Alkuperäinen kirjoittaja Fatima von Gyllenbögel:Alkuperäinen kirjoittaja Pikku-Akka:Mun miespuoleisen kaverin avoliitto päättyi siihen, kun nainen lakkamaatta uskoi, että mies pettää. Ihan sama mihin meni ja mitä teki, niin aina oli kuulemma pettämässä. Nainen soitteli miehelle baarinkin noin tunniin välein. Mies vaan totesi, että samahan hänen olisi kohta pettää, koska häntä jo siitä valmiiksi syytetään, eikä saa naista uskomaan tai luottamaan. Mutta ei pettänyt, vaan otti ja lähti. Enkä kieltämättä ihmettele yhtään.
En minäkään ihmettele, mutta eri syystä kuin sinä. Jos ja kun miehet eivät osaa keskustella ja toimia niin, että siitä käytännön tulosta tulisi, vaan pakenevat mykkyyteen, he pakenevat kohta sitten kokonaan. Eli petti tuokin mies kuten vaimo oli epäillyt. Mikäli mies olisi oikeasti välittänyt naisesta ja mikäli naisella olisi todettu foobinen petetyksi tulemisen pelko, mies olisi keksinyt jonkin muun tavan seurustella kavereidensa kanssa kuin istuksimalla kuppilassa. Maailmassa taitaa olla aika monta harrastusta, jotka näin ensi kuulemalta tuntuvat fiksummilta, esim. lentopallo + siihen liittyvä saunailta, koripallo, mikä tahansa joukkuelaji. Kavereita voi kutsua kotiin tai keksiä ihan mitä vain. Minua (vaikka nainen olenkin) ei mikään taida saada edes menemään baariin. Asenteesta se sillä baariin lähtijällä on kyse. Tuossa kuvaamassasi suhteessa se oli jälleen nainen, joka välitti.
Mies ei käynyt paljon baareissa, mutta silloin tällöin. Eli olisi pitänyt luopua siitäkin naisen sairaalloisen luottamuspulan takia, joka johtui naisen exästä?! Mies ei voinut lähteä mökkeilemäänkään miesporukalla. Ja sinunko mielestä vika on miehessä, joka ei edes pettänyt? Yritti kaikkensa, että nainen luottaisi.
Nainen välitti ja mies ei?! Niin just. Se sairaalloinen mustasukkaisuus ja riippuvuusko on tervettä välittämistä? Ja mikä tarinassani sanoi, että mies ei välittänyt?