoituksen? Toisella kertaa ne varmaan alkavat siellä lastensuojelussakin epäilemään, että olen huono äiti... Voinko sanoa hiekkalaatikolla toiselle äidille, että välillä väsyttää vai ymmärtääkö hän asian väärin?
Luultavasti mut leimataan nyt tän kirjoituksen takia huonoksi ihmiseksi, jota ei kiinnosta lapsien turvallisuus ollenkaan. Niin ei kuitenkaan ole. Yritän vain olla näkemättä kaikessa sitä kamalinta vaihtoehtoa. Useimmiten asioille kuitenkin löytyy ihan normaali selitys, mihin ei liity masennusta/pahoinpitelyä/laiminlyöntiä! Jos asia huolestuttaa kovasti, niin eikö asiasta voisi ensin vaikka varovasti kysäistä. Aina se ei onnistu, mutta esim. viaton kysymys "Mitenkäs teiän Minna, onko jo pahaa uhmaa? Veljen tyttö saman ikänen ja ihan mahdoton..." Saattaa olla, että saat jo tuolla kysymyksellä vastauksen moniin mieltäsi painaneisiin asioihin...
Suurin osa näistä ilmoitusta pohtivista tuntuu olevan asialla, "koska tuntuu/epäilen". Yleensä mitään todellista näyttöä laiminlyönnille/pahoinpitelylle tai vastaavalle ei ole. Ja sitten täällä joka toinen huutaa, että "ehdottomasti teet ilmoituksen!! Sinun velvollisuutesi on, jos olet huolissasi. Kyllä siellä lastensuojelussa sitten selvitetään asia. Onhan tosta nyt tehtävä ilmoitus, jos lapsi itkee..."
Tottahan toki ilmoitus on joskus kohdillaan. Jos näet perheen vanhempien olevan aivan ympäri päissään/aineissa harvase päivä. Äiti lyö lastaan kaikkien nähden leikkikentällä, kun tämä ei halua kotiin. Perheen äidillä(/isällä) on silmät mustina joka viikonloppuisen "keittiöremontin" jälkeen (tälläisessäkin tapauksessa ehdottaisin ensin juttelemaan äidille ja vaikka soittamaan ne poliisit paikalle, kun tilanne on akuutti). 4-vuotias lapsi koputtaa keskellä yötä ovellesi ja kysyy saako tulla sisälle, kun pelottaa. Äiti on lähipubissa, mutta tulee kuulemma pian. Tuntuu vaan, että nykyään tälläset todelliset tapaukset hukkuvat kaikkien "huolestuneiden naapurien" tekemien ilmoitusten sekaan. Kaikkialla huudetaan kuinka huonossa jamassa lastensuojelu on ja miten aika ei riitä selvittämään tapauksia. Silti viikottain ollaan lähettämässä tavallisia perheitä kertomaan sossutädeille/-sedille, kuinka "meiän Villellä puhkesi 2 hammasta ja ei oikeen viikkoon kukaan nukkunut, mutta nyt on taas asiat hyvin. Niin ja Vilmalla on tosiaan aika paha uhma, saattaa huutaa tunnin putkeen, kun ei saa karkkia... Mutta eiköhän me tästä selvitä." Tapahtuuhan tässä maailmassa nykyään ihan kamalia asioita ja varmasti jokaisella se mielikuvitus joskus lähtee laukkaamaan. Kaikkien kannalta (ja varsinkin niiden oikeasti kärsivien lasten) olisi kuitenkin parempi, jos ihan joka asiasta ei oltaisi heti sitä ilmoitusta tekemässä. Kyllähän tälläiset turhat ilmoitukset varmasti huomataan, mutta nekin vaativat aina sen käynnin sosiaalihuollossa. Ja kun sellaisia turhia käyntejä kertyy viikossa monia, vie se tuhottomasti aikaa oikeilta tapauksilta.
Muistakaa myös, että lastensuojeluilmoitus voi olla tavalliselle perheelle tosi kova paikka. Vaikka mitään aihetta asialle ei olisi ja sosiaalihuollosta tulisikin "puhtaat paperit", niin saattaa olla, että ilmoitus jää ikuisesti kaivertamaan mieltä. "Miten joku voi olettaa, että pahoinpitelen lastani? Näyttääkö tosiaan siltä, että olen masentunut/en kykene huolehtimaan lapsistani? Uskallanko enää komentaa lastani, jos joku tekee uuden ilmoituksen? Toisella kertaa ne varmaan alkavat siellä lastensuojelussakin epäilemään, että olen huono äiti... Voinko sanoa hiekkalaatikolla toiselle äidille, että välillä väsyttää vai ymmärtääkö hän asian väärin?
Luultavasti mut leimataan nyt tän kirjoituksen takia huonoksi ihmiseksi, jota ei kiinnosta lapsien turvallisuus ollenkaan. Niin ei kuitenkaan ole. Yritän vain olla näkemättä kaikessa sitä kamalinta vaihtoehtoa. Useimmiten asioille kuitenkin löytyy ihan normaali selitys, mihin ei liity masennusta/pahoinpitelyä/laiminlyöntiä! Jos asia huolestuttaa kovasti, niin eikö asiasta voisi ensin vaikka varovasti kysäistä. Aina se ei onnistu, mutta esim. viaton kysymys "Mitenkäs teiän Minna, onko jo pahaa uhmaa? Veljen tyttö saman ikänen ja ihan mahdoton..." Saattaa olla, että saat jo tuolla kysymyksellä vastauksen moniin mieltäsi painaneisiin asioihin...
