Miksi en ole onnellinen?

[vieras]

Tää tunne on aivan kamala. Kaikki on hyvin, mutta tuntuu, että koko ajan pitäisi olla paremmin. Kaks tervettä, ihanaa lasta ja ihana mies, mutta mistä saisin sen onnellisuuden tunteen? Tää on aivan järjetöntä.. vai onko tää jotakin muuta... :'(

 

[PahaSilmä]

Jos sulla on oikeesti masennusta vaan? se voi estää sua sisäistämästä noita sun onnen aiheita, joita sullakin on paljon.

 

[Hilkka]

Veikkaan kanssa masennusta. Voit olla vaan väsynyt tai sitten tylsistynyt.

 

[Onnellinen Villasukka]

missä ajankohdassa elät mielessäsi? tulevaisuudessa kaiketi, haaveillen "jostain vielä paremmasta"?

Et ole onnellinen, koska oikeasti ihminen elää tässä ja nyt.
?

 

[vieras]

Kai haaveilen paremmasta.. Masennus tuskin on, vaikka kai senkin kieltää.. Etsin koko ajan miehestä huonoja puolia ja toivon, että hän olisi erilainen (vaikka huonot puolet hänessä on todella pieniä). Haluaisin kaikkea uutta ja tunnen, että elämä on tylsää.. Lasten kanssa olemista, kaupassa käyntiä. Arki kai siis on tylsää...

 

[mustikkatassu]

tylsistynyt, palaa työelämään

 

[vieras]

Niin, miksi et ole? Taisit jo vastatakin itse. Kaikki on hyvin, mutta haaveilet jostain paremmasta. Ehkä uusi elämänvaihe on tulossa. Olet ehkä uhrautunut paljon lasten ollessa pieniä, ja odotat aikaa, että voit taas enemmän käyttää aikaa itsellesi. Et ole vain muita varten, vaan myös itseäsi varten. Toisaalta, haaveilu pitää ihmisen hengissä ja estää masentumasta, näin olen jostain lukenut ja itse myös kokenut.

 

[vieras]

Kuopus on niin pieni, että töihin en voi vielä palata.. Tää on aivan älytöntä, kun kaikki on hyvin, mutta silti ei tunnu hyvältä..

 

[vieras]

Niin, miksi et ole? Taisit jo vastatakin itse. Kaikki on hyvin, mutta haaveilet jostain paremmasta. Ehkä uusi elämänvaihe on tulossa. Olet ehkä uhrautunut paljon lasten ollessa pieniä, ja odotat aikaa, että voit taas enemmän käyttää aikaa itsellesi. Et ole vain muita varten, vaan myös itseäsi varten. Toisaalta, haaveilu pitää ihmisen hengissä ja estää masentumasta, näin olen jostain lukenut ja itse myös kokenut.

No näinhän se on. Lisäksi on huono itsetunto ja tuntuu, etten osaa mitään tehdä hyvin, aina olisi parantamisen varaa.. Joskus kaipaan niitä teinivuosia kun ei tarvinut olla vastuussa muista kuin itsestään. Ehkä tää perhe-elämä on mulle vaan liikaa..

 

[vieras]

Niin, miksi et ole? Taisit jo vastatakin itse. Kaikki on hyvin, mutta haaveilet jostain paremmasta. Ehkä uusi elämänvaihe on tulossa. Olet ehkä uhrautunut paljon lasten ollessa pieniä, ja odotat aikaa, että voit taas enemmän käyttää aikaa itsellesi. Et ole vain muita varten, vaan myös itseäsi varten. Toisaalta, haaveilu pitää ihmisen hengissä ja estää masentumasta, näin olen jostain lukenut ja itse myös kokenut.

No näinhän se on. Lisäksi on huono itsetunto ja tuntuu, etten osaa mitään tehdä hyvin, aina olisi parantamisen varaa.. Joskus kaipaan niitä teinivuosia kun ei tarvinut olla vastuussa muista kuin itsestään. Ehkä tää perhe-elämä on mulle vaan liikaa..

Ei se ole liikaa, mutta kyllä siinä kasvaa niin lapsi kuin aikuinenkin, ja kasvu tekee usein kipeää.

mäkin kaipaan välillä tosi kovasti niitä vuosia kun ei vastuu muista painanut eikä tarvinnut elää näiden tiettyjen normien mukaan. Tykkään huudattaa musiikkia ja valitettavasti ajella autolla aika kovaa ja polttaa jopa tupakkaa ihan vaan saadakseni rikkoa sitä muottia johon tämä arki ja perhe-elämä tuntuu mua tunkevan.

 

[vieras]

Niin, miksi et ole? Taisit jo vastatakin itse. Kaikki on hyvin, mutta haaveilet jostain paremmasta. Ehkä uusi elämänvaihe on tulossa. Olet ehkä uhrautunut paljon lasten ollessa pieniä, ja odotat aikaa, että voit taas enemmän käyttää aikaa itsellesi. Et ole vain muita varten, vaan myös itseäsi varten. Toisaalta, haaveilu pitää ihmisen hengissä ja estää masentumasta, näin olen jostain lukenut ja itse myös kokenut.

