Miksi ihminen pettää?

[tsiitti]

Jäin kovasti pohtimaan asiaa, ja luin kaikenlaisia juttuja netistä. Mutta jotenkin, oma tilanteeni huomioiden, haluaisin tietää mitä muut asiasta ajattelevat.

Eli itse olen onnellisesti parisuhteessa, meillä on asiat hyvin, seksi toimii, puhutaan paljon, ollaan lähekkäin jnejne.

Mutta silti. Olen ollut ihastunut työkaveriini jo useamman vuoden, ja nyt kun tilaisuus tuli, aloitin suhteen hänen kanssaan. Tunteemme ovat syviä, ja vietämme paljon aikaa jutellen ja halien, seksiäkin on, muttei se ole tärkein asia suhteessa.

Miksi teen näin? Haluaisin lukea muiden kokemuskia asiasta.

 

[astrolabe]

Eikö ole oksymoron sanoa olevansa onnellisesti parisuhteessa ja sitten tunnustaa pettävänsä? Miten parisuhde voi olla onnellinen, jos toinen valehtelee, peittelee tekosiaan, on rakastunut toiseen?

Syynä pettämisellesi voi olla joku sitoutumiskammo tms. tai jokin pelko siitä, etteivät asiat saa koskaan olla hyvin. On myös mahdollista, että pettävä puoliso on vain itsekäs k-pää, joka sekin selittäisi monta tilannetta.

 

[tsiitti]

No mä en ehkä näe asiaa noin, musta meillä on hyvä parisuhde, jossa ei pitäisi olla tarvetta pettämiselle. Siksi juuri itseäni ihmettelen, kun saan parisuhteestani kaiken mitä tarvitsen, ja silti olen ajautunut toisen syliin.
Olen yrittänyt etsiä syitä itsestäni, jotain mikä selittäisi toimintaani. Silloin kun olen kumppanini kanssa, työnnän tämän toisen henkilön mielestäni. Ja sitten taas töissä ajattelen tätä toista enemmän kuin omaa puolisoani.
Olen aina ollut sitä mieltä että ihminen voi olla rakastunut/ihastunut moneen samaan aikaan. kumppaniani kohtaan tunnen rakkautta, tähän toiseen ihmiseen en ole rakastunut. Muttamitä tämä toinen mies minulle sitten antaa, kun haluan olla hänen vierellään?

 

["Vierailija"]

Moni huonon itsetunnon omaava nainen ihastuu ihastumiseen, eli jos saa joltain mieheltä kohtelaisuuksia / tuntee itsensä halutuksi jne.

Vaikka oma puoliso sanoisi kauniiksi ja ihanaksi, niin jotenki vieraalta tulleet hivelee itsetuntoa enemmän kai?

Tämän olen omasta tuttavapiiristä huomannut.

Oma mies petti, syynä oli ensinnäkin seksin puute kotona (joo, se on tärkee juttu, väittäkää mitä haluutte!) ja toisakseen kokemuksen hakeminen, kun toisillemme oltiin ekat seksikumppanit.

Tuosta on aikaa jo ööhh.. 8-9 vuotta ja asiasta päästiin yli. Minulle henk.koht on helpompi antaa anteeksi satunnainen lihan himo kuin tunneside toiseen.

 

[vv]

Vaihtelu virkistää.

 

[StaRR]

Ehkä et itse tiedosta sitä mutta en usko että parisuhde voi olla hyvällä mallilla jos pitää vieraan ihmisen kanssa sählätä : / Ehkä haet jännitystä? Hyväksyntää? Ehkä tämä vieras mies osaa vetää just oikeista naruista ja antaa sulle sellaista huomiota joka parisuhteessa tuntuu itsestäänselvyydeltä? Nautit huomiosta ja itsetunto nousee että "kelpaa" muillekin kuin omalle?
Tuo voi tuntua nyt jännittävältä mutta jos et ihan paatunut ole niin tulee aika kun sua kaduttaa tosi paljon ja antaisit mitä vaan ettet olisi toisen kanssa mihinkään alkanut..
Sun pitää miettiä mitä haluat. Onko tää toinen mies sinkku/varattu?
Joskus ihmiset syyttää pettämistään sillä ettei kotona ole asiat hyvin, ei seksiä yms. mutta eikai sille mitään syytä aina ole. Tilaisuus tekee varkaan..

