Miksi aina vedotaan mielenterveyshäiriöön esim. tässä Kuopion lapsisurmassa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja justjuu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
:D Eiköhän kannata odottaa, että mielentilatutkimukset tulevat ja sieltä selviää onko ollut jotain psyykkistä vai ei. Läheskään kaikki henkirikoksen tekijät eivät ole syyntakeettomia.

Oho anteeksi, vastasin ensin väärälle :D

Jep, eivätköhän ammattilaiset tutki miten on. Silti, en edelleenkään pidä sitä minään puolusteluna, JOS todetaan teon tapahtuneen mielenterveyden häiriössä. EDELLEEN, minusta on tärkeää ymmärtää mitä, miten ja miksi on tapahtunut niinkuin on. Ja vieläkin, tappaminen on väärin, oli siellä tilanteessa ja taustalla sitten mitä hyvänsä. Luotan siihen, että meillä oikeuslaitos osaa hoitaa tämän tilanteen niin, että tuosta naisesta vielä tuomionsa jälkeen tulee yhteiskuntakelpoinen. Jos mahdollisuuksia siihen lainkaan on.

Ja VIELÄ - en sanonut, että mielenterveyden häiriön takia murhaaja on syyntakeeton! Se nyt vain selittää ihmisen käytöstä ja sitä, miten äiti pystyy kylmästi surmaamaan omat lapsensa. Muuten sitä saisi pelätä koko ajan oman henkensä puolesta, jos surun, väsymyksen tai järkytyksen takia pelkästään ihminen olisi taipuvainen tappamaan lähimpiään.
 
[QUOTE="Mymy";30469698]Oho anteeksi, vastasin ensin väärälle :D

Jep, eivätköhän ammattilaiset tutki miten on. Silti, en edelleenkään pidä sitä minään puolusteluna, JOS todetaan teon tapahtuneen mielenterveyden häiriössä. EDELLEEN, minusta on tärkeää ymmärtää mitä, miten ja miksi on tapahtunut niinkuin on. Ja vieläkin, tappaminen on väärin, oli siellä tilanteessa ja taustalla sitten mitä hyvänsä. Luotan siihen, että meillä oikeuslaitos osaa hoitaa tämän tilanteen niin, että tuosta naisesta vielä tuomionsa jälkeen tulee yhteiskuntakelpoinen. Jos mahdollisuuksia siihen lainkaan on.

Ja VIELÄ - en sanonut, että mielenterveyden häiriön takia murhaaja on syyntakeeton! Se nyt vain selittää ihmisen käytöstä ja sitä, miten äiti pystyy kylmästi surmaamaan omat lapsensa. Muuten sitä saisi pelätä koko ajan oman henkensä puolesta, jos surun, väsymyksen tai järkytyksen takia pelkästään ihminen olisi taipuvainen tappamaan lähimpiään.[/QUOTE]


No eihän kukaan nyt väitä, että ihminen väsymyksen takia surmaa lapsiaan!

Yhteiskuntakelpoisuutta hän ei tule koskaan "saamaan" kun elinkautinen yleensä murhasta tulee, mitä ihmettelen kyllä kovasti, jos et ole tietoinen (?).
 
[QUOTE="Mymy";30469681]No pöh. Ei se tee minusta syyntakeettomaksi, että on mielenterveys rakoillut. Tappaminen on silti väärin, niinkuin tuolla aiemmin kirjoittelin. Ymmärtäminen ei tarkoita sääliä, myötätuntoa ja paapomista.[/QUOTE]

Edelleen olen vahvasti sitä mieltä, ettei sellaista voi ymmärtää, johon ei voi samaistua.

Mitenköhän moni ymmärtää Hitleriä tai Saddam Husseinia? Ymmärrätkö sinä?
 
[QUOTE="Mymy";30469698]Oho anteeksi, vastasin ensin väärälle :D

Jep, eivätköhän ammattilaiset tutki miten on. Silti, en edelleenkään pidä sitä minään puolusteluna, JOS todetaan teon tapahtuneen mielenterveyden häiriössä. EDELLEEN, minusta on tärkeää ymmärtää mitä, miten ja miksi on tapahtunut niinkuin on. Ja vieläkin, tappaminen on väärin, oli siellä tilanteessa ja taustalla sitten mitä hyvänsä. Luotan siihen, että meillä oikeuslaitos osaa hoitaa tämän tilanteen niin, että tuosta naisesta vielä tuomionsa jälkeen tulee yhteiskuntakelpoinen. Jos mahdollisuuksia siihen lainkaan on.

