miksi haluan pettää??

[sipsus]

kaikki on ihan ok parisuhteessa, yhdessä ollaan oltu 5v, mies luotettava, talous ihan ok, yhteiset asuntolainat, 2v lapsi, koira ja yhdessä on ihan kivaa. En vaan voi lopettaa muiden miesten ajattelua! En ole pettänyt miestäni kertaakaan eikä ole erityisesti ketään tiettyä kenen kanssa haaveilisin jostain sutinasta. Enemmänkin jokainen hyvännäköinen vastaantuleva mies saa suurinpiirtein samantien housut kosteaksi ja tekisi mieli hypätä sänkyyn tämän kanssa. Seksiä on mieheni kanssa 1-2kertaa viikossa, useimmiten minun aloitteestani, sekin on ihan ok. Ei se ikinä mitään maata järisyttävää ole ollutkaan.

En halua pettää, enkä erota. vaikka jos meillä ei lasta olisi niin minä olisin levottomana luonteena jo ottanut jalat alleni, nyt en halua rikkoa lapseni perhettä sen takia että minun on ilmeisen vaikeaa pariutua vaan yhden ihmisen kanssa, enkä meinaa pettää koska en halua riskeerata mitään.

Mutta pää on täynnä luvattomia ja niin törkeitäkin ajatuksia että välillä puna helahtaa poskille vaikka yksin näitä asioita mietin. Ihan rehellisesti just nytkin tekis mieli korkata viinipullo ja hiippailla tuonne naapurin miehen luokse kysymään maistuisiko yömyssy. Ehkäpä haaveilen siitä vaan tämän yön, mies on vaihteeksi kalassa koko yön ja lapsikin jo nukkuu..

 

["Jepp"]

Kaipaat vain ulkopuolisen ihailua menee ohitse jos osaat jutella miehellesi tästä asiasta!

 

[sipsus]

Veikkaan itsekin että kyse on lähinnä jostain huomiojutusta, haluaisin ihailua ja tuntea ne perhoset vatsassa kun suutelet ensimmäistä kertaa jotakuta. Oikein itkettää kun ajattelen mitä elämäni nyt on.
Onneksi on tuo lapsi, sen takia en kadu sitä että olen "jämähtänyt" tähän.

Kamalaa huomata myös että lapsen saannin myötä kaverit on tippuneet yksitellen pois (vikaa varmasti ollut yhtälailla minussa kuin osassa kavereitakin, myönnän että ensimmäisen puolen vuoden aikana lapsen saannin jälkeen olin aika surkea pitämään yhteyttä kavereihin), se ainoa ystävä joka enää on jäljellä on nyt itse raskaana. Ja mä niin haluaisin viihteelle tyttöjen kanssa, baariin tanssimaan ja pitämään hauskaa, ei ole vain ketään kenen kanssa lähteä kun se ainut kaveri on tosiaan viimeisillään raskaana nyt. Olen käynyt tasan kaksi kertaa viihteellä lapsen saamisen jälkeen..

Olen yrittänyt miehelle puhuakin tästä, tuntuu välillä että seinät kaatuu päälle ja olen pelkkä ÄITI. Mutta kun haluaisinn olla myös vaimo ja nainen, varsinkin Nainen. Mies sanoo ymmärtävänsä, mutta teot puhuvat toista. Yksi ilta yritin saada jotain säpinää tähän suhteeseen ja lapsen mentyä nukkumaan puin pitsihepenet ylle ja yritin vähän lämpätä miestä. Ajoitus oli vain päin persettä ilmeisestä, telkusta kun tuli just silloin nyrkkeilyä. Menin sitten yksin nukkumaan ja taisi siinä itkukin tulla sängyssä. Vituttaa. Mä niin haluaisin että joku vaan panis mua kunnolla, kertois että mä oon nätti ja haluttava. Joku keskittyis ihan täysin muhun yhden yön ajan.

 

[ihanat miehet rannalla]

Mulla on vähän sama juttu.. Tai oikeestaan ihan sama.