 

[Näkökulmakysymys]

Hyvä luonnehdinta tuo "Itse olen onnellisesti parisuhteessa"...muotoilisikohan miehesi asian noin jos olisi koko kuvio tiedossa?

Kysyt miksi noin teet - vastaus löytyy omien korviesi välistä, ei parisuhteesta. Tunteet (ihastumisest ja muut) ei aina ole omassa vallassa, toiminta taas on ihan täysin. Ihastumiseesi voi olla monta syytä, valehtelemiselle ja pettämiselle vain yksi ja se löytyy peilistä.

 

["Vierailija"]

Vaihtelunhalu? Itsekkyys? Henkilökohtainen kriisi? Jokin syvällä oleva trauma? Huono itsetunto?

En tiedä, en ole koskaan pettänyt mutta paljonkin asiaa puinut ja miettinyt miehen pettämisen jälkeen.
Varmaan "tilaisuus tekee varkaan" pätee hyvin, mutta että miksi sitten toimii niin ja pettää?
Itse en edes katso muita miehiä 'sillä silmällä', joten ei tulisi mieleenikään pettää. Olen jotenkin suhteen alusta alkaen säätänyt aivoni sille moodille, että on olemassa vain yksi mies seksiin jne. ja se on mieheni.

Niin että kerropa sinä, ap, miksi?
Nimimerkillä pettämisen arvet eivät taida koskaan kokonaan parantua.

 

[dechs]

No mä en ehkä näe asiaa noin, musta meillä on hyvä parisuhde, jossa ei pitäisi olla tarvetta pettämiselle. Siksi juuri itseäni ihmettelen, kun saan parisuhteestani kaiken mitä tarvitsen, ja silti olen ajautunut toisen syliin.
Olen yrittänyt etsiä syitä itsestäni, jotain mikä selittäisi toimintaani. Silloin kun olen kumppanini kanssa, työnnän tämän toisen henkilön mielestäni. Ja sitten taas töissä ajattelen tätä toista enemmän kuin omaa puolisoani.
Olen aina ollut sitä mieltä että ihminen voi olla rakastunut/ihastunut moneen samaan aikaan. kumppaniani kohtaan tunnen rakkautta, tähän toiseen ihmiseen en ole rakastunut. Muttamitä tämä toinen mies minulle sitten antaa, kun haluan olla hänen vierellään?

Tuosta pätkästähän se pettäjän ajatusmaailma selviää aika hyvin. "Se vain tapahtui", "ajauduin toisen syliin", "kompastuin ja kaaduin sen peniksen päälle". Ikinä ei ole pettäjä itse se kaksinaamainen limanuljaska, vaan sattumusten uhri. Tämmöstä hei vaan tapahtuu, en mä tahallani köyriny työkaverin kanssa, hei, aikuisten oikeesti. Ai sä et usko. Ootpa sä kylmä.

 

[.....]

Yksinkertaista: jos haluaa hyvän parisuhteen, läheisen, rehellisen jne. niin pysyy sitten siinä suhteessa, ei juokse vieraissa. Vieraissa juoksu aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin suuria tuskia.

 

["akka"]

Jos on onnellisesti parisuhteessa ja arvostaa kumppaniaan niin ei käy edes mielessä pettäminen.
Miksi teet niin, koska olet itsekäs ja typerä ja haluat saada sekä parisuhteen että hyppiä vieraissa.

 

[minkä teit]

Voit kirjoittaa sen elämäsi onnellisen parisuhteen imperfektiin, nimittäin pilasit sen juuri.

Hyvään parisuhteeseen kuuluu avoimuus, luottamus ja rehellisyys. Ja nepä juurikin vetäisit viemäristä alas. Sääli, jos kerran se oli hyvä, kun nythän se ei enää sitä ole.

 

[ljuve]

Itse olen pettänyt myös kaikkia puolisoja/seurustelukumppaneita ja syynä on ollut tolkuton känni, huono itsetunto ja kyvyttömyys sanoa ei (pidän itseäni niin alhaisena kynnysmattona että anna muiden käyttää itseäni). Tällä hetkellä olen sinkku ja sellaisena pysyn vielä pitkään koska en uskalla alkaa uuteen suhteeseen enää. Muutenkin olen (sairaalloisen) mustasukkainen, kontrolloiva, takertuva ja näistä luonteen vioista haluan todellakin päästä eroon. Kyllä vituttaa olla minä.