No näinhän se on. Lisäksi on huono itsetunto ja tuntuu, etten osaa mitään tehdä hyvin, aina olisi parantamisen varaa.. Joskus kaipaan niitä teinivuosia kun ei tarvinut olla vastuussa muista kuin itsestään. Ehkä tää perhe-elämä on mulle vaan liikaa..

Ei se ole liikaa, mutta kyllä siinä kasvaa niin lapsi kuin aikuinenkin, ja kasvu tekee usein kipeää.

mäkin kaipaan välillä tosi kovasti niitä vuosia kun ei vastuu muista painanut eikä tarvinnut elää näiden tiettyjen normien mukaan. Tykkään huudattaa musiikkia ja valitettavasti ajella autolla aika kovaa ja polttaa jopa tupakkaa ihan vaan saadakseni rikkoa sitä muottia johon tämä arki ja perhe-elämä tuntuu mua tunkevan.

Niinpä, mä vastustan muutenkin kaikkea perinteistä.. Jotenkin tunnen sen, että elämänkoulussa olen astumassa yhden tason ylemmäs, enkä olisi siihen vielä valmis.. tajuskohan kukaan? Miten tästä tunteesta pääsisi eroon? Pitäisi kai nauttia aina tästä hetkestä ja haaveilla vähemmän..

 

[vieras]

Niinpä, mä vastustan muutenkin kaikkea perinteistä.. Jotenkin tunnen sen, että elämänkoulussa olen astumassa yhden tason ylemmäs, enkä olisi siihen vielä valmis.. tajuskohan kukaan? Miten tästä tunteesta pääsisi eroon? Pitäisi kai nauttia aina tästä hetkestä ja haaveilla vähemmän..[/quote]

Tuossahan se vastaus jo taas tuli: nauti tästä hetkestä. Ole 100 % läsnä, kun lapsesi haluaa olla kanssasi. Päätä, ettei ole mihinkään muualle kiire. Yleensä silloin huomaa, että on aika hyvä olla. Kun olet haaveilufiiliksissä, niin pistä hyvä musiikki soimaan, anna vähän jalkojen vipattaa. Rakenna arkeen sellaisia pieniä hetkiä, että saat toteuttaa haaveiluvaistoasi. Kun laitat ruokaa tai syötät pikkuistasi, laita hyvä musiikki soimaan. Laita vessaan sisustuslehti tai jokin muu lehti, mistä nautit. Ei mitään vanhaa seiskaa, vaan itselläni esim. aina uusin numero Skärgårdslivetistä, joka antaa haaveille siivet. Saa vessassa istua yksin, nauttia ja haaveilla. Kun lapset nukkuvat, laita kynttilät päälle, hyvä dvd päälle, ehkä lasi hyvää viiniä, ja nauti, haaveile olevasi yhtä kaunis ja ihana kuin filmin naistähti.

Älä vertaile itseäsi muihin! Aina on joku, jolla jokin asia vähän paremmin. Jos vertailet, niin mieti, olisitko valmis vaihtamaan KOKO elämäsi hänen kanssaan.

 

[vieras]

Niinpä, mä vastustan muutenkin kaikkea perinteistä.. Jotenkin tunnen sen, että elämänkoulussa olen astumassa yhden tason ylemmäs, enkä olisi siihen vielä valmis.. tajuskohan kukaan? Miten tästä tunteesta pääsisi eroon? Pitäisi kai nauttia aina tästä hetkestä ja haaveilla vähemmän..

Tuossahan se vastaus jo taas tuli: nauti tästä hetkestä. Ole 100 % läsnä, kun lapsesi haluaa olla kanssasi. Päätä, ettei ole mihinkään muualle kiire. Yleensä silloin huomaa, että on aika hyvä olla. Kun olet haaveilufiiliksissä, niin pistä hyvä musiikki soimaan, anna vähän jalkojen vipattaa. Rakenna arkeen sellaisia pieniä hetkiä, että saat toteuttaa haaveiluvaistoasi. Kun laitat ruokaa tai syötät pikkuistasi, laita hyvä musiikki soimaan. Laita vessaan sisustuslehti tai jokin muu lehti, mistä nautit. Ei mitään vanhaa seiskaa, vaan itselläni esim. aina uusin numero Skärgårdslivetistä, joka antaa haaveille siivet. Saa vessassa istua yksin, nauttia ja haaveilla. Kun lapset nukkuvat, laita kynttilät päälle, hyvä dvd päälle, ehkä lasi hyvää viiniä, ja nauti, haaveile olevasi yhtä kaunis ja ihana kuin filmin naistähti.

Älä vertaile itseäsi muihin! Aina on joku, jolla jokin asia vähän paremmin. Jos vertailet, niin mieti, olisitko valmis vaihtamaan KOKO elämäsi hänen kanssaan.

[/quote]


Kiitos sulle <3