Kehuuko meihesi sua sitten yhtään? Saatko häneltä sitä mitään sitä imartelua,, jota selvästikkin kaipaisit? Oletko maininnut siitä hänelle?
Meillä se varmaankin johtuu siitä että mies ei koske muhun, varsinkin nyt raskausaikana olen saanut olla "täysoin rauhassa". Olen onnellinen lapsesta mutta vituttaa ettää sen vanhemmat on siittänyt sen jollakin "lahkolaisten" periaate -menetelmällä; "seksiä vain lisääntymismielessä".

Jättäisin ja hakisin uuden jos en vauvaa odottaisi. Nytkin parin viikon aikana muutama mies tullut "iskemään" ihan vaan kadulla, ilmeisesti mää näytän olevan munan puutteessa vaikka maha pystyssä kuljen. Niitä ihania mua kehuneita miehiä mää sitten yskin sängyssä aina mietin.
Ymmärtäisin että jos mies jotenki pelkäis vauvan puolesta tätä raskautta ja sekisä sen aikaan mutta ei se siitä kuuleman johdu. Oli se kyllä jo ennen raskauttaki tämmöstä,... nyt vaan monestikertaa pahempiaa. ..

Melkein jo odotan sitä että kun vauva syntyy (reilu kuukausi vielä aikaa), niin että se on jo siinöä iäsää että saan lähtä naimaan ketä haluan.

 

[sipsus]

Liian tutun kuuloista!
Tästä ei oo kun muutama päivä kun yllätin itteni miettimästä että jos vaikka vielä 15 vuotta kestän niin sitten otan jalat alleni ja elän itselleni tätä elämää. Ja pisteenä i:n päälle tulikin sitten radiosta se "vanha nainen hunningolla" ja mä mietin että itku, tähänkö mun elämä on menossa.. Karua että ikää on vasta 25v ja tuntuu että elämä on moneks vuodeks nyt "telakalla", tähän ajatusmalliin vaikuttaa varmasti paljon juuri nuo puuttuvat ystävät. Kun ei ole kuin tämä koti ja perhe, jos olisi ystäviä ja pääsisi sinne viihteelle lähtemään, niin saisi muutakin sisältöä elämään. Ja siellä viihteellä voisi sitten edes vähän heittää viatonta flirttiä ja tanssia itsensä läkähdyksiin, mahdollisesti kuulla olevansa nätti ja saada iskuyrityksiä, se auttaisi tätä ihmeellistä huomionkipeyttäkin.

Mies kehuu mua, mutta se on aina jotain "kodinhoitojuttua" mistä kehuu: "onpa tosi hyvää leipää mitä leivoit!" "vitsi kun oot tehny hyvää ruokaa". Ei ikinä mitään ulkonäköön liittyvää. Joskus saatoin kerran parissa kuussa olevani "haluttava", kun lapsen ollessa vielä vajaa vuoden ajattelin etten jaksa enää vinkua seksiä. Selibaatissa meni helposti pari-kolme kuukautta ja siinä vaiheessa vasta mieheni halut sitten heräsivät ja teki itse aloitteen ja tässä yhteydessä sanoi "sä oot niin haluttava, mä haluan sua". Mutta tämä vasta ku selibaattia oli tosiaan ainakin pari kuukautta takana päin! En tiedä pitääkö sitten valita: pannaan muutama kerta vuodessa ja saan myös kuulla olevani haluttava vai pannaan pari kertaa viikossa ja se on yleensä mun ruinauksen tulosta ja kerkeän saamaan myös parit pakit sinä aikana.

 

["telma"]

Mistäs päin sipsus olet? Voisin lähteä baareileen sun kans, jos samasta suunnasta ollaan Mulli parhaimmat ystävät asuu kaukana, joten täällä ei kamalasti ole "baarikavereita"...

 

[sipsus]

tampereeltahan minä!

 

["telma"]

Äsh. Sit ollaan vähän turhan kaukana toisistamme. Itse täältä Oulun kaupungista

 

[sipsus]

Höh! Saattaa tuo olla ehkä vähän pitkä matka yhden illan baarireissun takia..

 

["telma"]

Niinpä. Mut tsemppiä sinne ajatusten kans!

