Miksi en ihastu/rakastu kehenkään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Olen ollut sinkku muutamia vuosi ja jokin aika sitten aloin etsiä kumppania mm. netistä. Olen tavannut useita sellaisia, joiden kanssa on ollut kivaa, on synkannut ja jotka ovat sopineet ihan hyvin ns. kriteereihini, olen tykännyt heidän ulkonäöstäänkin, treffit menneet hyvin jne. Korkeintaan on tullut jotain lyhyitä tapailiuja. Voi esim. käydä niin, että alku näyttää lupaavalta, tuntuu että on kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa, mutta sitten se ikäänkuin hiipuu muutaman viikon kuluttua. Jos juttu muuten toimii, se saattaa vähän aikaa jatkua, jos seksi on kivaa ja ollaan samalla aaltopituudella, tullaan hyvin toimeen, on kivaa yhdessä jne.

Mutta sitä ihastumista/rakastumista ei tule. Ei edes silloin, jos kumppani tuntuu olevan täydellisesti juuri sitä mitä olen etsinyt.

Ja kyse ei ole siitä, ettenkö uskaltaisi rakastua - takana on pitkä suhde ja sen jälkeen olin ihastunut yhteen ihmiseen ja voimakkaammin rakastunut toiseen. Ihastus ei johtanut mihinkään, rakastuminen johti jonkinlaiseen tapailuun, mutta päättyi sitten toisen osapuolen vuoksi - hän ei siis halunnut enää jatkaa.

Ja en kaipaa ensisijaisesti suhdetta, vaan haluaisin löytää ihmisen, joka tuntuu oikealta. Pärjään hyvin itsekin, ei siinä mitään, eikä ole mikään erityisen suuri läheisyydentarvekaan. En siis hae suhdetta suhteen vuoksi epätoivoisesti keneltä vaan. Ne, joiden kanssa on jotain yritetty, ovat olleet oikeasti kiinnostavia tyyppejä.

Mistä tällainen johtuu, kenelläkään muulla ollut samanlaista?
 
Itselle käy taas aina niin, että ensin otan asian ihan kevyesti ja uuden tapailun mutta jossainvaiheessa se miespuolinen sitten antaa ymmärtää että on jotain syvempiä tunteita, ja kun vihdoin uskallan alkaa miettiä ajatusta tunnemielisesti ja saatan jopa olla ihastunutkin kunnolla toiseen, niin aina käy niin että mies ilmoittaakin ettei haluakaan mitään seurustelua yms. vakavaa.

Siksi ei enää oikeastaan jaksa edes tapailla ketään kun tuntuu että minuun ihastutaan vain hetkeksi. Joku minussa on vikana.

Tai sitten minusta halutaan usein myös vain seuraa ja ystävää... :(
 
Minäkään en koskaan ihastu keneenkään kuin korkeintaan pinnallisesti ja hetkeksi. Kun siihen ihmiseen alkaa tutustua, niin tunteet haihtuvat.

Vakavia ihastumisia tai rakastumisia on tähänastisessa elämässä takana tasan nolla, vaikka ikää on jo kolmosella alkava luku. Sama pätee seksiin ja parisuhteisiin.
 
Ensin täytyy tutustua itseensä. Oletteko 'sinut' itsenne kanssa? Tiedättekö hyvät ja huonot puolenne jne.? Kehitättekö koko ajan itseänne? Minullakin kesti löytää se 'oikea'. Hänen kanssaan täytyy sitten tahtoa olla yhdessä ylä- ja alamäessä. Ei se helppoa ole. Intohimoa löytyy kuitenkin.
 

Yhteistyössä