Niinpä, mä vastustan muutenkin kaikkea perinteistä.. Jotenkin tunnen sen, että elämänkoulussa olen astumassa yhden tason ylemmäs, enkä olisi siihen vielä valmis.. tajuskohan kukaan? Miten tästä tunteesta pääsisi eroon? Pitäisi kai nauttia aina tästä hetkestä ja haaveilla vähemmän..[/quote]
Tuossahan se vastaus jo taas tuli: nauti tästä hetkestä. Ole 100 % läsnä, kun lapsesi haluaa olla kanssasi. Päätä, ettei ole mihinkään muualle kiire. Yleensä silloin huomaa, että on aika hyvä olla. Kun olet haaveilufiiliksissä, niin pistä hyvä musiikki soimaan, anna vähän jalkojen vipattaa. Rakenna arkeen sellaisia pieniä hetkiä, että saat toteuttaa haaveiluvaistoasi. Kun laitat ruokaa tai syötät pikkuistasi, laita hyvä musiikki soimaan. Laita vessaan sisustuslehti tai jokin muu lehti, mistä nautit. Ei mitään vanhaa seiskaa, vaan itselläni esim. aina uusin numero Skärgårdslivetistä, joka antaa haaveille siivet. Saa vessassa istua yksin, nauttia ja haaveilla. Kun lapset nukkuvat, laita kynttilät päälle, hyvä dvd päälle, ehkä lasi hyvää viiniä, ja nauti, haaveile olevasi yhtä kaunis ja ihana kuin filmin naistähti.
Älä vertaile itseäsi muihin! Aina on joku, jolla jokin asia vähän paremmin. Jos vertailet, niin mieti, olisitko valmis vaihtamaan KOKO elämäsi hänen kanssaan.