 

[samassa veneessä]

Samassa tilanteessa minäkin.. Mies on ihan hyvä, kehuu ja seksiäkin riittää. Mutta halua pettää löytyy jostakin syystä kuitenkin. Huomaan koko ajan katselevani ympärilleni sillä silmällä. Lapsi 1,5v ja vasta nyt olen ruvennut ulkona käymään raskauden&lapsen saannin jälkeen.. Yhdistän tämän siihen, että alan löytää itseni uudelleen naisena kotivuosien jälkeen. Olen myös aina ollut sellaista tyyppiä joka ihastuu helposti. Olen myös aika nuori (25v), ja aloittanut seurustelemisen nuorena. Sekin voi olla osa syy siihen, että miksi ruoho aidan toisella puolella tuntuu olevan vihreämpää. Tuntematon kiinnostaa.

 

[astrolabe]

Mitä siinä sitten pitäisi parisuhde-experttien mukaan tehdä, jos toinen puolisoista on onneton ja tyytymätön, kommunikoi tämän tunteen ja sen syyn puolisolleen, mutta puolisoa ei kiinnosta edes huomioida toisen pahaa oloa saati muuttaa olosuhteita? Näin ainakin itse tämän aloituksen ymmärsin. Olen pahoillani.

 

[ssssssss]

ehkä se sekoittaa pään, ettet ole ihan varma siitä onko nykyinen mies juuri se oikea, seksi on ok, ei nyt ehkä ihan jumalallista mutta ok, ihan kivannäköinen, kiva ja mukava isä lapsillekin, ihan kiva kaveri, mutta onko se rakkaus ollutkaan sitä kaikennielevää tulista ihastusta alunperinkään , joka muuttuu myöh rakkaudeksi. Vai onko ulkoiset puitteet vaan kohdanneet, ja mies osoittautunut hyväksi perheen kustantajaksi/vastuun kantajaksi.

 

[sipsus]

ssssssss puki sanoiksi juuri sen mitä olen miettinyt ja vähän pelännytkin. En tiedä millaisia vastauksia edes odotan täältä? Lohduttavaa on ollut huomata että on muitakin joille tämä näköjään on tuttu tilanne, ehkä mietin myös että käykö kaikissa suhteissa näin vai olisiko minun vain pitänyt aikanaan valita paremmin? Vai onko sellaista jalat alta vievää ihastumista edes olemassa ja jos onkin, muuttuuko sekin ajan kanssa tälläiseksi?

 

[sssssssssss]

mielestäni ainakin omalta kohdallani, on aina ollut tärkeä juttu suhteessa, että olen jotenkin rakastunut/ihastuntut miessuhteisiinsi ja seksi on mm on ollut aivan mahtavaa, ehkä olen täll. tunneihminen. Mutta tämähän alkujuttu aina laantuu tietty , mutta sen pohjalle on aina hyvä rakentaa pidempi avo/aviolliitto. Molemmat osapuolet muistavat tämän alkuhuuumaan, eikä näin avioliitto tule koskaaan perustumaan mihinkään kaveruusspohjalle perustuvaan liittoon.

 

["Juu"]

Sama tilanne ja uskon sen johtuvan luonteesta, joka on jotenkin vino.. tai sitten mulla on erilainen arvomaailma kun keskivertopalstalaisella. Olen ollut avoliitossa ja nyt aviossa. (Olen siis 10vuotta vanhempi sinua). Molempaan mieheen olen rakastunut ihan kympillä, seksi ollut hyvää jne. Ja jokaisen kanssa kolmen eka vuoden jälkeen on tullut tuo sama olo kun sinulla nyt. Myös seksielämä on varsinkin nykyisen kanssa hiipunut kertaan viikossa, joka ei kyllä mulle tuntuis riittävän..

Eka kerralla se vapaustoive ja halu ihastua johti eroon. Nyt kun kyseessä on "elämäni rakkaus" ja lapsiakin, en halua rikkoa mitään. Mulla on kyllä bilekavereita ja bilettämässä käynkin. Tänä keväänä uskalsin jopa ulkomaille yksin.. Nimenomaan uskalsin! Tässä liitossani en nimittäin pitkään aikaan halunnut lähteä ilman miestä ulos kun pelkäsin että se pikku flirtti menee pidemmälle ja toteutan jonkun haaveen. No, onhan sitä tullut pussailtua tuolla ja ihailua haettu ihan urakalla- mutta vasta sen jälkeen kun itseni kanssa tein selväksi, että miehellä on samat oikeudet.