Ja VIELÄ - en sanonut, että mielenterveyden häiriön takia murhaaja on syyntakeeton! Se nyt vain selittää ihmisen käytöstä ja sitä, miten äiti pystyy kylmästi surmaamaan omat lapsensa. Muuten sitä saisi pelätä koko ajan oman henkensä puolesta, jos surun, väsymyksen tai järkytyksen takia pelkästään ihminen olisi taipuvainen tappamaan lähimpiään.[/QUOTE]

Mielestäni ymmärtäminen on täysin eri asian, kuin syy- seuraus suhteen selvittäminen.

Ja siis ei, mielenterveyden häiriöllä ei voi selittää sitä, miten äiti pystyy murhaamaan omat lapsensa.
 
Viimeksi muokattu:
Mielestäni ymmärtäminen on täysin eri asian, kuin syy- seuraus suhteen selvittäminen.

Käytämme siis samaa sanaa, mutta hieman eri tarkoituksella, luulen? Minusta taas syy-seuraussuhteen selvittämisessä auttaa ymmärtäminen erityisen paljon. Pitää ymmärtää, mitä tapahtui ja miksi, että voi selvittää sitä syy-seuraussuhdetta.

No olipas jotenkin epäselvää! Vähän sama, kuin että täytyy ymmärtää koulutehtävää tehdessä mitä esseekysymyksellä tarkoitetaan, että osaa vastata. Jos ymmärtää väärin, tuppaa tulemaan väärä vastaus ja väärät johtopäätökset.

Toivottavasti nyt ymmärsitte! :D
 
Kyllähän sairas ihminen suunnittelee itsenäsäkin tappamista pidemmät ajat. Miksei sitten toisenkin tappamista?

Itsensä tappaminen on aika eri asia, kuin omien lastensa tappaminen. Kuka tahansa lapsiaan rakastava ja tunne- elämältään normaali äiti riistäisi oman henkestä hetkenä minä hyvänsä, jos tietäisi sen säästävän lapsiensa hengen.
Psykopaatit, narsistit ja sosiopaatit mm. poikkeavat tästä.
 
[QUOTE="Mymy";30469771]Käytämme siis samaa sanaa, mutta hieman eri tarkoituksella, luulen? Minusta taas syy-seuraussuhteen selvittämisessä auttaa ymmärtäminen erityisen paljon. Pitää ymmärtää, mitä tapahtui ja miksi, että voi selvittää sitä syy-seuraussuhdetta.

No olipas jotenkin epäselvää! Vähän sama, kuin että täytyy ymmärtää koulutehtävää tehdessä mitä esseekysymyksellä tarkoitetaan, että osaa vastata. Jos ymmärtää väärin, tuppaa tulemaan väärä vastaus ja väärät johtopäätökset.

Toivottavasti nyt ymmärsitte! :D[/QUOTE]

Ymmärsin pointtisi, mutta mun mielestä toi on ymmärtää sanan väärinkäyttöä ja mulle ainakin kalskahtaa siitä aivan toisenlainen mielikuva, jolloin oletan automaattisesti ymmärtävän ihmisen myös empatioivan ja sympatioivan sitä, jota ymmärretään.
 
Millä se oman lapsen tappaminen sitten selitetään, jos ei mielenterveyden häiriöllä? Puhtaalla pahuudella? Joskus ihmiset tappavat läheisiään, kun kuvittelevat näiden olevan paholaisia, demoneja, robotteja tai muuta ihmeellistä. Mutta pahuutta varmaan sekin?
 
[QUOTE="Mymy";30469771]Käytämme siis samaa sanaa, mutta hieman eri tarkoituksella, luulen? Minusta taas syy-seuraussuhteen selvittämisessä auttaa ymmärtäminen erityisen paljon.[/QUOTE]

Olet väärässä. Syy-seuraussuhteiden selvitys on järkeilyä enemmän kuin tunteilua.

