Miksi aina ls-ilmo?

[Minni:)]

[QUOTE="vieras";27673483]Sossutädit ovat he, jotka osaavat päättää onko ilmoitus turha vai ei.
Mistä joku ulkopuolinen voi varmasti tietää onko aihetta ilmoitukseen vai ei. Siksihän niitä ilmoituksia tehdään, kkun EPÄILLÄÄN että jotain on pielessä. Kukaan ei voi 100%tietää varmaksi, muutenhan voisi vaikka soittaa poliisit paikalle heti.[/QUOTE]

Aivan. Ja ulkopuolinen varmaan osaa päätellä kannattaako tehä ls-ilmoa jos kuuluu vähän itkua tai vanhempi korottaa vähän ääntään kiukuttelevalle lapselle. Sen verran varmaan osaa kaikki itse arvioida, että vaikuttaako oikeasti olevan joku hätä vai onko asiat ihan normaalin elämän ääniä tms.

 

[kaikki ei ole aina huonosti]

No vaikea se on arvioida milloin pitäis ja milloin ei. Mä en vaan usko että noita kiusallaan tehdään. Nykyään ei enää ajatella että perheen sisäiset asiat on perheen sisäisiä, eikä kuulu kellekään muulle, ja hyvä niin. Ennen esimerkiksi lasten ruumiillinen kurittaminen (tai vaimon) koettiin tällaiseksi perheen sisäiseksi asiaksi johon ei saa puuttuua. Myöskin näistä samasta syystä uutisoidaan paljon enemmän nykyään ja ehkä ihmisillä on sen takia mielikuva että väkivaltaa ja laiminlyöntejä tapahtuu enemmän kuin oikeasti tapahtuukaan. Lastenkin turvallisuudesta ollaan kovasti huolissaan, vaikka nykyään on oikeasti turvallisempaa olla lapsi kuin vaikka 70-luvulla. Kuitenkaan mä en koe turhia ilmoituksia miksikään suuren luokan ongelmaksi. En tiedä ketään josta olisi turha ilmoitus tehty, mutta monia joiden perhe-elämä pyörii ihan siinä rajoilla että ilmo olis ehkä tarpeen, tai se on jo tehty, mutta ei oikein johtanut , kun ilmoitus, varsinkin tälläinen turha, usein tehdään nimettömänä. Eli koskaan ei valttämättä selviäisi, mikä on kysyisen ilmoituksen aiheuttanut. mihinkään.

Monet aloituksessa mainitsemistasi tilanteista ovat kyllä semmoisia, että 99% ihmisistä ymmärtää noi tavalliseen elämään kuuluviksi. Kuten nyt vaikka lapsen itku. Ainut mitä olisin edes enemmän miettinyt on tuo äiti lyö esimerkki, mutta sekään luultavasti olisi ainakaan mussa mitään huolta herättänyt. Eihän ton ikäsen puheesta edes välttämättä saa selvää mitä se sanoo.

Kaikki noi aloituksessa mainitsema tilanteet on poimittu netistä! Lähes kaikki keskusteluista, joissa pohditaan, pitäisikö ilmoitus tehdä tai keskusteluista, joissa ilmoitus on jo tehty. En tiedä kuinka moni niistä on ollut silkkaa provoa, toivottavasti edes osa... Hurjalta kuulostaa, kun nykyään joku vetää aina sen lastensuojelukortin hihasta jossain vaiheessa. Tuo "äiti lyö"-esimerkkikin taisi olla jollain huolena alkuviikosta...

Omasta mielestäni en missään vaiheessa käskenyt katsomaan todellisia tilanteita läpi sormien (hakkaamisia, alkoholismia ym.). Itsekkin tekisin ilmoituksen, jos todellista aihetta edessäni näkisin. Pyysin vain, että otettaisiin pikku hiljaa järki käteen ja ei nähtäisi joka paikassa aihetta ls-ilmoitukselle. Jos ei ihmisiltä löydy sen vertaa viitseliäisyyttä, että edes yritettäisiin selvittää asioita puhumalla perheen kanssa, niin mielestäni silloin ei kannata ihan heppoisin perustein lähteä asiaan sotkemaan myöskään viranomaisia. Jos ihminen niin kovin toisesta "välittää ja on huolissaan", niin kyllä silloin pitäisi olla pokkaa asia ilmaista muullakin tavalla. Ellei muuten, niin olkaa yhteydessä vaikka paikalliseen neuvolaan/kouluun ja pyytäkää neuvolasta/koulusta, että tarkistavat hieman tilannetta. Vaiva moiseen ei varmasti ole yhtään isompi, kuin itse lastensuojeluilmoituksen tekemiseenkään. Perheelle taas saattaa olla paljon mukavampi, että tuttu taho kyselee kuulumisia (ja mahdollisesti jo ennestään tietää, jos on jotain pientä tai suurta meneillään), kuin että saavat kotiin lapun missä ilmoitetaan jonkun epäilevän kykyjä hoitaa lasta/lapsia.