En pidä siis perinteistä uskollisuutta kovinkaan tärkeänä, eikä minua haittaa jos mieheni flirttaa/pussaa/hakee huomiota baarissa. Eikä miestä haittaa vastaavat minun seikkailut. Tuskin erotaan ikinä, mutta kyllä tämä välillä tuskastuttaa kun mieli tekisi olla vaan ja mennä ja panna ketä vaan

 

["Juu"]

mielestäni ainakin omalta kohdallani, on aina ollut tärkeä juttu suhteessa, että olen jotenkin rakastunut/ihastuntut miessuhteisiinsi ja seksi on mm on ollut aivan mahtavaa, ehkä olen täll. tunneihminen. Mutta tämähän alkujuttu aina laantuu tietty , mutta sen pohjalle on aina hyvä rakentaa pidempi avo/aviolliitto. Molemmat osapuolet muistavat tämän alkuhuuumaan, eikä näin avioliitto tule koskaaan perustumaan mihinkään kaveruusspohjalle perustuvaan liittoon.

Näinhän sen toki toivoisi menevän.. Kyllä minäkin alkuhuuman muistan, mutta enpä kyllä mitenkään saa itteeni viritettyä siihen oloon. Mies on kasvanut/muuttunut, samoin minä.

 

["vieras"]

Miehesi haluaa nuoria tyttöjä. Voivoi. Miksette jaa fantasioitanne?

 

[Data]

Mitä siinä sitten pitäisi parisuhde-experttien mukaan tehdä, jos toinen puolisoista on onneton ja tyytymätön, kommunikoi tämän tunteen ja sen syyn puolisolleen, mutta puolisoa ei kiinnosta edes huomioida toisen pahaa oloa saati muuttaa olosuhteita? Näin ainakin itse tämän aloituksen ymmärsin. Olen pahoillani.

Kertoa asiat rehellisesti, jos ei kykene itse hallitsemaan tunteitaan. Asiassa on ainakin kolme mahdollista tietä ulos sen lisäksi että tilanne säilyy ennallaan. Pari eroaa, saa asiat kuntoon tai muuttuu avoimeksi suhteeksi.

Rehellisyys on kommunikoinnin peruspilareita parisuhteessa, samoin avoimmuus. Joskus se satuttaa mutta avaa tien paranemiselle.

 

[Tepadj]

Haluat pettää, koska olet kusipääpaskiainen. Niin simppeliä se on.

 

[jeeeep]

Haluat pettää, koska olet kusipääpaskiainen. Niin simppeliä se on.

Näin!

 

["limetti"]

Veikkaan itsekin että kyse on lähinnä jostain huomiojutusta, haluaisin ihailua ja tuntea ne perhoset vatsassa kun suutelet ensimmäistä kertaa jotakuta. Oikein itkettää kun ajattelen mitä elämäni nyt on.
Onneksi on tuo lapsi, sen takia en kadu sitä että olen "jämähtänyt" tähän.

Kamalaa huomata myös että lapsen saannin myötä kaverit on tippuneet yksitellen pois (vikaa varmasti ollut yhtälailla minussa kuin osassa kavereitakin, myönnän että ensimmäisen puolen vuoden aikana lapsen saannin jälkeen olin aika surkea pitämään yhteyttä kavereihin), se ainoa ystävä joka enää on jäljellä on nyt itse raskaana. Ja mä niin haluaisin viihteelle tyttöjen kanssa, baariin tanssimaan ja pitämään hauskaa, ei ole vain ketään kenen kanssa lähteä kun se ainut kaveri on tosiaan viimeisillään raskaana nyt. Olen käynyt tasan kaksi kertaa viihteellä lapsen saamisen jälkeen..