Tunteilu on kuitenkin melkeinpä ainoa tapa, jolla suhtautua moraalittomuuteen, jos aikoo välttyä esimerkiksi fasisitisilta tai sosiaalidarwinistisilta lähestymisiltä, joissa moraalittomuutta perusteltiin järjellä.
 
Ja siis ei, mielenterveyden häiriöllä ei voi selittää sitä, miten äiti pystyy murhaamaan omat lapsensa.

Kuule. Nyt täytyy vähän pistää tähän vastausta.

Minä olen ollut aikeissa tappaa sekä itseni että lapseni, mielenterveyden häiriössä. Se ei ollut mikään äkkinäinen napsahdus vaan pitkään kehittynyt tilanne. Olin koko ajan "oma itseni", jos niin voi sanoa. Ulospäin tilanne ei näkynyt, edes puolisolleni, että oli niin paha. Rakastin ja rakastan lapsiani yli kaiken, silti suunnittelin tappamista. Miten?

Hain apua. Olin harvinainen tapaus, koska hain apua itse ja kerroin, mitä päässäni liikkuu, ennenkuin mitään ehdin tehdä. Minulla on dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö. Persoonani on hajonnut useaan osaan voimakkaan trauman takia ja nämä osat ovat jossain määrin itsenäisiä. Ei niin, että joku "ulkopuolinen" ottaisi vallan, kyllä se on koko ajan minä. Silti tilanne näyttäyy juuri sellaisena, kuin joku täysin vieras ihminen asettuisi minun kroppaani, sekunnissa. Miehenikin tunnistaa muutokset. Yksi pirstoutuneen itsen osistani on ollut tuhovoimainen. Nyt se voi paremmin.

En jaksa kertoa tästä enempää, koska se vaatisi pitkällistä psykiatrisen termistön avaamista ja asiantuntevampaa selostusta, kuin mihin pystyn ja osaan. Sanon vain, että kyllä mielenterveyden häiriö selittää sen, miten äiti voi tappaa oman lapsensa jota rakastaa, ja jolle EI tahdo pahaa. Ihmisen mieli on todella erikoinen laitos ja suojamekanismit hämmästyttävät.

Jos en olisi hakenut apua häpeän takia, olisin lopulta tappanut tai vahingoittanut omia lapsiani. Silloin olisin tuomion ansainnut, mikä se nyt sitten olisikin. Onneksi hoitohenkilökunta ymmärsi minua ja sain oikeanlaista apua. Perhettämme ei tarvinnut hajottaa, edes lapsia ei otettu huostaan vaikka siitä itse puhuinkin.

Jos haluat tästä enemmän tietää, sinun kannattaa kääntyä jonkun psykoterapeutin puoleen ja kysyä, miten lapsiaan rakastavan äidin mieli voi toimia niin, että lapsensurma on mahdollinen. Osaavat varmasti asiantuntevammin selittää.
 
Olet väärässä. Syy-seuraussuhteiden selvitys on järkeilyä enemmän kuin tunteilua.

Tunteilu on kuitenkin melkeinpä ainoa tapa, jolla suhtautua moraalittomuuteen, jos aikoo välttyä esimerkiksi fasisitisilta tai sosiaalidarwinistisilta lähestymisiltä, joissa moraalittomuutta perusteltiin järjellä.

Siis sinä todellakin käytät sanaa "ymmärtää" tarkoittamaan vain tunteilemista?!? Katsoitko lainkaan tuota viestiä, jossa kerroin missä merkityksessä käytän tässä keskustelussa sanaa "ymmärtää"?

Olisit nyt lainannut koko viestini eikä vain tuota alkua, siis myös tämän:

"
- -

No olipas jotenkin epäselvää! Vähän sama, kuin että täytyy ymmärtää koulutehtävää tehdessä mitä esseekysymyksellä tarkoitetaan, että osaa vastata. Jos ymmärtää väärin, tuppaa tulemaan väärä vastaus ja väärät johtopäätökset.

Toivottavasti nyt ymmärsitte!"
 
Millä se oman lapsen tappaminen sitten selitetään, jos ei mielenterveyden häiriöllä? Puhtaalla pahuudella? Joskus ihmiset tappavat läheisiään, kun kuvittelevat näiden olevan paholaisia, demoneja, robotteja tai muuta ihmeellistä. Mutta pahuutta varmaan sekin?