 

[Toinen samanmoinen]

Olen samoja asioita miettinyt, pääsemättä mihinkään lopputulokseen. Olin oikeasti onnellinen mieheni kanssa, kaikki sujui hyvin, meillä oli hauskaa yhdessä ja elämä oli kaikin puolin kohdallaan.
Silti ihastuin työkaveriin, ajauduin suhteeseen. Sitä kesti vuosia.
Sain sen lopetettua ja onni oman miehen kanssa jatkuu. Hän tietää erheestäni, mutta halusi jättää sen taaksemme ja jatkaa. Tuosta pettämisestäkin on jo vuosia aikaa ja kaikki on oikeinkin hyvin nyt.

 

[Vätti Räsynyt]

Jos sulla oli kaikki vähän liiankin hyvin.

 

["hmh"]

Tästä ketjusta päätellen pettävä ihminen on ainakin a) tyhmä ja b) julma.

 

[Näkökulmakysymys]

Olen samoja asioita miettinyt, pääsemättä mihinkään lopputulokseen. Olin oikeasti onnellinen mieheni kanssa, kaikki sujui hyvin, meillä oli hauskaa yhdessä ja elämä oli kaikin puolin kohdallaan.
Silti ihastuin työkaveriin, ajauduin suhteeseen. Sitä kesti vuosia.
Sain sen lopetettua ja onni oman miehen kanssa jatkuu.

Et pääse puusta pitkään tuossa pohdinnassa ennenkuin oikeasti sisäistät sen, että et sinä mihinkään suhteeseen ajautunut vaan kyse oli teoista, jotka jollakin tasolla päätit tehdä. Mitkä oli ne päätökset? Samalla tavalla kuin suhteen lopettaminen oli aktiivinen teko, sen aloittaminen oli myös.

Monessa asiassa on jotenkin yllättävän vaikea hahmottaa se, että ajatukset ja teot ei ole yksi ja sama kokonaisuus vaikka edellisestä seuraisikin jälkimmäinen. Vastuu teoista on ihan yksiselitteisesti tekijällä ja sieltä ne syytkin löytyy.

 

[hipsterström]

Tuosta pätkästähän se pettäjän ajatusmaailma selviää aika hyvin. "Se vain tapahtui", "ajauduin toisen syliin", "kompastuin ja kaaduin sen peniksen päälle". Ikinä ei ole pettäjä itse se kaksinaamainen limanuljaska, vaan sattumusten uhri. Tämmöstä hei vaan tapahtuu, en mä tahallani köyriny työkaverin kanssa, hei, aikuisten oikeesti. Ai sä et usko. Ootpa sä kylmä.

Sepä se juttu onkin. Miten ihmeessä "se vain tapahtui". Eikö ole omaa tahtoa ollenkaan. Tuli mieleen jos itse pettäisin puolisoani jonkun toisen naisen kanssa. Sitten kysyy, että miksi, ja vastaan että "Se vain tapahtui, ajauduin hänen syliin". Luulisin, että se ei kelpaa selitykseksi.

 

[Toinen samanmoinen]

Et pääse puusta pitkään tuossa pohdinnassa ennenkuin oikeasti sisäistät sen, että et sinä mihinkään suhteeseen ajautunut vaan kyse oli teoista, jotka jollakin tasolla päätit tehdä. Mitkä oli ne päätökset? Samalla tavalla kuin suhteen lopettaminen oli aktiivinen teko, sen aloittaminen oli myös.

Monessa asiassa on jotenkin yllättävän vaikea hahmottaa se, että ajatukset ja teot ei ole yksi ja sama kokonaisuus vaikka edellisestä seuraisikin jälkimmäinen. Vastuu teoista on ihan yksiselitteisesti tekijällä ja sieltä ne syytkin löytyy.

Oikeassahn sä olet, mutta en enää pohdikaan noita vanhoja juttuja. Päätin lopettaa, koska päätin, etten halua elää niin. En halunnut kaksoiselämää, en halunnut pettää miestäni, enkä varsinkaan elää ilmnan häntä.
On mun onni, että mieskään ei halunnut luopua musta, meistä.
Ikinä en enää tuollaiseen lähde, olen läksyni oppinut enkä enää koskaan ikinä riskeeraa tätä avioliittoa.
(Mainittakoon, että tuo koko tapahtumasarja oli 90-luvulla, joten on tässä oikeastikin ehtinyt päästä asioiden yli puolin ja toisin)