Olen yrittänyt miehelle puhuakin tästä, tuntuu välillä että seinät kaatuu päälle ja olen pelkkä ÄITI. Mutta kun haluaisinn olla myös vaimo ja nainen, varsinkin Nainen. Mies sanoo ymmärtävänsä, mutta teot puhuvat toista. Yksi ilta yritin saada jotain säpinää tähän suhteeseen ja lapsen mentyä nukkumaan puin pitsihepenet ylle ja yritin vähän lämpätä miestä. Ajoitus oli vain päin persettä ilmeisestä, telkusta kun tuli just silloin nyrkkeilyä. Menin sitten yksin nukkumaan ja taisi siinä itkukin tulla sängyssä. Vituttaa. Mä niin haluaisin että joku vaan panis mua kunnolla, kertois että mä oon nätti ja haluttava. Joku keskittyis ihan täysin muhun yhden yön ajan.

tossahan se syy tuleekin! tiedän tunteen ja ymmärrän sua! itse lopulta lemppasin miehen ja sitten itketti,sitten joutu olee kokonaan yksin,enkä oikeastaan enään halunnutkaan muita miehiä, olin vaan sulkeutunut mieheltäni koska hän loukkasi mua juuri niin että en voinut tuntea itseäni haluttavaksi,kauniiksi,naiseksi..sitte kun sai sellaista huomiota muualta joku katsoi silmiin ja sun pelkkä läsnäolo sai aikaan hymyn.

mua kaduttaa ongelma oli kyllä todellinen mutta nyt elämä on paljon kamalampaa!

ole sinä fiksumpi varaa aika pariterapiaan niin mies alkaa ymmärtämään että sen suhteen eteen täytyy tehdäkkin jotain!

 

["limetti"]

[QUOTE="Juu";28746241]Sama tilanne ja uskon sen johtuvan luonteesta, joka on jotenkin vino.. tai sitten mulla on erilainen arvomaailma kun keskivertopalstalaisella. Olen ollut avoliitossa ja nyt aviossa. (Olen siis 10vuotta vanhempi sinua). Molempaan mieheen olen rakastunut ihan kympillä, seksi ollut hyvää jne. Ja jokaisen kanssa kolmen eka vuoden jälkeen on tullut tuo sama olo kun sinulla nyt. Myös seksielämä on varsinkin nykyisen kanssa hiipunut kertaan viikossa, joka ei kyllä mulle tuntuis riittävän..

Eka kerralla se vapaustoive ja halu ihastua johti eroon. Nyt kun kyseessä on "elämäni rakkaus" ja lapsiakin, en halua rikkoa mitään. Mulla on kyllä bilekavereita ja bilettämässä käynkin. Tänä keväänä uskalsin jopa ulkomaille yksin.. Nimenomaan uskalsin! Tässä liitossani en nimittäin pitkään aikaan halunnut lähteä ilman miestä ulos kun pelkäsin että se pikku flirtti menee pidemmälle ja toteutan jonkun haaveen. No, onhan sitä tullut pussailtua tuolla ja ihailua haettu ihan urakalla- mutta vasta sen jälkeen kun itseni kanssa tein selväksi, että miehellä on samat oikeudet.


En pidä siis perinteistä uskollisuutta kovinkaan tärkeänä, eikä minua haittaa jos mieheni flirttaa/pussaa/hakee huomiota baarissa. Eikä miestä haittaa vastaavat minun seikkailut. Tuskin erotaan ikinä, mutta kyllä tämä välillä tuskastuttaa kun mieli tekisi olla vaan ja mennä ja panna ketä vaan [/QUOTE]


mene hoitoon! sen sijaan ettäsitä hakee keltä vaan sen voisi hakea ja saada omasta suhteesta! hyvän suhteen perusta on hyvä tunnetason SITOUTUMINEN! tuo ei ole ole sitä!

 

["vieras"]

up

 

[Asiankannattaja]

Haluat pettää, koska olet kusipääpaskiainen. Niin simppeliä se on.

Näin. Just näin simppeliä.

Se rakkauden alkuhuuma palaa puhki melko pikaisesti. Sen jälkeisestä tuhkasta pitäis löytyä sevverran arvostusta ja kunnioitusta, että pettäminen ei käy mielessä. Ruoho aidan takana on ihan samaa.

Jos ei tuohon pysty, niin on parempi erota ja viettää loppuikänsä irtopainoksista nauttivana sinkkuna. Eikä pidä antaa toisen luulla, että hänellä on luottokumppani rinnallaan.