Olisi kiva kuulla tarkemmin, millaisia tapauksia olet kohdannut, joissa ilmoituksen teko on rajamailla tai ilmoituksiin ei ole vastattu, vaikka olisikin aihetta? Ja tätä en halua tietää mitenkään pahalla, vaan ihan mielenkiinnosta! Itse tiedän yhden turhan ilmoituksen (todettu sosiaalitoimen puolesta turhaksi kerta käynnillä) ja yhden turhan ilmoituksella uhkailun. Eivät olleet kivoja juttuja kumpikaan, vaikka niistä "selvittiinkin". Kyllä ne aikamoista murhetta ja surua perheelle aiheuttivat.

 

["vieras"]

Aivan. Ja ulkopuolinen varmaan osaa päätellä kannattaako tehä ls-ilmoa jos kuuluu vähän itkua tai vanhempi korottaa vähän ääntään kiukuttelevalle lapselle. Sen verran varmaan osaa kaikki itse arvioida, että vaikuttaako oikeasti olevan joku hätä vai onko asiat ihan normaalin elämän ääniä tms.

Sitä ei osata arvioida, siksihän niitä ilmoja tehdään!
Enkä nyt puhu jostain kostoilmoista, vaan ihan oikeista. Kuka täysjärkinen niitä tekisi huvikseen?Ja juu, tiedtä kyllä että sellaisiakin tehdään, mutta eiköhän niitä ole muutaman prosentin verran vaan.

 

["vieras"]

onko aiheellinen!, mutta täs on iso MUTTA. Kun ei tunne sinua ja käyttäydyt vihamielisesti jatkuvaan lastensuojelu ilmotuksin niin uskovat sitä joka päivittäin tekee niitä välittämättä.... ja mitä siitä voi seurata ja kehen kaikkeen se vaikuttaa.

En lähe edes väittelemään vaan todistan että eivät soskun eukot osaa työtään!

Hyvällä alulla on jo! Minä joudun sanomaan mitä pitää kirjatata päätöksiin ja miten menetellään... Siis Minä teen heidän työtään!

 

[Laurana]

Niinpä! Kaverini tuossa vähän aikaa sitten pohti pitäisikö hänen tehdä ls-ilmoitus naapuristaan. Siellä kun asuu äiti pienen vauvansa kanssa ja se vauva itkee todella usein =0 Muita syitä ei ollut. Kaveri oli huolissaan mitäköhän äiti mahtaa vauvalleen tehdä, että tämä itkee niin paljon. Hieman todellisuudesta vieraantumista ettenkö sanoisi.

 

["jep"]

Minun puolestani naapuri saisikin tehdä ilmoituksen meidän vähän sekaisesta kodista ja siitä, että meillä huutaa välillä yks jos toinenkin. Varmaan tulisi tsempattua, jos joku perhetyöntekijä tulisi vähän heristämään sormeaan tuolle tavaraa pursuavalle kaapinpäälliselle ja tahroille syöttötuolissa .

Mutta tuntuu välillä, että mitä herkemmin herää epämääräinen "huoli", ja mitä "matalammalla kynnyksellä" vie asioita lastensuojeluun, sen parempi ihminen. Sitten tehdään lain vaatima selvitys, mutta jokin siellä päässä mättää, kun kaikki energia tuntuukin menevän siihen. Sitten ehdotetaan rakentavasti mustelmilla olevan lapsen pahoinpitelystä, että "odotetaan nyt sitä neljättä kertaa", tai joku äitipuoli voi esiintyä tekaistuna henkilönä jne.

Tietysti ihan kiva, että jos joku tunnustaa ääneen antaneensa kerran väsyneenä luunapin, ja että kyllä se väärin oli, joku tekee asiasta kirjallisen selvityksen ja asiakaskertomuksen, ja käy ihan viran puolesta kertomassa, että ei niin saa tehdä, pitää nätisti ja puhumalla jookoskookos. Mutta jos tällaisella matalalla kynnyksellä toimitaan, pitäisi sitten suunnata myös huomattavasti enemmän resursseja lastensuojeluun, ettei se ole asioiden kunnollisesta hoitamisesta pois.