Onko pakko valita joko kristitty tai biologinen tulokulma...

Jotkut naiset kyllä selittävät biologialla, asiasta välttämättä ymmärtämättä, ehkä siksi koska kristitty selittäminen liittyi feminiinimpään tapaan tarkastella asiaa kuin laborantin analyysi. Joukko naisia siis fantasioi olevansa biologeja/laborantteja ja torjuvat tälle vastakkaiset "paha nainen" -selitykset.
 
[QUOTE="Mymy";30469818]Siis sinä todellakin käytät sanaa "ymmärtää" tarkoittamaan vain tunteilemista?!?[/QUOTE]

"Ymmärtää" on kyllä molempia, mutta murhasta puhuttaessa reaktion olisi parempi olla tunteileva eikä natsien ja muiden analysoiva. Ihmisen tunteettomuus on pääteltävissä tunnereaktioiden määrästä ja voimasta eli mitä enemmän analyysiymmärtää ja mitä vähemmän tunneymmärtää, sen tunteettomampi ihminen on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kuudes minä;30469808:
Kuule. Nyt täytyy vähän pistää tähän vastausta.

Minä olen ollut aikeissa tappaa sekä itseni että lapseni, mielenterveyden häiriössä. Se ei ollut mikään äkkinäinen napsahdus vaan pitkään kehittynyt tilanne. Olin koko ajan "oma itseni", jos niin voi sanoa. Ulospäin tilanne ei näkynyt, edes puolisolleni, että oli niin paha. Rakastin ja rakastan lapsiani yli kaiken, silti suunnittelin tappamista. Miten?

Hain apua. Olin harvinainen tapaus, koska hain apua itse ja kerroin, mitä päässäni liikkuu, ennenkuin mitään ehdin tehdä. Minulla on dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö. Persoonani on hajonnut useaan osaan voimakkaan trauman takia ja nämä osat ovat jossain määrin itsenäisiä. Ei niin, että joku "ulkopuolinen" ottaisi vallan, kyllä se on koko ajan minä. Silti tilanne näyttäyy juuri sellaisena, kuin joku täysin vieras ihminen asettuisi minun kroppaani, sekunnissa. Miehenikin tunnistaa muutokset. Yksi pirstoutuneen itsen osistani on ollut tuhovoimainen. Nyt se voi paremmin.

En jaksa kertoa tästä enempää, koska se vaatisi pitkällistä psykiatrisen termistön avaamista ja asiantuntevampaa selostusta, kuin mihin pystyn ja osaan. Sanon vain, että kyllä mielenterveyden häiriö selittää sen, miten äiti voi tappaa oman lapsensa jota rakastaa, ja jolle EI tahdo pahaa. Ihmisen mieli on todella erikoinen laitos ja suojamekanismit hämmästyttävät.

Jos en olisi hakenut apua häpeän takia, olisin lopulta tappanut tai vahingoittanut omia lapsiani. Silloin olisin tuomion ansainnut, mikä se nyt sitten olisikin. Onneksi hoitohenkilökunta ymmärsi minua ja sain oikeanlaista apua. Perhettämme ei tarvinnut hajottaa, edes lapsia ei otettu huostaan vaikka siitä itse puhuinkin.

Jos haluat tästä enemmän tietää, sinun kannattaa kääntyä jonkun psykoterapeutin puoleen ja kysyä, miten lapsiaan rakastavan äidin mieli voi toimia niin, että lapsensurma on mahdollinen. Osaavat varmasti asiantuntevammin selittää.

Ei millään pahalla, mutta sä nyt olet ihan viimisenpäälle "crazyyyyy".
Ja siis sinunkaan tapauksessasi kyse ei ollut psykoosista eikä massennuksesta eikä väsymyksestä. Sinun tuhovoimainen minäsi on kuitenkin osa minuuttasi ja osa sinua.
SILTI, kaikessa huulluudessasi (kaikella kunnioituksessa) pyysit apua.
Uskon, että jokaisessa ihmisessä, joka ei ole läpeensä paha ja välinpitämätön, tulee aina se pieni ääni kertomaan, että josko olisi kuitenkin parempi koittaa löytää jokin toinen ratkaisu, kun alkaa lahdata jengiä.
 

Yhteistyössä